Israel, konfliktit, lähi-itä

MMM Israel 2016: Ariel -vuosikerta

 

logotArARIEL -verkkojulkaisussa määrällisesti suurin osa vuoden 2016 artikkeleista liittyi suoraan tai välillisesti Israelin puolustukseen.  Yksi maan ulkoinen ja yksi maan sisäinen aihe kohosi nähdäkseni ylitse muiden: ulkoisista Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja sisäisistä Israelin poliittisen (keskusta-)vasemmiston piiristä esiinnoussut ns. Herzogin suunnitelma eli nk. konstruktiivinen unilateralismi.
nimeton-114Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi merkinnee Israelin ja USAn suhteiden lämpenemistä poliittisesti aivan uudelle tasolle omaten vaikutuksensa paitsi israelilais-palestiinalaisen – jäätyneen – rauhanprosessin tiekarttaan.  Lisäksi USAn ja Venäjän mahdollinen yhteisymmärrys voi vakauttaa niin Lähi-itää kuin Eurooppaa laajemminkin. Kattavin analyysi aiheesta artikkelissa Op-Ed: Trumportunity – Israelin uusi mahdollisuus .

Konstruktiivisen unilateralismin ytimenä on sellaiset Israelin yksipuolisesti toteutettavat toimet joilla kuitenkin jätetään ‘ovi’ auki mahdollisesti myöhemmin sovittavalle ‘Kahden-valtion’ ratkaisulle.  Keskeistä on eriyttää israelilaiset ja palestiinalaiset toisistaan vetämällä Länsirannan israelilaisasutukset ‘turvamuurin’ sisään ja näin jättämällä valtaosa – noin 90 % – Länsirannasta ja kaikki pakestiinalaiset Palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Tämä näkemys heijastui myös USAn ulkoministeri Kerryn joulukuisessa ‘testamentissa’ että nykysuuntauksen mukaisessa ‘Yhden-valtion’ mallissa Israel ei yht’aikaa voi olla sekä juutalainen että demokraattinen.  Konstruktiivinen unilateralismi on siinä mielessä merkittävä aloite, että Israelin keskusta-vasemmiston (Sionistisen Unionin Hatnya ja Labor) ohella Yair Lapidin populistinen keskusta (Yesh Atid) sekä keskusta-oikeiston Kulanu ja osa Likudista omaavat samansuuntaisen ajatuksen.  Laajemmin aiheesta kirjoituksessa Konstruktiivinen unilateralismi Lähi-idän konfliktin etenemistienä .

 

IPConf

Puolustus tematiikassa kirjoitukset toivat esiin opetuksia aiemmista sodista (Yom Kippur ja 2. Libanonin sota) ja miten ne muuttivat Israelin puolustusstrategiaa.  Aseteknologiaa käsittävistä artikkeleista keskeisin lienee Israelissa nyt maailman kehittynein ohjuspuolustus .  Uutisartikkelit puolestaan käsittelevät edelleen jatkuneen ns. ‘puukkointifadan’ erilaisia muotoja sekä tunnelisodankäynnin innovaatioita.  Hamasin ja Egyptin kärjistyneet suhteet omaavat luonnollisesti vaikutuksensa myös Israelin puolustukseen kuin myös Syyria jossa Israel on koordinoinut toimensa Venäjän kanssa.

 

Israel missile defence vs. threats, figure by Ari Rusila

Israelin sisäpolitiikassa ei tapahtunut suuria muutoksia;  vaikka hallituksessa on pidetty ulkoministerin paikkaa avoinna oppositiojohtaja Herzogille ei yhtenäishallitus toteutunut, sen sijaan hallitukseen palasi puolustusministeriksi Avigdor Lieberman.  Shimon Peres kuoli ja ‘muistoartikkeli’ käsitteli ehkä poikkeuksellisesti Peresin roolia Israelin ydinohjelman isänä.  Rauhanprosessin osalta merkityksellisiä tekijöitä v. 2016 olivat em. Trumpin valinnan ja Herzogin suunnitelman ohella Lönsirannan Abbasin jälkeisten strategiavaihtoehtojen pohdinta (mm Israelin 5 strategiavaihtoehtoa Länsirannalla Abbasin jälkeen ).

Mideast trends by Ari Rusila

Ns. boikottiliike (BDS) on edelleen voimissaan länsimaissa pyrkien mm rajoittamaan kansainvälistä tutkimusyhteistyötä Israelin yliopistojen ja kehitysyksiköiden kanssa.  Talous- ja yhteiskunta -osiossa oli joitakin esimerkkejä Israelin siviiliyhteiskunnan innovatiivisuudesta kuin osoitukseksi siitä että boikotointi olisi haitallista lähinnä boikotoijille itselleen; esimerkistä käynee artikkeli Israelin lääketieteellisten kehitysaskeleiden keskeisiä tekijöitä .  Energiasektorilla on odotettavissa kehitystä Kreikan, Kyproksen ja Israelin helmikuussa 2016 sovitun liittoutuman myötä merkittävänä hankeideanaan uusi EastMed Pipeline.  Uusiutuvien energiainnovaatioiden osalta mainittakoon Negeviin rakennettu maailman korkein  aurinkovoimatorni.

EastMed pipeline

Alla vuoden 2016 Ariel verkkojulkaisussa ilmestyneet artikkelit pääkategirioittain:

Puolustus

MilDoctrine

Politiikka

stabb

Talous ja yhteiskunta

shutterstock_impossible-1000x657

Israel Conflicts By Ari Rusila -blogissa [ENG]

 logo_1678836_y73t9y2p6d_screen_display


 Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel -verkkojulkaisussa

 

 

Standard
lähi-itä

Demokratian pakkosyöttöä Jemeniin

Saudi Arabia hyökkäsi Jemeniin kohdistaen ilmaiskunsa maassa menestyksekästä sisällissotaa käyvien huthien hallitsemille alueille. Aiemmin huthit olivat syrjäyttäneet vallasta sekä presidentin että hallituksen. Saudien tukena sotilaallisesti on kymmenkunta liittolaista Yhdysvaltain osallistuessa hyökkäykseen logistisella ja tiedusteluavulla. Vaikka invaasio rikkoo räikeästi Jemenin suvereniteettia ovat kansainväliset toimijat ja erityisesti länsivallat tapauksesta tyystin hiljaa vaikka Jemeniä lievemmän tapauksen – Ukrainan – suhteen reaktioissa ja sanktioissa ei juuri aikailtu. Kyseessä onkin viimeisin esimerkki länsivaltojen tekopyhyydestä – kaksoisstandardien soveltamisesta.

Yemen3Noin 25 miljoonan asukkaan Jemenin tasavalta syntyi 1990 pohjois- ja etelä-Jemenin yhdistyttyä. Jo alusta saakka epävakaus, heikko hallinto, korruptio, resurssien riisto ja surkea infrastruktuuri ovat olleet kehityksen esteinä ja niinpä tämä sinänsä vanhan ja merkittävän kulttuurihistorian omaava maa nyt kuuluu lähi-idän köyhimpiin valtioihin.

Viime vuosina uskonnollisesti shiioihin tukeutuvat huthit ovat taistelleet sunnienemmistöistä hallitusta vastaan. Huthit muodostavat noin kolmanneksen Jemenin väestöstä ja he hallitsivat pohjois-Jemeniä liki tuhat vuotta. Lisäväriä kamppailuun ovat tuoneet mm eteläinen separatistiliike sekä voimakas al-Qaedan Jemenin haaraosasto AQAP. Vuodesta 2009 lukien Jemenin hallitus Saudi Arabian tuella on taistellut hutheja vastaan Yhdysvaltain keskittyessä lennokeillaan tappamaan AQAP:n militantteja ja heidän ympärillään olevia siviilejä. Varsinainen poliittinen kriisi kärjistyi vuonna 2011 kun maata vuodesta 1978 johtanut presidentti Ali Abdullah Saleh luopui vallasta siirtäen sen silloiselle varapresidentti Abd al-Rab al-Hadille jolta kuitenkin muutoin puuttui sekä poliittinen että sotilaallinen kannatus. Syksyllä 2014 huthit pääsivät taistelussa voitolle vallaten Sanaassa keskeiset valtioinstituutit ja lopulta syrjäyttäen aiemmat vallanpitäjät vuoden 2015 alussa.

a-metastasizing-al-qaeda-implications-to-us-counterterrorism-policy-19-638

Maaliskuussa huthit etenivät pohjoislta tukialueiltaan yhä syvemmälle etelään ja syrjäytetty presidentti Hadi pakeni maasta. Uutena elementtinä sotaan tuli itsemurhapommittajien isku kahteen pääkaupunki Sanaan hutheja tukevaan moskeijaan tuloksena vähintään 126 kuollutta. Iskun toimeenpani marraskuussa 2014 Jemeniin haaraosaston avannut IS joka nyt näyttää kasvattavan jalansijaansa Jemenissä.

Yhdysvalloille Jemen on tärkeä alue: Ensinnäkin Jemenin geopoliittinen asema on merkittävä maan hallitessa yhtä maailman merkittävimmistä öljykuljetusten solmukohtaa – Bab el-Mandabia. Toisekseen Jemen omaa vielä hyödyntämättömiä energiavaroja ja kolmanneksi AQAP on aktiivinen kansainvälinen toimija. Tämä al-Qaedan osasto liki tuhosi USAn risteilijä USS Colen, on onnistunut pari kertaa saamaan räjähteitä kansainväkisille lennoille ja viimeisimpänä saavutuksenaan on ilmeisesti vastuussa Charlie Hebdoa vastaan Pariisissa suoritetusta iskusta.

Vuodesta 2008 CIA onkin toteuttanut useita operaatioita kouluttaessaan Jemenin armeijaa ja turvallisuusjoukkoja. Samalla Yhdysvallat on harjoittanut vastaavia vaikuttamishankkeita kuin mm Ukrainassa itselleen mieleisen poliittisen johdon turvaamiseksi. Esimerkiksi USAIDin kautta on rahoitettu $3.58 miljoonan hankkeella itsepuolustusjoukkoja ja mielenosoitusvalmiuksia strategisesti tärkeässä eteläisessä Adenissa. Helmikuussa 2015 Yhdysvallat joutui kuitenkin sulkemaan tällaiset operaationsa huthien otettua vallan pääkaupungissa. Nyt Yhdysvallat on perustanut Saudi Arabian kanssa yhteisen operaatiokeskuksen sotilas- ja tiedusteluavun koordinoimiseksi.

hypocrisy1Ironista Jemenin nykytilanteessa on, että sisällissotaa käyvät Iranin tukemat huthit ja al-Qaedan, Saudi Arabian ja Yhdysvaltain tukemat sunniheimot. Absurdiutta kuvaa sekin että Irakissa Yhdysvallat puolestaan auttaa Iranin tukemia shiia joukkoja näiden taistelussa IS:ä vastaan. Ja kaiken keskellä Yhdysvallat on kriittisessä vaiheessa solmimassa Irankin kanssa näiden ydinohjelmasta Saudi Arabian mieliharmiksi.

Mielestäni Jemen on toistaiseksi viimeinen esimerkki länsivaltojen tekopyhyydesta erityisesti verrattaessa Jemenin tapahtumia vastaaviin Ukrainassa. Kun Yhdysvaltain tukema kumous suisti korruptoituneen presidentti Yanukovichin vallasta tervehdittiin tätä demokratian voittona; kun kansanliike suisti korruptoituneen presidentti Hadin vallasta tukeekin Yhdysvallat nyt pommituksia tätä kansanliikettä vastaan. Voisi vain kuvitella mikä olisi ollut lännen reaktio jos Venäjä kumouksen jälkeen olisi alkanut pommittaa Kiovaa Yanukovichin valtaanpalauttamiseksi. Kaksoisstandardien maailmassa näyttää vain politiikka, raha ja valta olevan merkityksellisiä demokratian tai kansainvälisen oikeuden eläessä ainoastaan juhlapuheissa.

Laajemmin aihetta käsittelen pääblogini kirjoituksessa

Battlefield Yemen – Democracies In Action

saudiyemin

Standard
lähi-itä

Knesset 2015: Ennakkoasetelma

Ariel - Israelista suomeksi

1425070416233Israelin muutaman päivän päästä äänestettävästä tulevasta Knessetistä on muodostumassa hyvinkin mielenkiintoinen skenaario.  Viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan voi olla hyvinkin mahdollista että PM Netanjahun keskusta-oikeistolainen Likud-puolue häviää vaalit Isaac Herzogin (työväenpuolue Labor) ja Tzipi Livnin (Hatnuah) muodostamalle keskusta-vasemmistolaiselle Zionist Unionille. Määrätessään ennenaikaiset vaalit PM Netanjahu kuin muutkaan analysoijat tuskin oletti näin merkittävää muutosta. Riittääkö siionistisen unionin mahdollinen vaalivoitto hallitusvaltaan jää sitten nähtäväksi.

20150314_fbc471

Viimeisten ennusteiden mukaan Zionist Union on voittamassa 24 paikkaa.  Lisäksi vasemmistopuolue Meretz on saamassa kuusi paikkaa.  Ennusteiden lupaillessa Likudille 21 paikkaa on hänen oikeistoliittolaisensa Naftali Bennet hankkimassa puolueelleen Habayit Hayehudille 12 paikkaa.   Yksi jännitysmomentti on ylittääkö ulkoministeri Avigdor Liebermanin Yisrael Beiteinu –puolue äänikynnyksen saadakseen mahdollisesti neljä-viisi paikkaa, nykyisin puolueella on 13 paikkaa .  Sekulaari populistipuolue – Yesh Atid – kärsinee tappion ennusteiden lupaillessa 13 paikkaa nykyisen 19 sijasta.  Ultra-ortodoksiset uskontopuolueet säilyttänevät asemansa. Uutena yrittäjänä olevalle keskusta-oikeistolaiselle Kulanu –puolueelle ennustetaan  yhdeksää paikkaa;  puolueen perusti viime vuonna suosittu Likudista eronnut ministeri Moshe Kahlon…

View original post 169 more words

Standard
Israel, lähi-itä

Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti

images8OFOQO83Vuonna 1993 Arafatin varamies – Abu Mazen (Mahmoud Abbas) – aloitti salaiset neuvottelut Israelin varaulkoministeri Yossi Beilinin kanssa lähi-idän konfliktin ratkaisemiseksi.  Tuloksena oli vajaa kaksikymmentä vuotta sitten ns. Beilin-Abu Mazen –suunnitelma (-dokumentti, -sopimus) jota pidetään ensimmäisenä sopimusluonnoksena lähi-idän konfliktin pysyvän ratkaisun sopimusluonnoksena.

Aiempi toimittaja ja politologian luennoitsija Beilin edusti Israelin työväenpuolueen nuorempaa uudistusmielistä kaartia vaatien Israelin arabien tasaveroista kohtelua ja liennytystä palestiinalaisten kanssa. Apulaisministerinä esimiestensä – presidentti Yitzhak Rabin ja UM Shimon Peres – tietämättä hän matkusti suoraan Tunisiaan tapaamaan Arafatia esittäen ratkaisun etsimistä lähi-idän konfliktiin.  Arafat suistui ja delegoi tehtävän Abbasille. 

Liki kaksi vuotta kestänyt asiantuntijatiimien keskeinen perusteellinen salainen neuvotteluprosessi alkoi Oslossa ja Tukholmassa. Neuvotteluprosessin päätyttyä lokakuun lopulla 1995 Beilin palasi hakemaan sopimukselle hyväksyntää pääministeri Rabinilta.  Valitettavasti PM Rabin salamurhattiin eikä UM Pereskään lähtenyt ajamaan sopimusta  eteenpäin;  vastaavasti samanaikaisesti Abbas ei saanut tukea palestiinalaispäättäjiltä.

Näennäisesti torjuttu neuvottelutulos ei kuitenkaan tyystin mennyt hukkaan;  useilla tulevilla neuvottelukierroksilla – kuten Camp Davidissa ja Tabassa – se palveli jopa pohjaluonnoksena. Beilin-Abu Mazen dokumentti vuosi lehdistöön mutta sitä ei koskaan muodollisesti julkaistu; PLO jopa kielsi koko asiakirjan olemassaolon.  Tästä huolimatta monien asiakirjassa esitettyjen ideoiden katsotaan muodostavan hyvän kompromissin ratkaista keskeisiä kysymyksiä myöhemmissä – jopa nykyisissä – pyrkimyksissä luoda pysyvä neuvottelutulos lähi-idän konfliktiin. 

Eräitä keskeisiä linjauksia Beilin-Abu Mazen dokumentissa ovat seuraavat: 

  • Rajat: Israel vetäytyy vuotta 1967 edeltävälle aselepolinjalle lukuunottamatta eräitä maanvaihtoja (pääosa setlementti asutuksen länsirannalla vaatimista alueista korvataan Palestiinalaishallinnolle Israelista luovutettavilla alueilla).  Israel hyväksyy Palestiinalaisvaltion perustamisen länsirannalle ja Gazaan.
  • Setlementit: Palestiinan muodostettavalle valtion alueelle jäävä setlementtiasutus on Palestiinalaishallinnon alaista. Asukkaille tarjotaan Palestiinan kansalaisuutta tai he voivat jäädä paikoilleen ulkomaalaisasukkaina.
  • Jerusalem: Jerusalem säilyy yhtenäisenä mutta jakautuu kahteen kunnanosaan joista toinen (läntinen osa) Israelin suvereniteetin alla ja toinen (itäinen osa) Palestiinalaishallinnon suvereniteetin alla. Läntisen osan muodostaessa Israelin pääkaupungin Jerusalem nimisenä, itäinen osa muodostaa Palestiinan pääkaupungin al-Quds’n nimisenä.
  • Pakolaiset: Palestiinalaispakolaisilla on oikeus palata muodostettavaan Palestiinan valtioon ja saada korvauksia menetyksistään.  Toisaalta he luopuvat oikeuksistaan palata Israelin maaperälle.  

Mielestäni Beilin ja Abbas onnistuivat luomaan ensimmäisen todisteen siitä että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on mahdollista ratkaista jopa kahden valtion mallilla. Beilin-Abu Mazen dokumentti myös osoittaa mihin ”kakkosraiteen diplomatialla” tai epävirallisella neuvotteluprosessilla voidaan asiasisällön osalta päästä.  Toisaalta prosessi osoittaa myös tämän menettelytavan riskit – esimerkiksi viimeiset Yhdysvaltain UM Kerryn vetämät rauhanneuvottelut ilmeisesti kariutuivat siihen, että Kerrylle vasta aivan viime vaiheessa selvisi ettei jommallakummalla tai kummallakaan epävirallisen kanavan neuvottelijoista ollut valtuuksia esimiehiltään suunniteltuihin kompromisseihin.

Joka tapauksessa pidän Beilin-Abu Mazen dokumenttia ja syntyyn johtanutta prosessia rohkeana ja esimerkillisenä yrityksenä löytää ratkaisu vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin.  Allaolevassa linkissä – kuin myös pääblogini dokumenttiarkistossa – esitetty dokumentti on luonnollisesti epävirallinen mutta pääosin sisällöltään oikea. 

“Beilin – Abu Mazen document” – Framework for the conclusion of a final status agreement between Israel the PLO – Non-UN document (31 October 1995).

abu_mazen-beilin

 [Artikkeli  Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti alun perin julkaistu Ariel -sivustolla]

Standard
konfliktit, lähi-itä

Gazan siviiliuhrien analysointia

?????????????????????????

[Artikkeli Gazan siviiliuhrien analysointia alun perin julkaistu Ariel -sivustolla 5.2.2015]

Viime Gazan konfliktin aikaan – kesällä 2014 – kirjoitin (Peculiarities of Operation Protective Edge ) operaatio ”Protective Edgen” erityispiirteistä koskien mm siviiliuhrien määrän mahdollista kasvua suhteessa aseellisiin taistelijoihin ja toisaalta suhteessa aiempiin Gazan konflikteihin. Sittemmin valtamedioissa on kiertänyt erilaisia analyyseja kyseisen operaation siviiliuhreista viimeisimpänä ehkä uutistoimisto Associated Pressin (AP:n) julkistama analyysi joka väitti tutkimissaan kohteista 60 % uhreista olleen siviilejä. (AP:n raportista enemmän YNet news ).  Mielestäni analyysit Gazan siviiliuhreista ovat erityisen tärkeitä paitsi tällaisten uhrien välttämiseksi tulevissa konflikteissa myös koska näitä uhreja välineellistetään poliittisen propagandan ja varainkeruun palvelukseen.  

YK:n mukaan kaikkiaan Israelin kesäoperaatiossa kuoli 2 205 palestiinalaista, joista ainakin 1 483 oli siviilejä ja yli 500 lapsia. Israelilaisia sotilaita operaation aikana kuoli 67 ja siviilejä viisi. Israel on osaltaan tutkinut siviiliuhreja Gazan viranomaisten julkistamien listojen mukaan ja todennut useilla siviileiksi väitetyillä olevan militanttia taustaa. (ks esim Additional findings in the examination of the names of Palestinians killed in Operation Protective Edge – Part Eight ).

Riippumatta siitä lasketaanko todellisten siviiliuhrien määräksi 40/60/70 % on olennainen kysymys nähdäkseni se kuinka tarkoituksellista siviilien tappaminen on ollut koska tahallisuuttahan voisi pitää sotarikoksena. Hamasin syyllisyys israelilaisille aiheutetuista henkilövahingoista ei juurikaan ole kiistanalaista koska gazalaisten ampumat raketit jo luonnostaan vaarantavat siviiliväestön. Sen sijaan Israelia on syyllistetty mitä erilaisimmin termein (kansanmurhasta joukkotuhoon) gazalaissiviilien kärsimyksistä. Itse olen aiemmin kuvannut miten Israel on gazalaisten kärsimyksiä pyrkinyt välttämään mm kirjoituksessani Minimizing Collateral Damage In Gaza Conflict .

Nyt aiheesta on mielestäni viimeinkin saatu perusteellinen silminnäkijä-asiantuntija –näkemys eversti (evp) Richard Kempin YK:n asiaa tutkivalle komitealle toimittaman lausunnon myötä. Brittikomentajana Afganistanissa toiminut Kemp on johtanut joukkojaan etulinjassa myös Irakissa, Balkanilla ja Pohjois-Irlannissa ja toimii nykyisin johtajuutta, tiedustelua, vastaterrorismia ja puolustusta koskevien strategisten asiantuntijapalvelusten tuottajana. Brittikomentajana Afganistanissa toiminut Kemp on johtanut joukkojaan etulinjassa myös Irakissa, Balkanilla ja Pohjois-Irlannissa ja toimii nykyisin johtajuutta, tiedustelua, vastaterrorismia ja puolustusta koskevien strategisten asiantuntijapalvelusten tuottajana.

Kemp vietti ajastaan Israelissa suurimman osan operaatio “Protective Edgen” toteutusvaiheessa kesällä 2014 haastatellen siihen osallistuneita siviili- ja sotilasjohtajista rintamasotilaisiin. Hän myös pystyy vertailemaan tapahtumia ollessaan kentällä myös vuoden 2012 Gazan konfliktin aikana. Lähtökohtaisesti Kemp hyväksyy Israelin oikeuden vastata Hamasin ym ryhmien Gazasta tekemiin hyökkäyksiin.

Seuraavassa eräitä Richard Kempin lausunnon ydinkohtia:

Strategia

  • Kempin mielestä Israelilla ei ollut mitään muuta realistista tapaa vastata hyökkäyksiin kuin IDF:n käyttämät metodit: täsmäpommitukset ilmasta ja tykistöllä johtokeskuksia, Hamas & co. ammusvarastoja ja taistelijoita vastaan. Ainoina muina mutta ei realistisina vaihtoehtoina Kemp näkee joko mattopommitukset tai laajamittaisen maaoperaation. Nämä molemmat vaihtoehdot olisivat johtaneet toteutettua strategiaa suurempiin siviilitappioihin ja jälkimmäinen myös suurempiin Israelin sotilastappioihin.
  • Hamasin ohjuskapasiteettia ei voitu tuhota pelkästään ilmaoperaatioin, niillä kuitenkin väliaikaisesti pysäytettiin Hamasin aggressiot eli kyseessä oli pragmaattinen minimivastaus Gazasta Israeliin suuntautuneeseen raketti- ja ohjusuhkaan. Pidemmällä aikavälillä pysyvämmän rauhantilan turvaamiseksi Kemp esittää tehostettua kansainvälistä valvontaa Gazan uudelleenvarustautumisen estämiseksi.
  • Kempin mielestä IDF:lla ei myös ollut muuta vaihtoehtoa kuin rajoitettu maaoperaatio tuhotakseen Gazasta Israeliin rakennetut hyökkäystunnelit.

Strategian toteutuskäytänteet

Kun Kempin mielestä IDF:n valitsema strategia oli oikea niin hän nostaa esiin kysymyksen siitä mikä on strategian toteutuksen suhde aseellisia konflikteja koskevaan kansainväliseen säännöstöön. Tämän osalta Kemp esittää mm seuraavia tekijöitä:

  • Suuri osa Hamasin sotilasinfrastruktuuria oli sijoitettu keskelle siviiliasutusta jolloin siviiliuhrit eivät ole vältettävissä. Tämä ei kuitenkaan tee operaatiota laittomaksi mutta IDF:lla kuitenkin on rikkoo näitä lakeja se on myös vastuussa toimenpiteistään. Aiemmissa konflikteissa rikkomuksista on ollut tällaisessa tilanteessa velvollisuus erotella sotilaalliset ja siviilikohteet toisistaan varmistaakseen kulloisenkin toimenpiteen suhteellisuus. Israel kriitikoiden käsityksen vastaisesti tämä suhteellisuus ei tarkoita uhrien suhdetta toisiinsa konfliktin eri osapuolten välillä vaan siviiliuhrien suhdetta koettuun sotilaalliseen uhkaan.
  • Kempin mielestä hänen omat tutkimuksensa ja kokemuksensa IDF:n operaatioperiaatteista sekä sotilas- ja siviilijohtajien sekä lakiasiantuntijoiden haastattelut antavat pohjan näkemykselle että Israel kunnioittaa suhteellisuus periaatetta kuin myös muitakin kansainvälisiä aseellisen konfliktin sääntöjä.
  • IDF on vastuussa Israelin demokraattisesti valitulle hallitukselle kuin myös sikäläiselle sotilas- ja siviililainsäädännölle. Siten jos IDF seurauksensa ja tiedossa on vastaavia prosesseja myös 2014 konfliktin osalta.
  • IDF on selvitellyt käytäntöjään Gazan siviiliuhrien välttämiseksi. Aiemmin Kemp oli todennut että vuosien 2008-09 Gazan konfliktien aikaan mikään maa sodankäynnin historiassa ei ole toteuttanut sellaisia toimenpiteitä ja periaatteita kuin Israel minimoidakseen siviilitappiot. Kempin mielestä näin on tapahtunut myös vuoden 2014 konfliktin aikana. Brittien ja USAn joukot pyrkivät aikoinaan Afganistanissa käyttämään näitä Israelin kehittämiä metodeja välillisten tuhojen minimoimiseksi ja 2014 konfliktin jälkeen USA lähetti upseereitaan opintomatkalle Israeliin varmistaakseen siviiliuhrien minimoimisen tukevissa operaatioissa.
  • Mm seuraavanlaisia siviiliuhrien välttämiseen liittyviä käytänteitä toteutettiin IDF:n toimesta rutiininomaisesti: varoitussoitot, tekstiviestit ja radiosanomat uhanalaisille, lentolehtiset, ”koputusvaroitukset” iskukohteis-ta/-iin. Edelleen vähintään kahden erillisen lähteen tuli varmistaa kyseen olevan oikeutetusta sotilaskohteesta, jokaisen ilmaiskun tuli saada henkilökohtainen auktorisointi ilmavoimien johdolta ja siviilien läsnäolo tuli selvittää sekä miehitettyjen taistelukoneiden että miehittämättömien lennokkien toimesta.

idfsafeguards

Siviiliuhrit

  • Huolimatta kaikista varotoimista siviiliuhreja syntyi mm seuraavista syistä: maajoukkojen joutuessa sellaisiin taistelutilanteisiin ettei varmistuksiin ollut mahdollisuutta, tekniset virheet (seuranta- tai tietokonejärjestelmän kaatuminen, yhteyshäiriöt, ammusten tai aseiden toimintahäiriöt…) ja inhimilliset erehdykset. Kempin mukaan mikään ei osoita tapahtuneiden virheiden pääosan olleen tahallisia ja siten rikollisia. Joissakin tapauksissa on aihetta epäillä väärinkäytöksiä niin siviilejä, näiden omaisuutta tai vihollistaistelijoita kohtaan. Näistä yksittäistapauksista on käynnistetty asianmukaiset rikosoikeudelliset prosessit joista lisätietoja on saatavissa mm Israelin ulkoministeriön dokumenttikokoelmasta .
  • Yhden osan Gazan siviilien suojelua muodostaa Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä. Ilman ”Iron Dome” järjestelmää tuhannet Gazasta laukaistut raketit olisivat päätyneet Israeliin ja tuhojen välttämiseksi maan olisi tullut käynnistää mm paljon siviiliuhreja vaativat maaoperaatiot.
  • Kuolleiden gazalaissiviilien määrä suhteessa kaikkiin operaation aikana kuolleisiin gazalaisiin, joita arvioidaan olevan ~2100~2200, vaihtelee lähteestä riippuen 48-70 % välillä. Näistä siviileistä osa kuoli luonnollisista syistä, jotkut taisteluihin liittymättömissä onnettomuuksissa, jotkut teloitettiin tai murhattiin Hamasin ja muiden Gazassa toimivien ryhmien toimesta. Osa gazalaissiviileistä kuoli lyhyeksi jääneessä Hamasin rakettitulituksessa (Gazaan tippui yli sata omaa rakettia/ohjusta). Epäilemättä osa kuoli Israelin sotilasoperaation tuloksena mm Hamasin käyttämän ihmiskilpitaktiikan takia.
  • Gazan siviiliuhrien osuutta operaation aikana kuolleiden kokonaismäärästä voi tarkastella myös vertaamalla tätä muihin vastaavanlaisiin konflikteihin. YK:n pääsihteeri on arvioinut suhdeluvuksi IIMS:n jälkeisissä konflikteissa keskimäärin kolme kuollutta siviiliä yhtä kuollutta taistelijaa kohden; Afganistanissa suhdeluku oli tämä 3:1, mutta esimerkiksi Irakissa se YK:n arvio oli 4:1. Joka tapauksessa Gazan viime operaatiossa suhdeluku näyttää alittavan keskiarvon reilusti 

Kempin mielestä kansainvälisten toimijoiden syytökset Israelia kohtaan Gazan ns. saarrosta ovat täysin vastuuttomia koska ko valvontatoimenpiteet hidastavat Hamasin sotilaallisten valmiuksien kehittämistä. Sitä paitsi Egypti toteuttaa vastaavaa ennaltaehkäisyä Gazan suhteen kuin Israelkin samoin perustein. Niin kauan kuin tehokas kansainvälinen kontrolli Gazan jälleenvarustautumista vastaan puuttuu on todennäköistä, että uusi Gazan konflikti syttyy tulevien kuukausien tai vuosien aikana.

idfinfographic1Yhteenvedossaan Kemp toteaa IDF:n toteuttaneen poikkeuksellisen laajalti eri käytänteitä minimoidakseen siviilituhot ja itse asiassa olevan maailman johtava valtio näiden käytänteiden kehittämisessä ja soveltamisessa ja sattuneiden virheiden korjauksessa. Vastapuoli Hamas & co. puolestaan edustaa toista ääripäätä sen koko strategian pohjautuessa terroriin Israelin siviiliväestöä kohtaan.

Richard Kempin analyysi ( SUBMISSION TO THE UNITED NATIONS INDEPENDENT COMMISSION OF INQUIRY ON THE 2014 GAZA CONFLICT by Colonel Richard KEMP ) luettavissa tästä.

Päätelmiäni

Operaatio Protective Edge noudatti samaa käytäntöä ja dynamiikkaa kuin aiemmatkin Gazan konfliktit 2008-2009 ja 2012 eli Hamas haluaa profiloitua vahvana palestiinalaisten edustajana ja ampuu rakettejaan Israeliin, Israel vastaa ilmaiskuin ja tarvittaessa maaoperaatioin, kansainvälinen yhteisö lähettelee paheksuvia lausuntojaan. Erityispiirteitä kesällä 2014 oli nähdäkseni kolme: Hamasin lisääntynyt hyökkäyskapasiteetti uusien rakettien ja tunneliverkon muodossa, ironisesti sen pienempi sotilaallinen ja poliittinen vaikuttavuus erityisesti kehittyneen ”Iron Dome” rakettientorjuntajärjestelmän ansiosta ja gazalaisten siviilikuolemien osuuden nousu suhteessa taistelijoiden kuolleisuuteen.

Hamasin motiivit uuden konfliktin synnyttämiseen ovat mielestäni jopa kasvaneet: Järjestön profiili on heikentynyt edelleen ja talous lienee aiempaakin enemmän miinuksella. Varsinkin Egyptin nykyhallinnon toimet ovat poliittisen tuen ohella leikanneet merkittävästi Hamasin johdon taloutta erityisesti salakuljetustunnelien sulkemisen myötä. Tulonmenetykset ovat johtaneet palkkaviipeisiin hallinnon työntekijöille ja sitä myöten kasvavaan tyytymättömyyteen. Profiilinnosto on tärkeää myös suhteessa Fatahiin järjestöjen yhtenäisyyspyrkimysten mahdollisesti johtaessa parlamentti- ja presidentinvaaleihin palestiinalaisalueilla. Nyt Egyptin oikeus lisäksi teki merkittävän päätöksen määritellä Hamas terroristiryhmäksi vieläpä erottelematta toisistaan Hamasin sotilaallista siipeä (al-Qassamin prikaatit) Hamasin poliittisesta siivestä. Egyptin presidentti on myös todennut Rafahin rajanylityspaikan pysyvän käytännössä suljettuna niin kauan kuin Hamas vastaa sen Gazan puoleisesta osasta. Egypti on myös aktiivisesti sulkenut Gazaan johtavia salakuljetustunneleita ja on luomassa Gazan rajalle puskurivyöhykettä.

price-of-hamas-tunnelsOperaatio Protective Edge päivitti sekä Hamasin hyökkäyskapasiteetin että myös Israelin valmiuden vastata siihen. Vähentyneistä resursseista huolimatta Hamas on aloittanut uuden konfliktin valmistelut mm hyökkäystunneleiden intensiivisellä rakentamisella (joka nielee huomattavan osan vähentyneistä jälleenrakennusvaroista) ja lapsisotilaita kouluttamalla (joista osa päätynee seuraavan konfliktin ”siviili”uhreiksi). Toisaalta kokemukset päättyneestä operaatiosta saattavat johtaa myös strategian vaihdokseen, vaikkapa edes muodolliseen yhteistyöhön Fatahin kanssa, Israelin tulevan uuden hallituksen kompromissivalmiuden testaamiseen ja voiton varmistamiseen mahdollisissa Palestiinalaishallinnon parlamentti- ja presidentinvaaleissa. Tällainen strategia saattaisi olla mielestäni jopa tuloksekkaampi kuin suora sotilaallinen toiminta.

 

Standard
Israel, lähi-itä

Egypti Hamasia nujertamassa

 

Egyptin oikeus teki merkittävän päätöksen määritellä Hamas terroristiryhmäksi. Mikä merkittävintä ko päätös ei erottele toisistaan Hamasin sotilaallista siipeä (al-Qassamin prikaatit) Hamasin poliittisesta siivestä.

Egyptin presidentti Abdel-Fattah al-Sisi osoittaa muutenkin merkittävää alueellista johtajuutta. Hän on pitänyt useita puheita vaatien vallankumousta islamilaisessa ajattelussa siirtääkseen painopistettä väkivallasta kohden humaanimpaa islamia. Hän on myös julistanut sodan – eikä vain verbaalisesti – radikaalia islamia vastaan – niin ISIS:ä liittolaisineen kuin muslimiveljeskuntaakin vastaan; viimeksi Egypti teki ilmahyökkäyksen Libyaan koptikristittyjä teurastaneita ISIS kannattajia vastaan. Muutama kuukausi sitten hän aloitti Siinailla sotilasoperaation jonka kestoksi ennustetaan kahdesta kolmeen vuotta.

Gazassa presidentti Sisin puhetta ja tekoja (talk-and-action approach) –lähestymistapa on jo aiheuttamassa paniikkia. Egyptin presidentti on myös todennut Rafahin rajanylityspaikan pysyvän käytännössä suljettuna niin kauan kuin Hamas vastaa sen Gazan puoleisesta osasta. Tämä yksityiskohta nähdäkseni olisi hyvä ottaa huomioon kansainvälisen yhteisön puheen kääntyessä ns Gazan saarron suhteen kritiikiksi Israelia kohtaan. Egypti on myös aktiivisesti sulkenut Gazaan johtavia salakuljetustunneleita ja on luomassa Gazan rajalle puskurivyöhykettä.

rafah_tunnel-e1406588938670

Lähde: El-Sissi leading a Churchillian fight against Hamas | The Times of Israel

 

 

 

 

 

 

 

Standard
lähi-itä

Sininen rauha askeleen eteenpäin

Joulukuussa 2013 alustavasti Israelin, Jordanian ja Palestiinalaishallinnon kesken sovittu kolmikantainen Punainen meri-Kuollut meri hankesopimus on siirtynyt toteuttamisvaiheeseen. Helmikuun 25 päivänä 2015 Israelin alueellisen koordinaation ministeri Silvan Shalom Jordanian vesiministeri Hazim El-Naser allekirjoittivat sopimuksen ns. Seas Canal hankkeen ensi vaiheesta. Tämä vaihe käsittää suolanpoistolaitoksen rakentamisen Aqabaan palvelemaan Aravan aluetta Israelissa ja Aqabaa aluetta Jordaniassa. (Lähde: GPO)

Kokonaisuudessaan hanke pohjautuu jo ainakin 20 vuotta vanhaan ideaan pumpata Punaisesta merestä vettä kuivuvaan Kuolleeseen mereen rakennettavan 180 km pitkän putkiston kautta. Vielä 1960-luvulla Kuolleen meren taso oli 390 metriä merenpinnan tason alapuolella ollen nyt 420 metriä ja ennusteen mukaan 450 metriä vuonna 2040. Myös ”Kahden meren kanaali” nimellä kutsuttu hanke on yksi keskeisimmistä suosituksista vuonna 2011 julkaistussa raportissa Blue Peace: Rethinking Middle East Water. Sveitsiläis-ruotsalaisella rahoituksella tuettu ja intialaisen asiantuntijaryhmän vetämä suunnitteluhanke lähti ajatuksesta että vesikriisi voitaisiin muuntaa sosiaallis-taloudellisen kehityksen voimavaraksi ja alueellisen rauhan mahdollisuudeksi. Tämä ”hydro-diplomatia” on kuvattavissa alueelliseksi yhteistyöksi joka luo taloudellista dynamiikkaa ylikansallisesti kaikille osapuolille. ”Sininen rauha” raportti esittää tiekartan tälle yhteistyölle ja nyt sovittu putkistohanke liitännäisineen on sen merkittävin toteutukseen päässyt osa.

Rakennettava putkisto ottaa 200 miljoonaa kuutiometriä vettä vuodessa Punaisesta merestä ja siitä noin puolet johdetaan Kuolleeseen mereen. Toinen puoli kulkeutuu Aqabaan rakennettavaan suolanpoistolaitokseen ja näin käsitelty vesi palvelee Aravan laakson sekä Israelin ja Jordanian eteläosien tarpeita. Hankekokonaisuuteen kuuluu myös sopimus jolla Israel myy Jordanialle 50 miljoonaa m3 vettä Kinnaret järvestä Jordanian pohjoisosien tarpeisiin. Muita hankkeen liitännäisiä ovat sähköntuotanto putkiston varrella sekä matkailufasiliteettien parantaminen. Putkistohankkeen kustannusarvio on 300-400 miljoonaa dollaria, tarjouskilpailu käynnistyi vuoden 2014 puolella ja itse toteutusaika on kolme vuotta. Edellä kuvatusta hankkeesta enemmän kirjoituksessa  Blue Peace: Red Sea-Dead Sea Pipeline Plan Signed .

Red Sea - Dead Sea Pipeline. Images courtesy of ESA.

Standard