lähi-itä, MENA

Kerryn raamit Lähi-idän konfliktin ratkaisuna?

Israel's US lobbyY hdysvaltain UM John Kerryn kesällä 2013 liikkeelle polkaisemat lähi-idän rauhanneuvottelut ovat nyt tulleet ratkaisevaan vaiheeseen jossa Kerryn lähiviikkoina oletetaan julkistavan Israelin ja Palestiinalaishallinnon rauhansopimukseen johtavan raamisuunnitelmansa. Kumpikaan osapuoli ei tällä hetkellä esiinnouseeseen luonnokseen ole tyytyväinen mutta ei-sitovana ja osapuolten varauksin laimennettuna raamisuunnitelma kuitenkin hyväksyttäneen ja sen pohjalta pyritään lopullinen sopimus aikaansaamaan vuoden 2014 aikana.

Tammikuun lopulla Davosissa pidetyn maaiman talousfoorumin yhteydessä sekä eräiden intressiryhmien erillistapaamisissa Kerry esitti muutamia raamisuunnitelman avainkohtia:

  • Israel vetäytyy vaiheittain pääosasta vihreän asepepolinjan takana olevilta Länsirannan alueilta joille Palestiinalaishallinto perustaa Palestiinan valtion
  • Israelin turvallisuutta parannetaan vielä määrittelemättömin järjestelyin Länsirannalla
  • 1948 jälkeisten sotien pakolaisilla ei ole oikeuksia palata Israeliin (nykyinen ja liitettävät alueet)
  • Palestiinalaishallinto voi perustaa pääkaupunkinsa itä-Jerusalemin arabikortteileihin
  • molemminpuoliset tunnustukset kansalaisvaltioina

Rajanvedon osalta raamisuunnitelman pohjana toimii Arabiliiton vuoden 2002 rauhansuunnitelma jota se modifioi keväällä 2013 siten ettei enää vaadittu Israelin vetäytymistä ennen 1967 sotaa edeltäneille linjoille. Rajanvedosta päästiin melko lähelle sopimusta jo Camp Davidin ja Annapolisin neuvotteluissa ja myös PM Olmertin vuonna 2008 ehdottaman kartan mukaiset rajat antanevat suunnan mahdolliselle nyt kehitteillä olevalle uudellekin sopimukselle.

Olmert proposal 2008 for Israeli-Palestinian bordersRaamisopimuksen mukaan 75-80 % Länsirannan israelilaisista uudisasukkaista jäisi asuinsijoilleen sopimuksen jälkeiseen Israeliin joten 20-30 000 kotitaloutta joutuisi jollakin aikataululla muuttamaan setlementeistään. On tosin väläytetty että he voisivat jäädä asuinsijoilleen Palestiinan kansalaisina mutta kyseessä lienee retorinen koepallo joka saikin jäätävän vastaanoton molemmin puolin. Rajankäynnin tautoja käyn lähemmin läpi kirjoituksessani PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace .

Turvajärjestelyjen osalta Kerry on konsultoinut Israelin, Palestiinalaishallinnon ja Jordanian kanssa tavoitteenaan huippukehittynyt tekninen rajavalvonta ja siirtymäkauden aikaiset ulkopuoliset joukot tämän varmistamiseksi. Palestiinalaishallinto on myöntyväinen jopa israelilaisjoukkojen oleskeluun Palestiinalaisvaltion alueella viiden vuoden ajan mutta lähinnä on keskusteltu IDF:n joukkojen korvaamisesta Nato-joukoilla. Itse Palestiinan valtiolle hallinto ei edes suunnittele omaa armeijaa joten salakuljetuksen ja terrorismin torjunta olisivat rajaturvallisuuden ohella Nato-joukkojen vastuulla. Turvasuunnitelmissa on otettu huomioon myös se että niiden tulisi kestää esimerkiksi Palestiinalaishallinnossa tapahtuva vallankaappaus tai vaikkapa Hamasin tai vastaavan ääriryhmän vaalivoitto.

Julkisuuteen vuotaneen raamisuunnitelman heikkoutena pidän sitä että Gazan kysymys näytetään sivuutetun keskustelussa kokonaan. Hamasin ote on Mursin syrjäyttämisen jälkeen kylläkin heikentynyt Egyptiläisjoukkojen suljettua Hamisin hallinnollekin tuottoisista salakuljetustunneleista (noin 1 000 tunnelia tuoden noin 700 miljoonan euron vuosiliikevaihdon) pääosan ja ottaessa muutoinkin lujemman otteen Siinailla. Ehkä Hamasin vaikeutuneen tilanteen takia taistelujen painopiste on siirtynyt Siinaille josta käsin rakettihyökkäyksiä on alkuvuonna ollut mm Eilatia kohden ja pääosin Jordanian kaasuhuollosta vastaava Egyptistä tuleva kaasuputki on jälleen räjäytetty.

Gazan osalta mielestäni tarvitaan uudelleenintegrointistrategiaa eristämispyrkimysten sijaan. Sen osia voisi olla keskiluokan vahvistaminen kauppasuhteiden ja kuljetusväylien avulla, Länsirannan ja Gazan asukkaiden sosiialisten suhteiden ennallistaminen ja ylipäätään kyseisten alueiden kansallisen itsetietoisuuden kasvattaminen. Kaikki tämä voisi edesauttaa Palestiinalaishallinnon/Fatahin menestystä tulevissa vaaleissa Hamasin kustannuksella.

Davosin puheessaan Kerry totesi että jos neuvottelut nyt epäonnistuvat on uhkana Israelin kansainvälinen eristyminen ja sen kaikin puolisen boikotoinnin kasvu. Israelilaiset oikeistopoliitikot näkivät tämän uhkauksena mutta itse näkisin Kerryn vain todenneen tosiasian. Jo nykyisten neuvottelujen aikana boikotointi on kasvanut esimerkiksi tammikuussa 2014 Hollanin suurin eläkerahasto veti investointinsa Bank Hapoalimilta ja samoin teki Danske Bank ko Israelin suurimman pankin rahoitettua länsirannan uudisrakennuskohteita. Nordeapankilla vastaava prosessi on vireillä kahden muun israelilaispankin kanssa ja Norjan, Nordean ja ABP eläkerahastot harkitsevat myös boikotin toteuttamista. Toisaalta viime kuukausina on ollut myös päinvastaista kehitystä ja Israel hyväksyttiin EU:n miljardiluokan kehityshanke Horizon 2020 jäseneksi kuin myös ydintutkimuslaitos CERin jäsenvaltioksi. Joka tapauksessa boikottiliikkeellä on jossain määrin vaikutusta mm israelilaisyritysten talouteen.

BDS

Ilmeisesti yli puolet niin israelilaisista kuin palestiinalaisistakaan uskoo etteivät neuvottelut tälläkään kertaa johda sopimukseen. Israel toki saattaisi tehdä tässä tapauksessa omiakin ratkaisujaan esimerkiksi liittämällä haluamansa länsirannan ja Jerusalemin alueet virallisestikin turvamuurin taakse Israeliin mutta nähdäkseni heikkokin kompromissi olisi parempi ratkaisu. Loppuvuoden neuvottelutilannetta voi myös muuttaa Israelin hallituksen sisäiset erimielisyydet, on esitty arvioita että PM Netanyahu voisi heittää Bennetin Bayit Yehud puolueen ulos ja korvata sen työväenpuolueella. Laborin uusi johtaja Isaac Herzog on lisäksi ilmoittanut tukevansa rauhansopimusta vaikka oppositiosta ellei hallitus saa sen puolelle omasta takaa riittävää kannatusta.

Näitä teemoja käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

The Kerry Plan For Israel And Palestine – Can It Work?

P.S:

Mielestäni bloggari Avi Bell kiteyttää kirjoituksessaan The Facts Of Life In The Middle East” erinomaisesti Lähi-idän rauhanprosessin dilemmaa seuraavalla tavalla:

The Facts Of Life In The Middle East” by Avi Bell

  • If Israel refuses to negotiate, that proves Israel is not interested in peace, because it refuses to negotiate. If the Palestinians refuse to negotiate, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians can see negotiations with Israel are pointless.

  • If Israel makes preconditions to negotiations, that proves Israel is not interested in peace, because it is trying to avoid negotiations. If the Palestinians make preconditions to negotiations, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians have to force Israel to be serious in the negotiations.

  • If Israel makes no offer of peace, that proves Israel is not interested in peace. If the Palestinians make no offer of peace, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians can see that making offers of peace with Israel are pointless.

  • If Israel makes an offer of peace and the Palestinians reject it, that proves Israel is not interested in peace, because Israel is not willing to make the kind of offer the Palestinians would accept.

There are variations on this, e.g.,:

  • If Arabs make war, but offer to end it, that proves that Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because the Arabs offered peace. (Thomas Friedman/Arab “peace” initiative) If Israel makes war, but offers to end it, that proves that Israel is interested in war and Arabs are interested in pece, because Israel made war. (Defensive Pillar, Lebanon II, etc.)

  • If Arabs attack, that proves Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because Israel provoked the Arabs to attack. If Israel attacks, that proves Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because Israel attacked.

  • If Palestinians carry out acts of terrorism, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because the Palestinians feel they have no choice but to carry out acts of terrorism. If Palestinians try to carry out acts of terrorism, but Israel foils them, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because Israel is carrying out anti-terror actions against the Palestinians even while there is no terrorism.

  • If Palestinians don’t try to carry out acts of terrorism, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because the Palestinians are good and innocent and Israel uses terrorism as an excuse to mistreat Palestinians.

Standard
lähi-itä, MENA

Resetoiko Obama lähi-idän rauhanprosessin?

Israel sai uuden hallituksen vain pari päivää ennen kuin Air Force 1 kyydissään presidentti Obama laskeutuu Ben Gurionin lentokentälle 20.3.2013. Tilanne avaa uuden ”mahdollisuuksien ikkunan sitten syyskuun 2010 kuolleena olleeseen lähi-idän rauhanprosessiin. Vaikka molemmat osapuolet korostavat neuvotteluratkaisua ovat molemmat neuvottelujen puutteessa tehneet yksipuolisia toisiaan provosoivia toimia – Israel ilmoittaessaan uusista asutussuunnitelmista länsirannalla ja palestiinalaiset etsiessään virtuaalivaltiolleen tunnustusta YK:ssa. Tilanne turhauttaa myös länsirannan arabeja joiden demonstraatiot ja kivien heittely israelilaisia kohtaan on nyt päivittäistä eikä kaukana olla kolmannen intifadan aloituksesta.

Israelin uusi keskustaoikeistolainen ääriuskonnolliset puolueet ulossulkeva hallitus enteilee merkittävää suunnanmuutosta Israelin politiikassa. Hallituksen painopisteenä on vastata pääosin ”unohdetun” keskiluokan sosiaalisen protestiliikkeen kesällä 2011 nostamiin ongelmiin jotka olivat viime vaalien keskiössä varsinkin voittajapuolueilla. Myös vaalijärjestelmä, uskonnon ja valtion suhde ovat turvallisuuskysymysten ohella uudistumassa. Ulkopoliittisesti hallituksesta löytyy niin haukkoja kuin kyyhkyjäkin – kahden valtion ratkaisua epäilevästä Naftali Bennetistä rauhanprosessia voimakkaasti ajavaan Tzipi Livniin pääministeri Netantahun ollessa jossakin näiden keskivaiheilla.  Uusi puolustusministeri puolestaan on osaava pitkän linjan pragmaatikko.

Presidentti Obaman kaksipäiväisen  vierailun pääteemoina ovat – epävirallisessa tärkeysjärjestyksessä – suhtautuminen Iranin ydinaseuhkaan, Syyrian tilanne ja rauhanprosessi Palestiinalaishallinnon (PA) kanssa. Rauhanprosessin uudelleenaloittamiseksi Israel mahdollisesti tekee joitakin myönnytyksiä kuten aluesiirrot Israelin täysin hallitsemalta alue C:ltä PA:n kontrolloimaan alue A:han, rakennuslupien myöntö noin kymmenelle palestiinalaiskylälle alue C:llä (jolloin nyt laittomien asutusten purku-uhka näiltä osin väistyy), joidenkin Fatahiin kuuluvien vankien vapautus ja ammustarvikkeiden siirto PA:n turvallisuusjoukoille.

Siirtokunnat eivät ole este

Siirtokuntakysymystä on pidetty niin rauhanneuvottelujen kuin kahden valtion mallin esteenä. On kuitenkin hyvä muistaa PM Netanyahun edellisen virkakautensa alussa jäädyttäneen siirtokuntarakentamisen kymmeneksi kuukaudeksi eikä PA silti suostunut neuvottelupöytään. Erityistä huolta on tunnettu itä-Jerusalemiin kaavaillun E1 hankkeen lopullisesti tuhoavan itsenäisen Palestiinalaisvaltion sen katkaistessa alueen kahtia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa sillä palestiinalaisalueiden etelä ja pohjoisosat yhdistyvät 15 km:n maakaistaleella joka muuten on sama leveys kuin Israelilla oli kapeimmillaan ennen kuuden päivän sotaa v. 1967. Lisäksi E1:n ja Jerusalemin kantakaupungin väliin on osin valmistunutkin suora maantieyhteys palestiinalaisalueiden välille.

Rauhanprosessin jatkolle on tilausta

Tällä kertaa näen hyvät mahdollisuudet rauhanneuvottelujen aloittamiseen. Tzipi Livni johti Israelin puolelta edellistä ns. Annapoliksen prosessin 2008 aikaista neuvottelutiimiä joka johti ehkä pisimmälle yhdessä PA:n kanssa sovittuun sopimusluonnokseen, viimeisin ns Olmertin ehdotus ratkaisi pääosan aiemmista kiistakysymyksistä ja jäi sopimatta pääasiassa siksi että PM Olmert joutui korruptioskandaalin takia eroamaan ennenaikaisesti virastaan. Joka tapauksessa myös PA:n edustajina on ko prosessiin osallistuneita henkilöitä joilla hyvin on muistissa mistä asioista jo sovittiin ja mitä yksityiskohdat vielä vaativat tarkennuksia eli pyörää ei tältä osin tarvitse lähteä keksimään uudelleen. (enemmän artikkelissani PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace)

Epäselvää kuitenkin on PA:n halu sopimukseen. PA ja Hamas ovat pyrkineet yhdistämään tuloksetta voimiaan, uusia vaalejakaan ei ole saatu sovittua vaikka PA:n presidentti Abbasin virkakausi päättyi jo tammikuussa 2009. Hamas ei halua luopua yksinvallastaan Gazassa ja Abbas tarvitsee Israelia pysyäkseen vallassa länsirannalla. Joka tapauksessa Abbas heikkoudestaan huolimatta on Israelin lähin sopijakumppani – Abbasin ja Netanyahun toimistotkin sijaitsevat 10 km:n päässä toisistaan.

Jos neuvottelut Israelin uudesta hallituksesta ja Obaman painostuksesta huolimatta eivät nyt ala on todennäköisenä seurauksena yksipuolisten toimenpiteiden lisääntyminen: PA jatkaa kansainvälisen tunnustuksen laajentamista ja valtioinstituutioiden rakentamista, Israel mahdollisesti vetäytyy 60-70 % länsirannalta liittäen loput alueesta virallisestikin osaksi Israelia.

Uusi näkökulma?

Kokonaan uusi tekijä voi olla länsimielisen Kairossa joulukuussa muodostetun sunnimuslimijohtoisen liittoutuman hyödyntäminen korvaamaan aivokuolleen kahden valtion mallin tiekarttoineen. Presidentti Obama tapaa myös Jordanian kuningas Abdullah II:n joten ei olisi ihme jos Jordania -vaihtoehto nostettaisiin esiin – jossei julkisesti niin ainakin epävirallisesti; tästä on jo aiempia viitteitä (ks artikkelini A Jordanian-Palestinian Confederation Is On The Move )

Kenraalimajuri evp Giora Eiland, aiempi Israelin puolustusvoimain suunnitteluosasto päällikkö ja PM Ariel Sharonin turvallisuusneuvonantaja, on esittänyt kiinnostavan näkökulman rauhanprosessiin. Hänen mukaansa haettaessa ratkaisua Jordan virran ja Välimeren välistä sen mahdollisuudet ovat olemattomat. Tarvitaan laajempi alueellinen näkökulma jossa moninaiset maanvaihdot mahdollistavat nollasummapelin sijaan ”kaikki voittavat” ratkaisun. Naapurimaiden osallistuessa aluejärjestelyihin mahdollistuvat esimerkiksi Jordania-Palestiina (kon)federaatio tai jopa itse parhaana pitämäni kolmen valtion (palautus) ratkaisu . Joka tapauksessa Obaman vierailu mahdollistaa neuvotteluikkunan avaamisen, se käyttävätkö Israel ja PA sitä hyväkseen jää nähtäväksi.

Aiheesta laajemmin pääblogini artikkelissa

Will Obama Reset The Middle East Peace Process?

Standard
lähi-itä, MENA

Israelin vaalit rauhanprosessin uutena lähtölaukauksena

Israelilaisten valitessa ensi tiistaina (22.1.2013) edustajansa Knessetiin ovat vaaliasetelmat useammallakin tavalla poikkeukselliset. Ensinnäkin vuosikymmeniin Palestiina – tai kiistanalaiset alueet länsirannalla – ei ole vaalien keskiössä vaan sosiaaliset ja taloudelliset teemat. Itseasiassa ennenaikaisiin vaaleihin päädyttiin PM Netanyahun ollessa epävarma budjettileikkaustensa vaikutuksista hallituskoalitionsa pysyvyyyteen. Toiseksi nyky-Knessetin suurin puolue – Kadima – uhkaa nyt hävitä olemattomiin sen kannattajien jakaessa äänenssä kahdeksan fraktion kesken.

Palestiina -kysymyksen ollessa taka-alalla ovat talouden ohella teemoiksi nousseet suhtautuminen Iranin ydinaseuhkaan, USAn ja Israelin johdon ilmeisen tulehtuneet suhteet, maallisten ja uskonnollisten juutalaisten jännitteet mm asepalveluksen osalta.

Ironisesti kyllä lähi-idän rauhanratkaisulle vaalit merkitsevät uutta alkua. Kun hallitusten vakaus Israelissa on normaalia niin seuraavat neljä vuotta maassa on vahva sopimuksiin kykenevä osapuoli. Kun PM Netanyahu mitä ilmeisimmin voittaa vaalit määrittää äänestystulos lähinnä sitä ottaako hän hallituskumppaneikseen uskonnollisia äärioikeistolaisia puolueita vai sittenkin kumppaneita keskustasta tai jopa pääoppositiopuolueeksi kaavaillun Laborin.

Britannia ja Ranska Saksan tuella ovat jo valmistelleet myöhemmin mahdollisesti koko EU:ta edustavan rauhanaloitteen joka otetaan laatikoista välittömästi uuden hallituksen muodostuttua. Tälla ei kylläkään ole juuri mitään merkitystä itse rauhanprosessiin sen ollessa lähinnä unioinin sisäistä profiilinnostoa ja puuhastelua mutta asia kuitenkin nousee esiin. Vaikuttavuutta sen sijaan on Kairossa Puolustuspilari .operaation aikana USAn tuella luodulla sunni-muslimi johtoisella akselilla joka aloitteineen on vahvasti tulossa mukaan neuvotteluihin Israelin kanssa helmi-maaliskuussa.

Vaaliasetelmia ja em teemoja käsittelen laajemmin pääblogissani ilmestyneessä artikkelissa Israeli Elections 2013 As Jump Start For Peace Process?

Standard
lähi-itä

Siinai johtamassa Israelin kolmen rintaman sotaan

Palestiinan tunnustamista käsittelevän YK kokouksen ollessa ovella Siinailla tapahtunut hyökkäys on vaikeuttamassa peliasetelmaa entisestään. Hyökkäys, sitä seurannut Israelin vastaisku ja Israelia vastaan suunnattu suurin rakettihyökkäys sitten parin vuoden takaisen Gaza operaation ovat vaarantamassa Egyptin ja Israelin jo yli 30 vuotta kestäneen rauhansopimuksen sekä lisänneet Israelin pelkoa joutumisesta kolmen rintaman sotaan.

Siinain kautta hyökänneet parikymmentä terroristia aiheuttivat iskuissaan kahdeksan israelilaisen kuoleman, israelilaisten tulituksessa hyökkääjien ohella sai surmansa myös kolme egyptiläistä poliisia. Samana päivänä Israel tuhosi iskun suunnittelijaksi oletetun Popular Resistance Committeen johdon, Gazasta puolestaan ammuttiin Israeliin yli 150 qassam ja Grad rakettia joiden vaikutuksille altistui noin miljoona israelilaista. PRC:stä oheisessa linkissä suhteellisen kattava analyysi (laatijana The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center ).

Siinain kautta tapahtunut isku liittynee paikallisen al-Qaedan vahvistumiseen Siinailla ja Gazassa. Järjestö hallitsi jo v. 2005 noin viidettä osaa Siinain niemimaasta omaten Egyptin turvallisuusviranomaisille luoksepääsemättömiä alueita. Hyvin aseistautuneen ydinjoukon vahvuudeksi arvioidaan 2.000 taistelijaa jotka omaavat merkittävään tukea alueen noin 350.000 beduiiniasukkaan piirissä. Ennen viikon takaista Siinain iskua järjestö on jo tehnyt useita iskuja Egyptistä Israeliin ja Jordaniaan johtavaa kaasuputkea vastaan. Arabikevään myötä toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut suotuisammaksi radikaaleille jihadisteille, jopa siinä määrin, että Gazassa valtaapitävä Hamas ei enää kykene hallitsemaan ääriryhmien toimintaa. Samoin Egyptissä Musliveljeskunnan pragmaatikot ovat vaikeuksissa radikaaliryhmien takia.

Rautakupoli toiminnassa

Rautakupoli toiminnassa

Mm Camp Davidin sopimusten vastaisesti Israel on nyt sallimassa Egyptin lisäjoukkojen sijoittamisen Siinaille; niiden tehokasta käyttöä kuitenkin rajoittaa Egyptin sotilasjohdon hauras asema ja epävarmuus tulevien vaalien valtakuvioista. Israelin rautakupoli (ohjuspuolustusjärjestelmä, ks lisää esim Will Iron Dome balance the Hamas Terror?) puolestaan kykeni ampumaan als osan ohjuksista, mutta järjestelmä ei ole aukoton ollen toisaalta hyvin kallis (50.000-100.00 USD per ohjus). Edelleen Israel suunnittelee n. 200 km pituisen Egyptin vastaisen rajan aidoittamista.

Siinain hyökkäyksellä on seurauksensa myös jatkossa mm seuraavien tekijöiden kautta:

  • Israelin ja Egyptin välisellä rajalla sotilaallinen läsnäolo muuttaa muotoaan rajan vahvistamisen kautta,
  • Hyökkäys voi olla ilmaus Egyptin jälki-Mubarakilaisen sotilasjohdon otteen löystymisestä Siinailla ja epävarmaa on kyetäänkö ko kontrollia palauttamaan jatkossakaan,
  • Israelin sisäpolitiikassa haetaan jo mahdollisuuksia laajapohjaiseen hallitukseen mm Kadiman mukaantulon kautta
  • Al-Qaeda pyrkinee lisäiskuilla huonontamaan edelleen Egyptin ja Israelin suhteita, poliittisesti tämä voisi johtaa jopa Camp Davidin sopimusten purkamiseen
  • USAn vetäyessä Irakista voivat Irak, Iran, Hizbollah, Hamasin radikaalisiipi ja Syyria (al-Assadin mahdollisesti pysyessä vallassa) luoda ns “Shiite Crescent’in” sodan valmistelemiseksi Israelia vastaan.

Israelia on siis uhkaamassa kolmen rintaman sota (Siinailta, Libanonista ja kansannousut länsirannalta sekä Golanilta). Tässä tilanteessa mielestäni olisi tarpeen pikaisesti toteuttaa ratkaisuun johtavat neuvottelut Israelin ja Fatahin sekä Hamasin pragmaattisen siiven kanssa.

Edellä olevia seikkoja taustoitan ja käsittelen laajemmin pääblogini kirjoituksessa Sinai Emerged As New Front In Israeli-Palestinian Conflict

Valmistautumista mellakkahallintaan

Valmistautumista mellakkahallintaan

Standard
lähi-itä, MENA

Hamasin ja Fatahin diili muuttaa lähi-idän pelikenttää

Hamasin ja Fatahin historialliseksi luonnehdittu sopimus saatiin jälleen aikaan, aiemmat yhteishallitussopimukset tehtiin 2007 keväällä ja vuoden 2009 lopussa ja molemmat jäivät toteutumatta. Sopimukselle on nyt vahva “tilaus” YK:n syksyllä käsitellessä palestiinalaisvaltion perustamista. Ko neuvotteluja käytiin mm Saksan ja Turkin välittäminä Damaskuksessa, lopullinen sopimus tuli Egyptin tiedustelupalvelun avustamana Kairossa. (Aiemmin neuvotteluista kirjoitin mm artikkelissani Fragments of the Middle East peace efforts )

Itse näkisin sopimuksessa toteutuessaan kaksi merkittävää tekijää: ensinnäkin Israel saa vastaansa yhtenäisen neuvotteluosapuolen joka halutessaan voisi tehdä pitävän Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisen sopimuksen koska vain Hamasin mukanaolo voisi aikaansaada rauhan tai ainakin aselevon. Toinen edellisen kumoava tekijä on se, että Hamasin tavoitteena edelleen lienee islamistisen valtion perustaminen Gazaan, länsirannelle ja nykyisen Israelin alueille tarvittaessa väkivalloin. Nyt hyväksytty sopimusluonnos, joka allekirjoitettaneen lopullisessa muodossaan ensi viikolla, ei anna mitään viitteitä siitä, että Hamas/Fatah suostuisi tunnustamaan Israelin, luopuisi väkivallan käyttämisestä, ja hyväksyisi aiemmin tehdyt sopimukset Israelin kanssa tai että em asioista edes suostuttaisiin neuvottelemaan.

Israelin puolella Likud-puolue on jo valmistelemassa lakiluonnosta, jolla Israel liittää Juudean ja Samarian tai ainakin sen runsaasti juutalaisenemmistöiset alueet sekä Jordanjoenlaakson itseensä, jos PA toteuttaa valtioesityksensä YK:ssa. Samanaikaisesti kuwaitilainen lehti Al-Rai syyrialaisiin turvallisuusmiehiin viitaten toteaa, että sodan syttyessä Israelin kanssa Syyria tulee näyttelemään ”vahvaa kättä” ja kilpailemaan Hamasin kanssa Tel Avivin pommittamisesta ohjuksin. (molemmilla on hallussaan Scudeja; Israelin uudesta ohjuspuolustuksesta torjumaan em uhkaa lisää kirjoituksessani Will Iron Dome balance the Hamas Terror? http://arirusila.wordpress.com/2011/04/05/will-iron-dome-balance-the-hamas-terror/ )

Suoranaisesti sopimus lakkauttanee yhteisen Israelilais-Palestiinalaisen turvallisuuspaneelin koska Hamasta ei luonnollisestikaan päästetä kokouksiin joissa on suunniteltu yhteisiä israelilais-palestiinalaisia (peite)operaatioita Hamasia vastaan. Edelleen Yhdysvallat on sopimuksen myötä nyt poistamassa maan 475 miljoonan USD taloustuen PA:lle, EU:n kanta yhtenä suurrahoittajana ei liene vielä seljennyt.

Edellä olevasta on arvattavissa etten ole kovin toiveikas sopimuksen rauhaa rakentavasta merkityksestä ainakaan nykymuodossaan. Ehkä paras lopputulema Hamasin/Fatahin sopimuksesta voisi olla rajoitettu kylmä rauha eli aselepo lisättynä rajatuilla kauppasopimuksilla.

Standard