Euraasia

Venäjä kääntyy itään – nyt vuorossa Intia

Kompensoidakseen Ukraina -pakotteiden vaikutuksia Venäjä on aiempaa aktiivisemmin etsinyt uusia mahdollisuuksia Euroopan ulkopuolelta. Viimeisin saavutus nähtiin joulukuun 11 päivänä New Delhissä jolloin Venäjä ja Intia 24 tunnin aikana solmivat 20 uutta sopimusta yhteisarvoltaan noin $100 miljardia. Keskeisiä hankkeita olivat mm 12 uuden ydinvoimalareaktorin rakentaminen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana – kukin arvoltaan noin $3 miljardia – sekä $50 miljardin arvoiset öljy- ja kaasuhankkeet ja $10 miljardin hankkeet aseyhteistyössä, lannoite- ja timattikaupassa ja avaruustutkimuksessa. Intian ja Venäjän strateginen kumppanuus virisi katkon jälkeen uudelleen vuonna 2000. Perinteisesti yhteistyöaloja on ollut viisi eli politiikka, puolustus, ydinvoima, avaruus ja terrorismin vastainen toiminta; nyt “uutena” elementtinä korostuu erityisesti taloudellinen yhteistyö jonka osoituksena Intia on solmimassa sopimusta Euraasian tulliliiton kanssa. Viimeaikaisten sopimusten tapaan Intia -yhteistyökin pitää sisällään de-dollarisaatio -elementin rupee-rupla kaupankäynnin kautta. Yhdysvallat pettyi/järkyttyi (ks. The Hindu ) Intian ja Venäjän välisiin sopimuksiin. Toinen lännessä ärtymystä aiheuttanut seikka oli se, että Putinin vierailun yhteydessä Krimin pääministeri Sergey Aksyonov teki sopimuksiaan Intian ja Krimin liike-elämän välillä. EU suhteiden hyytyessä Venäjä on viime kuukausina nyt solminut mittavat taloussopimukset sekä Kiinan että Intian Aasian suurimman ja kolmanneksi suurimman talousmahdin kanssa. Näiden välillä joulukuun alussa presidentti Putin vieraili Turkissa sopimassa mm mahdollisesti peruutettavan South Stream kaasuputkihankkeen kaasun ohjauksesta Turkkiin ja sen eikä Bulgarian kautta Euroopan markkinoille. (Tästä tarkemmin Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”? ). Kahdenvälisten yhteistyöhankkeiden ohella Venäjä eri liittoutumissaan pyrkii vahvistamaan asemiaan. Ukraina -pakotteiden aikana näitä yhteistyöfoorumeita ovat olleet BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), Shanghai Cooperation Organization (SCO) ja Eurasian Economic Union (EEU). Heinäkuussa 2014 BRICS maiden huippukokouksessa Brasiliassa ryhmä suoraan haastoi läntisen taloudellisen hallinnan päättämällä uudesta kehityspankista (the New Development Bank – NDB), uudesta reservivaluuttajärjestelystä ( the Contingent Reserve Arrangement– CRA) ja pankien koordinointijärjestelystä (the BRICS Interbank Cooperation Mechanism). Lisäksi lokakuussa päätettiin uuden investointipankin (Asian Infrastructure Investment Bank – AIIB) perustamisesta alkupääomanaan $100 miljardia. Varsinkin CRA antaa BIRCS maille suoran pääsyn valuuttakauppoihin jolloin dollarin asema maailman reservivaluuttana saattaa päättyä. SCO on muodostumassa myös turvallisuuspoliittisesti vastapainoksi Yhdysvalloille. Kiina haluaa rakentaa uuden Aasian-Tyynenmeren turvallisuusjärjestelmän jonka ulkopuolelle poissuljetaan USA. Myös Euraasian talousunioni (Eurasian economic Union – EEU) on laajentumassa. Armenia hijakkoin liittyi jäseneksi hyläten EU:n houkutukset, seuraavana on liittymässä Kirgistan ja halunsa liittyä ovat ilmaisseet mm Vietnam, Turkki ja Syyria. (Em asioista enemmän kirjoituksessani ¥uan and Waterloo of Petro$ ). Kiinan ja Turkin ohella Venäjä nyt siis vahvistaa strategisia ja käytännöllisiä energia-, puolustus- ja taloussuhteitaan myös Intian kanssa. Venäjän kääntyminen Euroopan sijasta enemmän itään on nähdäkseni merkittävä geopoliittinen muutos ja merkki siitä että niin Yhdysvallat kuin sen dollarikin on saamassa sitä haastamaan kykenevän vastapoolin. Edellä viitatuista tekijöistä enemmän pääblogini artikkelissa

Russia’s Strategic Shift To East Continues: Now India

Standard
konfliktit

Pridnestrovie Krimin seuraksi?

Ukrainan vallanvaihto ovat nostaneet jännitteitä myös naapurimaa Moldovassa kuin myös Romaniassa ja EU:takin. Moldova on yksi Venäjän, EU:n ja USAn vaikutuspiirien ”taistelukentistä” jolla on myös oma vaikutuksensa energiapoliittisiin sopimuksiin, kansainväliseen lakiin, konfliktinhallintaan ja alueelliseen suveriniteettiin. Ukrainan tavoin Moldova on pyrkinyt lähentymään EU:ta, se allekirjoitti asiaa koskevat sopimukset Vilnassa marraskuussa 2013 – samat jotka Ukrainan silloinen presidentti Janukovich hylkäsi ja se maa myös kannatti Kiovassa tapahtunutta vallankaappausta.

Black sea region

Photo credit: The Telegraph

Venäjän ilmoitus venäläisväestön suojelusta ulkomailla sekä Krimin liittyminen Venäjään nostattavat toiveita myös Moldovan kahdessa separatistisessa enklaavissa – Pridnestroviessa ja Gagauziassa. Moldovan pelätessä maansa hajoamista separatistisen Pridnestrovien asukkaat eivät jaa tätä pelkoa, päinvastoin aiemmissa kansanäänestyksissä ylivoimainen enemmistö kannattaa alueensa liittämistä Venään.

Pridnestrovie

Pridnestrovie on nuori kehittyvä kaakkois-Euroopan maa Moldovan ja Ukrainan välillä. Suomessa tätä yleisesti tunnustamatonta valtiota kutsutaan nimellä Transnistria, mutta itse käytän virallista nimitystä Pridnestrovskaia Moldavskaia Respublica (PMR/TMR), lyhennettynä Pridnestrovie. Moldovassa käytettävä romanian kielinen ilmaisu Transnistria katsotaan siinä mielessä loukkaavaksi että se pohjautuu Romanian fasistien IIMS:ssa luomaan keinotekoiseen nimitykseen alueesta jolle tuhottavaksi tuomitut juutalaiset lähetettiin Romaniasta. Sananmukaisesti Transnistria tarkoittaa Dniester joen takana kun taas venäläisten ja ukrainalaisten käyttämä Cisdniestria tarkoittaa tällä puolen Dniestriä.

Pääosin venäläisten ja ukrainalaisten asuttama Pridnestrovie irtautui vuoden 1992 ”vapaussodassa” Moldovasta jonka väestöllä taas on yhteinen historia, kulttuuri- ja kielisukulaisuus naapurimaa Romanian kanssa. Transnistria on yli 20 vuoden aikana luonut kaikki itsenäisen valtion rakenteet ja käytännössä elänyt itsenäisen maan tavoin vaikkei mikään YK:n jäsenvaltio tätä itsenäisyyttä ole tunnustanutkaan. Abhasian ja Etelä-Ossetian tapaan PMR on sisäisen suvereniteetin omaava poliittinen entiteetti jolta puuttu ulkoinen tunnustus valtiona.

Pridnestrovie map

Krimin Venäjään liittymisen jälkeen Pridnestroviessa sijaitsevat venäläiset “rauhanturvaajat” pitivät sotaharjoituksen ja PMR:n parlamentti lähetti Venäjän duumalle esityksen maan liittämisestä Venäjään. Tämä on uusi vaihe yli 20 vuotta kestäneen “jäätyneen” konflitin historiassa. PMR:n ja Moldovan suhteet olivat jo alkaneet parantua Moldovan parlamenttivaalien 2009 jälkeen jolloin länsimielinen uusi hallinto otti tilanteeseen pragmaattisen lähestymistavan. Samoin PMR:ssä valta vaihtui kun maata itsenäistymisestä saakka johtanut presidentti Smirnov hävisi vaalit aiemmalle parlamentin puhemies Shevchukille v. 2011. Rauhanprosessi alkoi kuuden vuoden keskeytyksen jälkeen uudelleen ja monet alakohtaiset työryhmät ovat ratkoneet käytännön ongelmia koskien mmm ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, junaliikennettä, koulutuspolitiikkaa jne. Itse statuskysymystä puolestaan on ratkottu kansaivälisen 5+2 formaatin (Venäjä, Ukraina, Moldova, PMR ja ETYJ osapuolina ja EU sekä USA tarkkailijoina) pohjalta (ks tarkemmin Transnistrian number game ).

Keväällä 2013 erimielisyydet jälleen kasvoivat yksipuolisten toimenpiteiden takia: aluksi Moldova perusti kuusi muuttoliikettä kontrolloivaa tarkastuspistettä ja sitten PMR alkoi merkitä rajaa ns turvallisuusvyöhykkeellä (1992 aselepolinjalla). Seuraavat 5+2 neuvottelut on sovittu pidettävän 10-11. huhtikuuta 2014.

Natossa pelätään Pridnestrovien olevan Venäjän seuraava kohde. 23. maaliskuuta Naton Euroopasta vastaava komentaja Breedlove totesi Venäjän Ukrainan rajoilla olevan joukkokeskittymän ja sotaharjoitusten muodostavan uhan Moldovalle. Päästäkseen Pridnestrovieen venäläisjoukkojen pitäisi joko mennä länsi-Ukrainan kautta tai ilmakuljetuksin. Natossa pidetään myös mahdollisena että Venäjä muodostaa turvallisuusvyöhykkeen Krimiltä PMR:iin liittämällä Ukrainan eteläisen Odessan alueen samaan kokonaisuuteen.

Gagauzia

Transnistria (orange) and Gagauzia (red) are pro-Russian regions in Moldova (photo courtesy of Stratfor)

Moldovan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen myötä Gagauzian alue sopi pysyvänsä osana Moldovaa saatueen erityisen autonomisen alueen statuksen. Gagauzian n 155 000 ihmistä käsittävästä väestöstä useimmat ovat turkkia puhuvia ortodoksi-kristittyjä.

Moldovan hyväksyttyä sopimukset EU:n kanssa marraskuussa 2013 Gagauzia haastoi maan keskushallinnon roolin vuoden 2014 helmikuussa päätettäessään kansanäänestyksessä pyrkiä Venäjän johtaman Euraasian unionin jäseneksi. Ko kansanäänestyksen äänestysvilkkaus oli yli 70 % ja Euraasian unioni sai 98,4 %:n kannatuksen; erillisessä äänestyksessä 97,2 % vastusti lähempää EU integraatiota. Lisäksi 98,9 % kannatti Gagauzian itsenäistymistä mikäli Moldova luovuttaisi oman itsenäisyytensä EU:lle.

Vaikkakin turvallisuustilanne Gagauziassa on pysynyt vakaana päätti alue perustaa itsenäiset poliisiasemat merkittäviin kaupunkeihinsa. Alueen kuvernööri vieraili maaliskuun lopulla 2014 Moskovassa ja sai käsityksen Venäjän mahdollisesta tuesta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Merkittävää myös on että Moldovan viinien olessa tuontikiellossa Venäjälle ryhdyttiin nyt näitä viinejä tuomaan Venäjälle Gagauziasta.

Päätelmäni

On helppo todeta että Prinestrovien – kuten myös Gagauzian, Abhasian, Etelä-Ossetian ja Krimin – liittäminen Venäjään on kansainvälisen lain (tai kuten se lännessä ymmärretään) tai sopimusten vastaista. Mielestäni kuitenkin nämä toimet ovat vähintäänkin yhtä oikeutettuja kuin USAn laajentumispolitiikka, salaiset sodat ja interventiot ympäri maailmaa.

Venäjään liittymisen vaihtoehtoina pridnestrovielle voi mainita ainakin seuraavat optiot:

  • jäätyneen konfliktin jatkaminen,
  • jälleenyhdistyminen Moldovaan muodostamalla Moldovan, PMR:n ja Gagauzian yhteisen konfederaation tai liittovaltion
  • PMR:n itsenäistymisen laajempi kansainvälinen tunnustaminen
  • liittyminen Ukrainaan mikä kiovan tapahtumien jälkeen on ehkä kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto.

PMR flag and mapJoka tapauksessa jopa ilman kansainvälistä tunnustusta Pridnestrovie omaa jo nyt kaikki itsenäisen valtion elimet, hallitsemansa alueen ja väestön, vaaleilla valitun hallinnon ja kapasiteetin kansainväliseen kanssakäymiseen jopa paremmin kuin monet laajemmin tunnustetut valtiot (esim. Kosovo)

Aiheesta laajemmin pääblogini kirjoituksessa

Pridnestrovie in Context of Ukraine

ja siitä puolestaan on julkaistu myös Italian kielinen versio:

Il futuro della Transnistria nel contesto della crisi Ucraina

Aiempia artikkeleitani Pridnestroviesta:

 

Liite: Pridnestrovie

PMR

 

Alkuperäisestä artikkelistani on julkaistu myös Italian kielinen versio:

Il futuro della Transnistria nel contesto della crisi Ucraina

Standard
konfliktit

Hyvästit Ukrainan itsenäisyydelle

Ukraine sign with pro-Russian extraUkrainan tilanne kärjistyi lopulta (suur)sodan partaalle. Kiova on nyt ainakin muodollisesti aiempien oppositioryhmien hallinnassa joskin Maidanin ruohonjuuritason aktivistit vielä tarkkailevat toimiiko laittomasti valtaan saatettu hallitus heidän odotuksiaan. Krimin niemimaa puolestaan on Venäjän tukeman paikallishallinnon otteessa, muissa itäisissä pääosin venäjänkielisissä maakunnissa tilanne on vielä avoin eli seuraavatko ne Sevastopolin viitoittamaa separitista linjaa vaiko Kiovan vallanpitäjien Ukrainan yhtenäisyyttä korostavaa toivetta. Muilta osin totaalisen korruptoitunut rakenne on entisellään eikä mitään merkkejä sen korjaamisesta ole nähtävissä.

US involvement in UkraineItse näen Ukrainan lähitulevaisuuden hyvin synkkänä: maasta de facto puuttuu niin laki kuin sen kunnioituskin, aidot poliittiset puolueet, meritokraattinen virkamieskunta ja laaja muutosliike; maan talouden vararikko on viemässä potentiaalisenkin oman päätösvallan ulkomaisten luotottajien käsiin kun taas sisäiset alueelliset erot vähentävät eri tavoilla keskushallinnon päätösvaltaa ja -kykyä. Väittäisinkin Ukrainan nyt lausuvan hyvästejä valtiolliselle itsenäisyydelleen.

Protestista vallankaappaukseen

Unelman EUtopiasta haihduttua pääosin länsi-Ukrainan kansalaiset lähtivät kaduille purkamaan pettymystään joka suhteellisen pian kanavoitui tyytymättömyydeksi läpimätää poliittista eliittiä kohtaan. Päämäärätietoiset ja hyvin organisoituneet natsit, russofoobikot, Kiev Dynamo jalkapallohuligaanit ottivat nopeasti aloitteen käsiinsä nationalistisen ja mittavaa länsirahoitusta saaneen keskiluokan organisaatioiden hiljaa hyväksyttyä tilanteen, vasemmistolaiset muutosvoimat kuten riippumatton ay-liike, antifasistit ja anarkistit jäivät vähemmistöön ja poistettiin Maidanilta häiritsemästä vallankaappauksen voittokulkua.

Jo aiemmin oli arvailuja siitä, että läntisten yksityisten turvapalvelujen likaisia töitä lähi-idässä tehneitä ukrainalaisia on saatu provosoimaan Maidanin mielenosoitusta. Nyttemmin julkitullut EU:n “ulkoministerin ja Viron ulkoministerin puhelu ei ainakaan lievennä epäilyksiä siitä etteivätkö katoilta sekä miliisejä että mielenosoittajia Maidanilla ampuneet tark’ampujat sittenkin olisi olleet asialla radikaaliryhmien eikä presidentin toimesta.

Tilanteen polarisoituminen ja väkivalta johti nopeasti vallanvaihdokseen Kiovassa: presidentti pakeni, tynkäparlamentti määräenemmistösäännöksiä rikkoen äänesti uudet – tosin USAn jo jokunen kuukausi sitten nimittämät – vallanpitäjät ja itäiset provinssit alkoivat Krimin johdolla ja Venäjän tukemina laajentaa itsemääräämisoikeuttaan Kiovan kaappareiden kustannuksella.

Kiireellisimpänä tehtävänään Kiovan tynkäparlamentti näki kielilain peruutuksen siten ettei yli 10 %:n väestöosuuden kansalaisilla enää ole alueellisen kielen statusta, säädös joka venäläisten ohella kavensi mm unkarilais- ja bulgaarivähemmistöjen oikeuksia. Samalla uusnatsit tekivät polttopullohyökkäyksen ainakin yhtä synagoogaa vastaan seurauksella että vähintäänkin sata kiovalaista juutalaista suunnittelee nyt yhteispakoa kaupungista Israeliin.

ukraine riots 2014

Perimmiltään helmikuun tapahtumia Kiovassa voi pitää rikollisena länsivaltojen miljardeilla tukemien organisaatioiden ja radikaalien uusnatsien lopulta toteuttamana vallankaapauksena. Krimin tapahtumat puolestaan kuvastavat Venäjän osalta toteutettua etupiirivalvontaa.

Kansanääni”

Ukraina sanana merkitsee rajamaata ja itse asiassa maa onkin vuosien saatossa ulkopuolisten toimesta koottu nykyiseksi kyhäelmäksi seurauksenaan merkittävät alueelliset erot ja yhtenäisen ukrainalaisen identiteetin puute. Viimeisen eli 50-luvulla tehdyn Krimin niemimaan Ukrainaan liitoksen taustalla lienee ollut pyrkimys miedontaa länsi-Ukrainassa IIMS:n aikaisten natsielementtien vaikutusta neuvostotasavallassa.

ukraine

Länsiukrainalaiset suuryritykset ovat tottuneet etsimään vientiä länsimaista ja myös merkittävä osa väestöstä jo on tai toivoo pääsevänsä EU:n työmarkkinoille. Itäisen Ukrainan suuryrityksilläin toimesta. Joka tapauksessa tapahtumien kärjistyminen, polarisaatio ja väkivalta johtiva puolestaan on perinteisiä alihankinta ja tuotantosuhteita Venäjään mm aseteollisuudessa ja monet asukkaat käyvät vapaasti Venäjän lähialueilla töissä mm moninkertaisen palkkatason takia. Täten Ukrainan läntisten ja itäisten osien sekä teollisuudella (oligarkeilla) että kansalaisilla erilaiset suuntautumisvaihtoehdot.

Ukraine vs Russia

Kiovan mielenilmausten uutisoinnista voisi päätellä kansan vaativan yhtenäisenä niin Naton kuin EU:kin jäsenyyttä sekä toivottavat venäläiset tervemenneeksi Ukrainasta. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen kuten oheisista Natoa ja Venäjää koskevista galluptilastoista voisi päätellä:

NATO jäsenyyden kannatus Ukrainassa (Lähde: Wikipedia )

Polls

For

Against

2002 Razumkov Centre

32%

32.2%

2004 University of Sussex

30%

40%

April 2009

21%

57%

November 2009 Ukrainian Project System

12.5%

December 2009 Democratic Initiative Foundation

21%

60%

January 2011 RATINGFOM-Ukraine

24%

70%

February 2012 RATING

20%

70%

July 2012 RATING

17%

70%

December 2012 Democratic Initiatives Foundation & Razumkov Center

15%

60%

Ukrainalaisten asenteet Venäjää kohtaan (Lähde: Wikipedia)

Opinion Oct 2008 Jun 2009 Sept 2009 Nov 2009 Sep 2011 Jan 2012 Apr 2013
Good

88%

91%

93%

96%

80%

86%

70%

Negative

9%

13%

9%

12%

Skenaarioni

Itse näen Ukrainan tilanteen hyvin synkkänä. En sinänsä usko tilanteen eskaloituvan sodaksi asti, mahdollisten pikku kahakoiden jälkeen jenkit ja Venäjä pääsevät sopimukseen etupiirijaostaan, Krimi mahdollisesti liitetään takaisin Venäjään ja itäisille venäjänkielisille maakunnille varmistettaneen vahvempi autonomia. Itä- ja länsi-Ukrainan oligargit sopivat kiistansa ja pyrkinevät säilyttämään sekä itäiset että läntiset vientimarkkinansa kuin myös vaikutusvaltansa. Sisäinen sopu on löydettävissä sopimalla kakunjaosta oppositio ja ex-hallituspuolueiden välillä. Tämän sinänsä myönteisen lopputuleman hinta maksatetaan ns tavallisilla kansalaisilla joilta tietysti ei kysytä mitään. Jenkkien ja EU:n sponsoroiman valtapelin lasku tulee bumerangina takaisin ja kansainvälisin ponnistuksin pääosin lainoja sisältävä tukipaketti saataneen kasaan. Ukrainan valtaeliitti kahmii totuttuun tapaan valtaosan tukimiljardeista omiin taskuihinsa ja veroparatiiseihin.

Ukrainan keskeinen ongelma on perustavanlaatuinen konflikti ns tavallisten kansalaisten ja oligarkkien ohjaileman poliittisen eliitin kesken. Ukrainan mielenilmaisu ei tuo mitään ratkaisuja tämän ristiriidan poistamiseen vaan vaikutus vertautuu vastaaviin “Arabikevään” tapahtumiin. On selvää että kansalaisten silmissä niin entinen kuin nykyinenkin eliitti on menettänyt oikeutuksensa. Myönteinen kehityskulku nähdäkseni edellyttäisi ruohonjuuritason verkostojen ja instituutioiden asteettaista rakentamista.

Ainoa tie ulos olisi todellinen kansanliike joka ensi töikseen takavarikoisi noin tusinan oligarkin kansalta ryöstämän omaisuuden ja perustaisi vahvan paikallishallinnon jonka talous pohjaisi tuotantovälineiden yhteisomistukseen. Sosiaalinen vaihtoehto olisi suurteollisuuden työntekijöihin pohjaava liike joka pitäisi Ukrainassa luodun tuotannon tulokset maassa niiden ihmisten käytössä jotka ko hyvinvoinnin ovat luoneet. Tällainen edistys lienee vähintäänkin yhtä suuri utopia kuin Ukrainan EU- jäsenyys joskin mielestäni myönteisempi haavekuva.Tämä demokratiaa palauttava aloitteellisuus muistuttaisi liikaa jo kuopattuja sosialistisia ja mikä pahinta kommunistisia ideoita joten nykymaailmassa sitä ei tietenkään tule sallia – tästä löytynee yhtenäinen linja niin USAn, EU:n, oligarkkien kuin Venäjänkin kesken.

Aiheesta laajemmin myös pääblogini kirjoituksessa

Farewell Ukrainian Independency And Democracy

ja aiemmin

Ukraine’s Would-be Coup As New Example About US Gangsterism

Ukraine deal

Standard
Balkan, Energiapolitiikka, lähi-itä, MENA

Energiakolmiosta itäisen Välimeren Game Changer

Israelin, Kyproksen ja Kreikan kehittyvä ja syventyvä ”energiakolmio” ei rakenna uusiksi vain Euroopan energiapeliä Balkanilla ja itäisellä Välimerellä vaan omaa myös laajemmat geopoliittiset vaikutuksensa. Energiakolmiolla (The Energy Triangle) tässä yhteydessä tarkoitan Israelin, Kyproksen ja kreikan yhteishanketta hyödyntää itäisen Välimeren uudet ja merkittävät kaasulöydöt, putkistojen vedot kaasukentiltä Kreikkaan ja nesteytettyä kaasua (LNG) jalostaville laitoksille Kyprokseen ja Israeliin. Lisäksi yhtenä osahankkeena on kaasulla tuotettavan sähkön siirto uudessa mainitut kolme maata yhdistävässä korkeajännitelinjassa (2,000-mega-watt EuroAsia Interconnector). Triangelin yhteistyö tiivistyi varsinki vuoden 2010 jälkeen ns Gaza flotillan tuhottua Israelin ja Turkin suhteet.

Israelilais-yhdysvaltalainen yhtymä löysi Israelin aluevesiltä kaasua 1999 ja vuodesta 2004 käyttöön otetut ensimmäiset sisälsivät kentät sisälsivät kaasua noin 1+1triljoonaa kuutiojalkaa (tcf). Sittemmin 2009-10 löytyivät Haifan läheisyydestä Tamarin ja Leviathanin kentät käsittäen 26-36 tcf luonnonkaasua. Pelkästään tämä kentät täyttäisivät Israelin kaasuntarpeen 150 vuotta. Kyproksen eteläpuoleisilta talousvesiltä puolestaan löytyi 2011 ns Afrodite kenttä käsittäen 8 tcf kaasua, joka puolestaan täyttäisi Kyproksen kaasuntarpeen 200 vuotta. Nämäkin merkittävät ja osin jo tuotantoon tulleet löydöt ovat silti vain murto-osa alueen potentiaalista sillä Välimeren itäosassa sijaitsevassa ns. Levantin altaassa – on arvioitu olevan 123 tcf kaasua ja 1.7 miljardia barrelia öljyä. On oletettavissa, että myös Syyrian talousvesillä sijaitsee merkittäviä hyödyntämistään odottavia kenttiä. Egypti puolestaan omaa noin 70 tcf kaasureservin osin Välimeressä osin maalla hyödyntäen siitä noin 2 tcf vuodessa, käyttäen tuotannosta noin75% itse lopun mennessä vientiin.

Vielä vuoteen 2012 asti 70 % Israelin maakaasusta tuli Egyptistä. Egyptin yhä jatkuvat levottomuudet aiheuttivat ongelmia niin maakaasun tuonnille kuin sitä koskevan teollisuuden kehittämiselle Egyptissä, uusien kaasukenttien käyttöönotto on jo tehnyt Israelista kaasun suhteen omavaraisen ja kohottaa maan lähivuosina merkittäväksi energian viejäksi.

Energiakolmion turvallisuuden takaaminen on merkinnyt myös asevarustelua. Israel ilmoitti 2012 kuluttavansa 800 miljoonaa dollaria kaasulähteitä suojaaviin partioaluksiin, Kreikka on hankkimassa mm kuusi sukellusvenettä Saksasta sekä pari fregattia Ranskasta ja Kypros (Nikosia) on budjetoinut 150 miljoonaa dollaria partioaluksiin. Toisaalta osingoille epäonnekkaasti pyrkinyt Turkki on investoimassa yli kaksi miljardia dollaria omiin merivoimiinsa käsittäen mm helikopteritukialuksen.

Venäjä on yksi energiakolmion pääpelureista ja valtionyhtiö Gazpromin etsiessä taloudellista etua Israel ja Kypros puolestaan näkevät hyötyvänsä yhteistyöstä teknisen asiantuntemuksen ja poliittisen tuen muodossa. Kyproksella puolestaan useita miljardeja maksava Vasilikos’in LNG jalostuslaitos on saaren historian suurin yhdyskuntahanke kautta historian. Gazprom on myös ilmaissut suunnitelmansa linkittää Kreikka South Streamin kanssa, jolloin Venäjä voisi käyttää Kreikkaa potentiaalisena LNG hub’ina. South Stream – jonka kilpailijana ollut EU:n tukema Nabucco -hanke on jo käytännössä kuopattu – on geostrategisesti yksi Balkanin tärkeimpiä hankkeita IIMS:n jälkeen (Ks esim Is it time to bury Nabucco? ja EU’s big choice – Nabucco or South Stream? ).

Maaliskuussa 2013 Israel jo solmi 20 vuoden sopimuksen Gazpromin kanssa Israelin nesteytetyn maakaasun markkinoinnista vahvistaen venäläisten asemaa globaaleilla LNG markkinoilla. Strateginen yhteistyö nousevan energiasupervallan – Israelin – kanssa saattaa vähentää Moskovan tukea niin Syyrian nykyhallinnolle kuin Iranillekin. Israelilla puolestaan on mahdollisuus myydä kaasunsa sellaisenaan putkia myöten tai sähköksi tuotettuna korkeajännitelinjaa myöten Eurooppaan, tai sitten nesteytettynä maailmanmarkkinoille.

Aiheesta tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

Realpolitik: The Energy Triangle As Game Changer For The Eastern Mediterranean

Standard
Balkan

Serbian EU -jäsenyys ei ole välttämättömyys

EU laajentuminen on ollut käytännössä pysähdyksissä jo jonkin aikaa ja nähtäväksi jää saadaanko merkittävää laajentumista aikaan ennen unionin hajoamista tai uudelleenmuotoutumista. Kroatian jäsenyys on viivästynyt toivotusta eikä unioni vieläkään tohdi suoraan sanoa Turkille, ettei se kaipaa 70 miljoonaa muslimia seuraansa. Länsi-Balkanilla Bosniaa pidetään vielä keinotekoisesti pystyssä, Albaniassa on sisäisiä levottomuuksia, Makedonia pohdiskelee nimeään ja Montenegro uudistustahtiaan, Kosovo on jouduttu toteamaan järjestyneen rikollisuuden hallitsemaksi näennäisvaltioksi eivätkä serbit eivät saa luovutettua jo mahdollisesti kuollutta sotarikosepäiltyä.

Serbiassa oppositio on vaatinut ennenaikaisia vaaleja ja eurooppalaisten arvojen puolestapuhujana unionin komissio on päätynyt vastustamaan tätä – kansa voisi jälleen äänestää väärin. Samalla Venäjä ja Turkki ovat solmineet useita strategisia – mm vapaakauppaa ja puolustusyhteistyötä koskevia – yhteistyösopimuksia Serbian kanssa.

Merkittävää on myös Arabikadun liikehdintä, lähi-idän epävakaus ja Iranin ydinohjelma koska EU:n toiveet Venäjälle vaihtoehtoisista energialähteistä sattuvat sijaitsemaan juuri näillä alueilla – Kaspain meren kaasuhan on jo alkanut virrata kasvavissa määrin Kiinaan. Serbiasta on Turkin ohella muodostumassa kaasuvirtojen solmukohta samalla kun sen muutoinkin strategisesti/logistisesti merkittävä alueellinen merkitys antaa neuvotteluvaltteja suhteessa EU:iin ja USAhan.

Kehityskulun lopputulemana EU:n suhteessa naapureihinsa saattaa hyvinkin olla ns. kolmas tie eli alunperin Turkille kehitetty etuoikeutettu kumppanuus varsinaisen jäsenyyden ja ulkopuolisuuden välissä.

Näitä teemoja käsittelen laajemmin kirjoituksessani Serbia’s EU association is not a Must pääblogissani.

Standard
Kosovo näkökulmani, lähi-itä, siviilikriisinhallinta, Suomi ja Pohjola

Pommi ja pommeja

Islamic Caliphate

Moskovan lentokenttäpommin osanottojen ja kauhistelujen jälkeen pahoin pelkään seuraavan skenaarion toistuvan jälleen kerran: Venäjän turvallisuuspalvelut tiukentavat tiedonhankintaa ja aktiviteettejaan Kaukasuksella; otteet ovat rajuja, ihmisoikeuksia loukataan, terroristeja jahdatessa kuollee lukuisia sivullisiakin ja ehkä joku asiasta raportoiva toimittajakin pääsee hengestään; EU seuraa huolestuneena tilannetta ja tuomitsee toimet, vaatii olojen demokraattista kehitystä alueella ym; uusi paukku aloittaa kierroksen taas alusta ja virkamiehillä riittää puuhaa lausuntojen sorvauksissa.

Koska Venäjältä ei siis mitään mullistavaa lentokenttätapahtumien jälkeen ole odotettavissa olen itse kääntänyt katsetta al-Jazeeran suuntaan. Lähi-idässähän poksahti viikonloppuna alueellisesti WikiLeaksia suurempi pommi kun al-Jazeera päätti aloittaa yli 1600 tuoreen neuvotteludokumentin julkaisun koskien Israelilais-Palestiinalaisia rauhanneuvotteluja 1999-2010. Jo julkaistun aineisto-osan perusteella odotettavissa on mielenkiintoisia lukuhetkiä. Muutama mieleenkintoinen päätelmä pisti silmiini:

* Ennen viime Gazan sotaa – josta EU:kin nosti älämölöä – Israel tiedotti operaatiosta etukäteen. Samoin PLO ja Israelin edustajat yhdessä keskustelivat aktivistien tappolistasta Gazassa.

* PLO hyväksyi Israelin tunnustamisen juutalaisvaltiona.

* Palestiiinalaisille kaavailtu oikeus palata sodissa menetyille alueille kuitattiin muodollisella, erikseen valittavalla, 5.000 henkilön määrällä.

* PLO hyväksyi yhtä lukuunottamatta kaikkien itä-Jeruslemin setlementtien liittämisen Israeliin.

* Vuoden 1967 jälkeen länsirannelle rakennetuista setlementeistä pääosa liitettäisiin Israeliin käsittäen n. 80 % uudisasukkaista.

Vaikka muutamasta kylästä näytti vielä olevan kiistaa eikä Hamasin mielipidettä ilmeisesti ole kysytty – tai kaikkia sen johtajia ei yhdessä vielä ole ehditty tappaa – niin sopimushan vaikuttaisi liki valmiilta ja konflikti ratkaistulta. Tämän luulisi helpottavan kvintetin työtä parin viikon kuluttua.

Standard
Uncategorized

Ukrainassa mahdollisuus EU-Venäjä -suhteen korjausliikkeeseen

Liki viimeisen vuosikymmenen EU on parhaimmillaan jättäytynyt Ukrainan suhteen merkityksettömäksi sivustaseuraajaksi ja pahimmillaan USAn geopoliittiseten strategioiden myötäilijäksi. Ylikorostunut tuki Oranssivallankumouksen johdolle on osaltaan vienyt pohjaa EU:n ja Venäjän myönteiseltä poliittis-taloudelliselta yhteistyösuhteelta. Ukrainan uuden presidentin myötä on mielestäni mahdollisuus rakentaa tämä suhde uudelleen.

Aiemmissa kirjoituksissani (mm Ukraine – choosing a new Wayennustin oikein ensimmäisen kierroksen tuloksen, mutta toinen kierros oli minulle yllätys. Osasyynä voi pitää sitä, että Ukrainan nykyinen presidentti osottautui lopulta täydeksi pelleksi. Vaalisysteemin muutos kierrosten välillä, Stepan Banderan nimeäminen kansallissankariksi ja lopulta kehoitus äänestää “ei ketään” (laillinen optio, keräsi yli neljä prosenttia äänistä) veivät samanaikaisestiTymoshenkon mahdollisuuksia ja toivat lisä-ääniä Yanukovich’lle.

Ukrainassa toteutetut reilut vaalit muuttavat maan sisäistä ja ulkoista politiikkaa. Nato -jäsenyys ei tule enää kysymykseen sen sijaan mahdollisuudet EU yhteistyöhön säilyvät avoimena ainakin talous- ellei poliittisissa kysymyksissä. Suhde Venäjään tulee kehittymään myönteisen vuorovaikutuksen kauttaa, Venäjän Mustan meren laivaston vuokra-aikaa Krimillä jatketaan, etniset jännitteet maan sisällä lievenevät ja aiempaa yhtenäisempi maa kykenee vastaamaan mittaviin taloudellisiin haasteisiin paremmin. (Enemmän kirjoituksessani Ukraine: End of Orange Revolution, start of Stabilisation”)

Olen aiemmin kirjoittanut kuinka Ukraina menetti Oranssivallankumouksen jälkeen alueellista merkitystään lähinnä geopoliittisen energiapelin seurauksena jolloin Turkki nyt on ottamassa Ukrainan aiemman roolin Euroopan merkittävimpänä energialiikenteen solmukohtana (Ks esim. Is GUUAM dead?”ja “ The Nabucco-South Stream race intensifies”).

White Stream kaasuputken rakentamishanke Mustan meren kautta oli yksi viimeisistä GUUAM blokin hankkeita joka kaiken lisäksi sai EU priority hankeluokituksen. WS omaa yhtäläisyyksiä EU:n toiselle energiahankkeelle , Nabuccolle, siinä mielessä että molemmat ovat lähtökohdaltaan poliittisia (Venäjän blokkaus ulos Kaspian meren alueen öljystä ja kaasusta samalla kuin eristää Moskova poliittisesti) ja molemmilta puuttuu putkiin toimitettava kaasu. Ukrainan poliittisen tuen katoaminen maan uuden presidentin myötä WS:lta alkaa tämänkin hankkeen taru olla lopussa.

Mielestäni EU:lla nyt olisi mahdollisuus olla myönteisellä tavalla aloitteellinen Venäjäyhteistyön suuntaan eikä sokeasti seurata USAn etuja pohjoisen Mustan meren alueella. Ukraina uuden presidenttinsä johdolla voi omata tärkeän roolin tässä lähestymistavassa. Pudottamalla WS priority listalta ja panemalla South Stream tilalle voisi antaa hyvän alun EU:lle uuteen Venäjä-yhteistyöhön. EU voisi yhteistyössä Venäjän kanssa uudistaa Ukrainan kaasuputkistoa ja auttaa näin Ukrainaa säilyttämään edes osan mittavista transitomaksuista. Edelleen yhteistyöpohjaa voi löytyä Ukrainan omien energiavarojen hyödyntämisestä maan energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi. Ukrainan raskaan teollisuuden modernisointi voisi vahvistaa merkittävästi maan taloutta.

EU-Ukraina-Venäjä yhteistyön kohottaminen uudelle tasolle vaikuttaisi mielestäni koko EU:n itäisen kumppanuusohjelman kehittymiseen enemmäksi kuin pelkästään USAn ulkopolitiikan taloudelliseksi jatkeeksi; siitä voisi tulla tuloksekaas poliittista vakautta ja taloutta edistävä väline tarpeettoman vastakkainasettelua luovan elementin tilalle.

Standard