Israelilaisten valitessa ensi tiistaina (22.1.2013) edustajansa Knessetiin ovat vaaliasetelmat useammallakin tavalla poikkeukselliset. Ensinnäkin vuosikymmeniin Palestiina – tai kiistanalaiset alueet länsirannalla – ei ole vaalien keskiössä vaan sosiaaliset ja taloudelliset teemat. Itseasiassa ennenaikaisiin vaaleihin päädyttiin PM Netanyahun ollessa epävarma budjettileikkaustensa vaikutuksista hallituskoalitionsa pysyvyyyteen. Toiseksi nyky-Knessetin suurin puolue – Kadima – uhkaa nyt hävitä olemattomiin sen kannattajien jakaessa äänenssä kahdeksan fraktion kesken.
Palestiina -kysymyksen ollessa taka-alalla ovat talouden ohella teemoiksi nousseet suhtautuminen Iranin ydinaseuhkaan, USAn ja Israelin johdon ilmeisen tulehtuneet suhteet, maallisten ja uskonnollisten juutalaisten jännitteet mm asepalveluksen osalta.
Ironisesti kyllä lähi-idän rauhanratkaisulle vaalit merkitsevät uutta alkua. Kun hallitusten vakaus Israelissa on normaalia niin seuraavat neljä vuotta maassa on vahva sopimuksiin kykenevä osapuoli. Kun PM Netanyahu mitä ilmeisimmin voittaa vaalit määrittää äänestystulos lähinnä sitä ottaako hän hallituskumppaneikseen uskonnollisia äärioikeistolaisia puolueita vai sittenkin kumppaneita keskustasta tai jopa pääoppositiopuolueeksi kaavaillun Laborin.
Britannia ja Ranska Saksan tuella ovat jo valmistelleet myöhemmin mahdollisesti koko EU:ta edustavan rauhanaloitteen joka otetaan laatikoista välittömästi uuden hallituksen muodostuttua. Tälla ei kylläkään ole juuri mitään merkitystä itse rauhanprosessiin sen ollessa lähinnä unioinin sisäistä profiilinnostoa ja puuhastelua mutta asia kuitenkin nousee esiin. Vaikuttavuutta sen sijaan on Kairossa Puolustuspilari .operaation aikana USAn tuella luodulla sunni-muslimi johtoisella akselilla joka aloitteineen on vahvasti tulossa mukaan neuvotteluihin Israelin kanssa helmi-maaliskuussa.
Vaaliasetelmia ja em teemoja käsittelen laajemmin pääblogissani ilmestyneessä artikkelissa Israeli Elections 2013 As Jump Start For Peace Process?
Ariel Rusilan Konfliktit 