Black Sea region, EU

Suomikin rahoittaa Kiovan hallinnon sotaa kansalaisiaan vastaan

Nimetön (40)Saksalainen talousjulkaisu “ Deutsche Wirtschafts Nachrichten” kertoo artikkelissaan EU-Steuerzahler kaufen für 500 Millionen Euro Gas für die Ukraine , että EU-veronmaksajat antavat 500 miljoonaa euroa Ukrainalle ja edelleen Venäjän kaasuyhtiö Gazpromille Ukrainan kaasulaskun maksamiseen. Sopimukseen päästiin viime perjantaina EU:n ja Venäjän kyseistä asiaa Vienissä koskeneissa neuvotteluissa.

Kyseisellä summalla katetaan Ukrainan kaasunostoja vuoden 2015 viimeisen ja vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen osalta. Nyt sovitun erän lisäksi Ukraina tarvinnee myös toisen 500 miljoonan euron erän kuluvana talvena, mahdollisesti enemmänkin jos talvesta tulee kylmä. Ukrainan ollessa käytännössä konkurssissa tullevat nämä lisäerätkin EU-veronmaksajien kuitattavaksi.

Nimetön (39)Järjestelyn tekee mielenkiintoiseksi se, että käytännön vararikostaan huolimatta Ukrainan (Kiovan) hallitus on löytämässä 4,1 miljardin euron rahoituksen sodankäyntiin omia kansalaisiaan vastaan itä-Ukrainassa kuluvana vuonna aikoen lisäksi kasvattaa ko summaa v. 2016. Näin EU:n veronmaksajat epäsuorasti ovat rahoittamassa yhtä osapuolta sisällissodassa vaikka EU:n nähdäkseni tulisi panostaa ensisijassa Minsk II sopimuksen toimeenpanoon vihollisuksien lopettamiseksi.

Näin suomalaisena veronmaksajana ja hallituksen leikkauslistosta lukeneena sekä budjettikäsittelyynkin liittyen kiinnostaisi tietää miltähän momentilta tämäkin sodankäynti rahoitetaan.

Eräitä Ukrainan tilannetta taustoittavia viimeaikaisia analyyseja:

Aiempia omia kirjoituksiani Ukrainasta:

Nimetön (38)

Standard
konfliktit

Jeremy Corbyn NATOsta ja Ukrainasta

Jeremy Corbyn löi sitten vastustajansa jo ensimmäisellä kierroksella ja vieläpä ylivoimaisesti.  Corbyn poikkeaa melkoisesti kilpakumppaneistaan jotka liki kaikki muistuttivat liikaa ns. poliittisia broilereita.  Lisäksi ihailen tapaa jolla hän osaa esittää asian yhtä aikaa syvällisesti ja selkeäsanaisesti ja vieläpä lyhyesti kuten pari päivää sitten pääblogissani julkaisemalla parin minuutin videolla – Jeremy Corbyn on NATO & Ukraine – näkemys Natosta tiivistyy kristallinkirkkaasti. Lähetin onnittelut. Milloinkahan Suomesta löytyisi vastaavanlaista vasemmistojohtajaa.  Kiinnostava yhteensattuma on, että jenkeissä samanaikaisesti  vasemmistolainen Bernie Sanders näyttää olevan nousussa, tukkineeko jopa Hilaryn tien Valkoiseen Taloon.

Standard
Black Sea region

Ukrainan vasemmistoa etsimässä

Päivittäessäni Ukrainan nykytilannetta löysin aihetta hyvinkin taustoittavan paikallisen analyysin joka vasemmistonäkökulmasta valottaa konfliktin lähihistoriaa ja viimeaikaisia kehityspiirteitä.

Koska Ukraina kuitenkin edustaa hybridisodankäynnin uusinta versiota kaikkien osapuolten luodessa ja välittäessä massoittain disinformaatiota päätin analyysin merkittävyyden/edustavuuden arvioimiseksi hieman kartoittaa Ukrainan vasemmiston nykytilannetta.

Tarkoittamani analyysi pohjautuu ukrainalaisen Borotba -organisaatiota edustavan Dimitry Kolesnikin laajaan haastatteluun. Borotba luonnehditaan vasemmistopiireissä marxilais-leninistiseksi antifasistiseksi organisaatioksi jolla on läheiset suhteet Venäjällä toimivaan Left Front nimiseen poliittiseen yhteistyöelimeen. Borotba oli jo v. 2012 harvoja poliittisia organisaatioita joka varoitti äärioikeistolaisen Svobodan noususta, samoin järjestö tuomitsi luonnehdintansa mukaan länsituettua ja fasistista helmikuun 2014 kaappausta Kiovassa. Järjestö leimattiinkin stalinistiseksi separatisti-infon levittäjäksi. Paine Borotbaa vastaan kasvoi läntisessä Ukrainassa ja muuallakin uuden hallinnon vaikutusalueilla ja mm Odessan ay-talon poltossa ja joukkomurhassa useita sen jäseniä sai surmansa. Vähitellen koko järjestö läntisessä Ukrainassa, Harkovassa ja Odessassa painui maan alle.

Niin anarkistit kuin Borotbakin ovat alunperin tuoneet esiin niin Maidanilla kuin muuallakin sosiaalisia kysymyksiä, arvostelleet läpikorruptoitunutta hallintoa ja yleensäkin vasemmistolaisia teemoja. Nyt kuitenkin nämä kumoukselliset liikkeet ovat ajautuneet täysin eri suuntiin. Maaliskuussa 2014 useat Ukrainan liberaalit ja anarkistiset organisaatiot – kuten “Autonomous Workers Union” ja “Direct Action” opiskelijaliitto kritisoivat Borotbaa sen yhteistyöstä konservatiivisten venäjämielisten ryhmien kanssa kehottaen ulkomaisia vasemmistojärjestöjä irtisanoutumaan Borotbasta. Anarkistien ja Borotban vastakkainasettelu kärjistyi jopa siten, että kun Borotba Harkovassa väkivaltaiseksi yltyneessä demonstraatiossa taisteli anti-maidanin puolesta Natoa, EU:ta ja länsi-Ukrainan fasisteja vastaan anarkistit puolestaan taistelivat liberaali- ja fasistiryhmien puolella.

Anarkistien syytösten vuoksi Saksan Die Linke jäädytti yhteistyönsä Borotban kanssa. Saksalaiset olivat seuranneet hyvin tarkasti Ukrainaa ja mm Rosa Luxemburg -säätiö oli tehnyt kattavan selvityksen Ukrainan vasemmistokentästä 2013 ja he halusivat nytkin ottaa asiasta selvää. Heinäkuussa 2014 Linken MEP Andrej Hunko kumosi anarkistien väitteet Borotban yhteistyöstä venäläisten natsien kanssa ja Borotba/Linke -yhteistyö palautui ennalleen.

Mainittakoon, että Borotba on osallistunut myös kesäkuussa ns Minskin julistuksen muotoiluun yhdessä Left Frontin ja useiden muiden vasemmistojärjestöjen kanssa. Ko julistuksen vaatimukset nähdäkseni muodostavat hyvän tiekartan Ukrainan konfliktin rauhanomaiselle ratkaisulle sekä rakennustyölle aselevon jälkeen.

Edellä kuvattua tematiikkaa käsittelen laajemmin pääblogini artikkelissa

Seeking For The Ukrainian Left

joka myös sisältää mainostamani Borotban Dimitry Kolesnikin laajan haastattelun.

Ukrainan tilanne on viime kuukausina polarisoitunut dramaattisesti. Kun ensimmäiset Kiovan hallinnon itäänlähetyt joukot kieltäytyivät ampumasta maanmiehiään niin ko hallinto muutti joukkojen koostumusta rekrytoimalla iskujoukokseen oikeistolaisia ääriaineksia joille ei ollut mikään ongelma ampua maanmiehiään. Itäukrainalaiset puolestaan saivat materiaali-, koulutus- ja miehistöapua Venäjältä jolloin ajauduttiin hyvinkin veriseen sisällissotaan. Siviiliuhrit ovat jyrkentäneet asenteita niin Ukrainan itä- kuin länsiosissakin ja maan ulkopuolisten hämmentäjienkin dialogi on liki jäissä. Tätä taustaa vasten mielestäni Borotbankin edustaman vasemmistokentän rooli voisi olla rakentava. Joka tapauksessa ukrainalaiset mielestäni ansaitsevat enemmän nationalisointia ja vähemmän nationalismia.

Standard
konfliktit

Pridnestrovie Krimin seuraksi?

Ukrainan vallanvaihto ovat nostaneet jännitteitä myös naapurimaa Moldovassa kuin myös Romaniassa ja EU:takin. Moldova on yksi Venäjän, EU:n ja USAn vaikutuspiirien ”taistelukentistä” jolla on myös oma vaikutuksensa energiapoliittisiin sopimuksiin, kansainväliseen lakiin, konfliktinhallintaan ja alueelliseen suveriniteettiin. Ukrainan tavoin Moldova on pyrkinyt lähentymään EU:ta, se allekirjoitti asiaa koskevat sopimukset Vilnassa marraskuussa 2013 – samat jotka Ukrainan silloinen presidentti Janukovich hylkäsi ja se maa myös kannatti Kiovassa tapahtunutta vallankaappausta.

Black sea region

Photo credit: The Telegraph

Venäjän ilmoitus venäläisväestön suojelusta ulkomailla sekä Krimin liittyminen Venäjään nostattavat toiveita myös Moldovan kahdessa separatistisessa enklaavissa – Pridnestroviessa ja Gagauziassa. Moldovan pelätessä maansa hajoamista separatistisen Pridnestrovien asukkaat eivät jaa tätä pelkoa, päinvastoin aiemmissa kansanäänestyksissä ylivoimainen enemmistö kannattaa alueensa liittämistä Venään.

Pridnestrovie

Pridnestrovie on nuori kehittyvä kaakkois-Euroopan maa Moldovan ja Ukrainan välillä. Suomessa tätä yleisesti tunnustamatonta valtiota kutsutaan nimellä Transnistria, mutta itse käytän virallista nimitystä Pridnestrovskaia Moldavskaia Respublica (PMR/TMR), lyhennettynä Pridnestrovie. Moldovassa käytettävä romanian kielinen ilmaisu Transnistria katsotaan siinä mielessä loukkaavaksi että se pohjautuu Romanian fasistien IIMS:ssa luomaan keinotekoiseen nimitykseen alueesta jolle tuhottavaksi tuomitut juutalaiset lähetettiin Romaniasta. Sananmukaisesti Transnistria tarkoittaa Dniester joen takana kun taas venäläisten ja ukrainalaisten käyttämä Cisdniestria tarkoittaa tällä puolen Dniestriä.

Pääosin venäläisten ja ukrainalaisten asuttama Pridnestrovie irtautui vuoden 1992 ”vapaussodassa” Moldovasta jonka väestöllä taas on yhteinen historia, kulttuuri- ja kielisukulaisuus naapurimaa Romanian kanssa. Transnistria on yli 20 vuoden aikana luonut kaikki itsenäisen valtion rakenteet ja käytännössä elänyt itsenäisen maan tavoin vaikkei mikään YK:n jäsenvaltio tätä itsenäisyyttä ole tunnustanutkaan. Abhasian ja Etelä-Ossetian tapaan PMR on sisäisen suvereniteetin omaava poliittinen entiteetti jolta puuttu ulkoinen tunnustus valtiona.

Pridnestrovie map

Krimin Venäjään liittymisen jälkeen Pridnestroviessa sijaitsevat venäläiset “rauhanturvaajat” pitivät sotaharjoituksen ja PMR:n parlamentti lähetti Venäjän duumalle esityksen maan liittämisestä Venäjään. Tämä on uusi vaihe yli 20 vuotta kestäneen “jäätyneen” konflitin historiassa. PMR:n ja Moldovan suhteet olivat jo alkaneet parantua Moldovan parlamenttivaalien 2009 jälkeen jolloin länsimielinen uusi hallinto otti tilanteeseen pragmaattisen lähestymistavan. Samoin PMR:ssä valta vaihtui kun maata itsenäistymisestä saakka johtanut presidentti Smirnov hävisi vaalit aiemmalle parlamentin puhemies Shevchukille v. 2011. Rauhanprosessi alkoi kuuden vuoden keskeytyksen jälkeen uudelleen ja monet alakohtaiset työryhmät ovat ratkoneet käytännön ongelmia koskien mmm ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, junaliikennettä, koulutuspolitiikkaa jne. Itse statuskysymystä puolestaan on ratkottu kansaivälisen 5+2 formaatin (Venäjä, Ukraina, Moldova, PMR ja ETYJ osapuolina ja EU sekä USA tarkkailijoina) pohjalta (ks tarkemmin Transnistrian number game ).

Keväällä 2013 erimielisyydet jälleen kasvoivat yksipuolisten toimenpiteiden takia: aluksi Moldova perusti kuusi muuttoliikettä kontrolloivaa tarkastuspistettä ja sitten PMR alkoi merkitä rajaa ns turvallisuusvyöhykkeellä (1992 aselepolinjalla). Seuraavat 5+2 neuvottelut on sovittu pidettävän 10-11. huhtikuuta 2014.

Natossa pelätään Pridnestrovien olevan Venäjän seuraava kohde. 23. maaliskuuta Naton Euroopasta vastaava komentaja Breedlove totesi Venäjän Ukrainan rajoilla olevan joukkokeskittymän ja sotaharjoitusten muodostavan uhan Moldovalle. Päästäkseen Pridnestrovieen venäläisjoukkojen pitäisi joko mennä länsi-Ukrainan kautta tai ilmakuljetuksin. Natossa pidetään myös mahdollisena että Venäjä muodostaa turvallisuusvyöhykkeen Krimiltä PMR:iin liittämällä Ukrainan eteläisen Odessan alueen samaan kokonaisuuteen.

Gagauzia

Transnistria (orange) and Gagauzia (red) are pro-Russian regions in Moldova (photo courtesy of Stratfor)

Moldovan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen myötä Gagauzian alue sopi pysyvänsä osana Moldovaa saatueen erityisen autonomisen alueen statuksen. Gagauzian n 155 000 ihmistä käsittävästä väestöstä useimmat ovat turkkia puhuvia ortodoksi-kristittyjä.

Moldovan hyväksyttyä sopimukset EU:n kanssa marraskuussa 2013 Gagauzia haastoi maan keskushallinnon roolin vuoden 2014 helmikuussa päätettäessään kansanäänestyksessä pyrkiä Venäjän johtaman Euraasian unionin jäseneksi. Ko kansanäänestyksen äänestysvilkkaus oli yli 70 % ja Euraasian unioni sai 98,4 %:n kannatuksen; erillisessä äänestyksessä 97,2 % vastusti lähempää EU integraatiota. Lisäksi 98,9 % kannatti Gagauzian itsenäistymistä mikäli Moldova luovuttaisi oman itsenäisyytensä EU:lle.

Vaikkakin turvallisuustilanne Gagauziassa on pysynyt vakaana päätti alue perustaa itsenäiset poliisiasemat merkittäviin kaupunkeihinsa. Alueen kuvernööri vieraili maaliskuun lopulla 2014 Moskovassa ja sai käsityksen Venäjän mahdollisesta tuesta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Merkittävää myös on että Moldovan viinien olessa tuontikiellossa Venäjälle ryhdyttiin nyt näitä viinejä tuomaan Venäjälle Gagauziasta.

Päätelmäni

On helppo todeta että Prinestrovien – kuten myös Gagauzian, Abhasian, Etelä-Ossetian ja Krimin – liittäminen Venäjään on kansainvälisen lain (tai kuten se lännessä ymmärretään) tai sopimusten vastaista. Mielestäni kuitenkin nämä toimet ovat vähintäänkin yhtä oikeutettuja kuin USAn laajentumispolitiikka, salaiset sodat ja interventiot ympäri maailmaa.

Venäjään liittymisen vaihtoehtoina pridnestrovielle voi mainita ainakin seuraavat optiot:

  • jäätyneen konfliktin jatkaminen,
  • jälleenyhdistyminen Moldovaan muodostamalla Moldovan, PMR:n ja Gagauzian yhteisen konfederaation tai liittovaltion
  • PMR:n itsenäistymisen laajempi kansainvälinen tunnustaminen
  • liittyminen Ukrainaan mikä kiovan tapahtumien jälkeen on ehkä kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto.

PMR flag and mapJoka tapauksessa jopa ilman kansainvälistä tunnustusta Pridnestrovie omaa jo nyt kaikki itsenäisen valtion elimet, hallitsemansa alueen ja väestön, vaaleilla valitun hallinnon ja kapasiteetin kansainväliseen kanssakäymiseen jopa paremmin kuin monet laajemmin tunnustetut valtiot (esim. Kosovo)

Aiheesta laajemmin pääblogini kirjoituksessa

Pridnestrovie in Context of Ukraine

ja siitä puolestaan on julkaistu myös Italian kielinen versio:

Il futuro della Transnistria nel contesto della crisi Ucraina

Aiempia artikkeleitani Pridnestroviesta:

 

Liite: Pridnestrovie

PMR

 

Alkuperäisestä artikkelistani on julkaistu myös Italian kielinen versio:

Il futuro della Transnistria nel contesto della crisi Ucraina

Standard
konfliktit

Ukrainaa kuvien kautta

Pitkien analyysien sijaan olen tähän katsaukseen koonnut kuvia liittyen Ukrainan viimeaikaisiin tapahtumiin sisältäen niin faktaa kuin fiktiotakin:

Yhdysvaltalaisten näkemyksiä:


ja yksityiskohtaisemmin:


Ukrainalaisten äänestyksiä:

Krimiläisten ajatuksia:

…ja lisää:

Yli 12000 saksalaisen näkemys alla:

Tässä toinen saksalaisnäkemys:

EU vs. Tulliunioni:

EU vs. Customs Union

Hieman historiallista perspektiiviä kansanäänestyksistä:

Valinta tämäkin:


Ja lopuksi:

Joitain sentään on säästynyt yli vuosisadan huolimatta maailmansodista, pienemmistä konfliteista ja politiikasta:

Swallow Nest, Krimi

Aiemmin Ukrainan meneillään olevasta tilanteesta:

Ja aiemmin Ukrainasta

Standard
konfliktit

Ukrainan optiot

I’m quite happy because whoever is chosen today will be hated tomorrow by the majority of the country.” (Andrey Kurkov)

Median näyttäessä iloitsevia ukrainalaisia presidentin palatsin valtauksen tiimoilta olisi hyvä pohtia todellisuutta Kiovan ulkopuolella ja mitä seuraavaksi. Puolet kansasta ja länsimedia on nyt saanut sirkushuvia mutta mistä löytyy arkinen leipä lähiviikkoina. Yhden läpikorruptoituneen poliitikon vaihto vielä nimeämättömään uuteen vastaavaan ei poista tavallisen kansalaisen ongelmaa siitä kuka maksaa seuraavan kaasulaskun.

Kun sanotaan kansan tai parlamentin kukistaneen presidentin on tämä mielestäni paitsi asian liioittelua myös sen yksinkertaistamista. Kansaa edustaa tässä sekalainen porukka pääosin läntisen Ukrainan ja Kiovan väestöä ja ulkoa ostettuja provokaattoreita, parlamenttia puolestaan lähinnä oppositiopuoleiden kansanedustajat presidenttiä tukeneen pääpuolueen edustajien ollessa mm väkivaltauhan takia poissa istunnosta.

Kiovan ulkopuolella lähinnä itäisessä Ukrainassa tunnelmat ovat hieman toiset, esimerkiksi itäiset kuvernöörit ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä noudattamasta mitään tynkäparlamentin ohjeistuksia. Sevestopolissa tuhannet ihmiset ryntäsivät pääaukealle vaatimaan Krimin palautusta Venäjälle. Jo muutama viikko sitten itäiseen Ukrainaan perustettiin uusi “ Ukrainian Front” organisaatio taistelemaan ulkomaista vaikutusta ja vallankumouksellisia vastaan.

Sattumoisin muuten “Ukrainian Front” omaa saman nimen kuin Punaarmeijan ryhmä joka vapautti Ukrainan natsimiehityksestä IIMS:n lopulla. Uusfasistien ja natsien rooli on säikäyttänyt myös juutalaisia (Ukrainian Rabbi Moshe Reuven Azman, called on Kiev’s Jews to leave the city and even the country if possible, fearing that the city’s Jews will be victimized in the chaos, Israeli daily Maariv reported Friday.) sekä muiden etnisten vähemmistöjen edustajia kuten unkarilaisia.

Hallinnon – mikä se sitten jatkossa onkaan – ohella keskeistä ovat taloudelliset kysymykset, se miten ns tavallinen kansalainen selviytyy odottaessaan olojen vakaantumista. Yksi keskeinen ongelmakohta on kaasu jota aiemmat hallinnot ovat subventoineet merkittävästi. Jos muodostettava uusi hallinto seuraisi valuuttarahaston ja EU:n ohjeita niin kaasun hintaa pitäisi ilmeisesti jopa nelin-viisinkertaistaa ja tämä olisi tuhoisaa niin kotitalouksille suoraan kuin energiasyöpölle suurteollisuudellekin. Aiemman hallinnon Venäjän kanssa tekemä sopimus ja saatu laina olisivat mahdollistaneet subventioiden jatkon ja näin mielestäni ostaneet aikaa sinänsä välttämättömien uudistusten toteutukseen. Hieman epäilen EU:n halukkuutta miuljardien apupakettiin kaasulaskun maksamiseen.

Tällä hetkellä Ukraina on murrosvaiheessa ja useat kehityspolut ovat mahdollisia. Itse näkisin lähikuukausina ainakin seuraavia vaihtoehtoja:

1) Sisällissota. Sekä oppositiossa että aiemman hallinnon kannattajissa on väkivaltaan kykeneviä aseistettuja joukkoja. En kuitenkaan usko ylivoimaisen valtaosan kansasta kannattavan sotimista varsinkin kun myös ulkopuolinen puuttuminen (a la Abhaasia/Ossetia) on mahdollisuuksien rajoissa. Riskit ovat kertakaikkiaan mielestäni liian suuret. Lisäksi sisäiset osapuolet olisivat liki tasavahvoja, armeija ja poliisivoimat jakautuneita.

2) Alueiden puolueen ja opposition sopimus. Mielestäni tavoiteltava rauhanomainen ratkaisu joka voisi turvata Ukrainan säilymisen yhtenäisenä. Tulevissa presidentinvaaleissa voisi löytyä Klitskon kaltainen suhteellisen ryvettymätön henkilö joka voisi saada hyväksyntää sekä maan itä- että lansiosissa.

3) Ukrainan jakautuminen. Poliittisesti ja osin kielellisestikin ja asenteiltaan Ukraina on melko selkeästi jakautunut ja myös maantieteellisesti jakolinja on havaittavissa. Viime presidentinvaalien grafiikka näyttää ko linjan havainnollisesti. Jos jakautuminen tapahtuisi Tsekkoslovakian tapaan rauhanomaisesti sopien niin en välttämättä pitäisi sitä lainkaan kielteisenä asiana vaan pikemminkin päinvastoin.

Aiempia kirjoituksiani aiheesta:

P.S:

Ukrainan kreikkalais-katolinen vähemmistökirkon (the Uniate Church) pastorilla on selvät sävelet äärioikeistolle:

“Today we are really ready for a revolution.The only effective methods of combat are assassination and terror! We want to be sure that no Chinese, Negro, Jew or Muscovite will try to come and grab our land tomorrow!”

Alla videolla “sunnuntaisaarnan” ote:

Standard
EU, Kaukasus

Ukrainan ohjailtu kaaos

Muutama kuukausi sitten EU johtajat valmistelivat allekirjoitustilaisuutta jossa Ukrainaa lähennettäisiin EU:iin pois Venäjän haitallisesta vaikutuspiiristä. Presidentti Yanukovichin kieltäydyttyä signeeraamasta tuhannet EUtopian häikäisemät ukrainalaiset näkivät unelmansa katoavan ja ryntäsivät kadulle vaatimaan poliitikkojen vaihtamista.

Massojen siivellä USAn tukemat Ukrainan uusfasistiset, kansallismieliset, äärioikeistolaiset ja populistiset poliittiset liikkeet valtasivat hiljalleen johtavan roolin, radikaalein osa aseistautui ja nyt väkivaltaiseksi yltyneissä mellakoissa on jo kymmeniä kuolonuhreja niin mielenosoittajien kuin järjestystä ylläpitävien poliisienkin keskuudessa.

Ukraina suurvaltapolitiikan keskiössä

Suurvaltapolitiikalle Ukrainalla on strateginen merkitys. Venäjän kannalta maiden väliseltä pitkältä rajalta on alle 500 km Moskovaan ja lisäksi Ukrainan kaksi satamaa ovat sotilaallisesti tärkeitä; edellen jos USA saisi “vallattua” Ukrainan se leikkaisi Venäjän yhteyden Kaukasukselle.

Kyseessä ei ole mitenkään uusi asia ja esimerkiksi vuonna 1997 merkittävä jenkkistrategi Zbigniew Brzezinski tiivisti asian seuraavasti ( A Geostrategy for Eurasia, Zbigniew Brzezinski, Foreign Affairs, 1997):

Eurasia is the world’s axial supercontinent. A power that dominated Eurasia would exercise decisive influence over two of the world’s three most economically productive regions, Western Europe and East Asia. A glance at the map also suggests that a country dominant in Eurasia would almost automatically control the Middle East and Africa…What happens with the distribution of power on the Eurasian landmass will be of decisive importance to America’s global primacy and historical legacy.”

Vuonna 1999 USAn – tai pikemminkin läntisten öljy-yhtiöiden – avulla perustetun ns GUUAM ryhmän tavoitteena oli sulkea Venäjä Kaspian meren öly- ja kaasuesiintymien ulkopuolelle ja samalla eristää Moskova poliittisesti. Tämäkin oli osa ns Silkkitie -strategiaa jonka tarkoituksena oli varmistaa USAn taloudelliset ja strategiset edut Välimereltä Kaukasuksen kautta keski-Aasiaan katkaisten samalla Venäjän pohjois-etelä -yhteyden. (Tästä lisää esimerkiksi kirjoituksessani Is GUUAM dead?)

USAn sekaantuminen

USAn sekaantumista Ukrainan hallitusvaihdoskuvioihin ei enää voida kieltää varsinkaan maan ulkoministeriön korkean virkamiehen – Victoria Nulandin – myönnettyä viime joulukuussa että

Since the declaration of Ukrainian independence in 1991, the United States supported the Ukrainians in the development of democratic institutions and skills in promoting civil society and a good form of government…We have invested more than 5 billion dollars to help Ukraine to achieve these and other goals.”

Mainittu Nuland herätti hiljattain pahennusta arvotettuaan EU-johtajia vuotaneella EU v***uun lausunnollaan. Niin julkista kuin yksityistäkin rahaa on kanavoitu Ukrainaan mm PAUCI (Poland-America-Ukraine Cooperation Initiative, Freedom Housen hallinnoima) -ohjelman että NEDin (National Endowment for Democracy) kautta. (Lisää esimerkiksi Fuck the EU’: Tape Reveals US Runs Ukraine Opposition by Daniel McAdams)

Ohjailtu oppositio

Ukrainan oppositiosta merkittävin lienee ex-nyrkkeilijä Vitali Klitschkon UDAR puolue. Yhdysvaltalainen PBN konsulttitoimisto puolestaan hoitelee puolueen strategiaa. Toimisto Ukrainan filiaalia johtaa yhdysvaltalainen Myron Wasylyk jolla puolestaan on yhteydet USAn tiedustelupalveluihin linkittyvään Eurasia Foundationiin ja George Sorosin rahoittamaan International Centre for Policy Studies järjestöön, joka muutoin luonnosteli myös Ukrainan nykyhallinnon hylkäämän EU-sopimuksen.

Kaksi muuta merkittävää oppositioryhmää ovat Oleh Tyahnybokin uusfasistinen Svoboda puolue ja Arseniy Yatsenyukin nationalistinen Isänmaa puolue. Vielä ainakin viime vuonna Tyahnybok oli estetty tulemaan USAhan tämän Hitlerin SS:ää ihannoivien ja anti-semiittisten puheiden takia sekä levitettyään pelkoa moskovalais-juutalaisen mafian hallitsemasta Ukrainasta.

No tässäkään ei sinänsä ole mitään uutta kuten Eric Draitser kirjoituksessaan Ukraine and the rebirth of Fascism toteaa:

In an attempt to pry Ukraine out of the Russian sphere of influence, the US-EU-NATO alliance has, not for the first time, allied itself with fascists. Of course, for decades, millions in Latin America were disappeared or murdered by fascist paramilitary forces armed and supported by the United States. The mujahideen of Afghanistan, which later transmogrified into Al Qaeda, also extreme ideological reactionaries, were created and financed by the United States for the purposes of destabilizing Russia. And of course, there is the painful reality of Libya and, most recently Syria, where the United States and its allies finance and support extremist jihadis against a government that has refused to align with the US and Israel.”

Veto ja vastaveto

EU pyrki sopimuksellaan vetämään Ukrainaa puoleensa mm lupaamalla- unelmahötön ohella – 610 miljoonan dollarin ja samanaikaisella kansainvälisen valuuttarahaston 15 miljardin dollarin lainalla. Ehdot olivat kuitenkin kovia kuten kansalaisille ja yrityksille kompensoidun kaasun hinnankorotukset. Käytännössä EU:n leikkauspolitiikka olisi viety Ukrainaan, yksityistämisohjelmalla olisi mahdollistettu ukrainalaisyritysten ryöstö ja alasajo, sosiaaliset ongelmat olisivat kärjistyneet ja päävientituotteeksi olisi jäänyt Romanian tapaan koulutettu väestö.

Venäjän vastaveto oli pragmaattinen. Se tarjosi 15 miljardin lainan – jonka ensimmäinen 1.5 miljardia on jo maksuvaiheessa – ilman kurjistavia lisäehtoja. Tämä lähestymistapa antaa Ukrainan jälkeenjääneelle teollisuudelle aikaa sopeutua, se voi ylläpitää tiettyä vientitasoa markkinoimalla tuotteitaan Venäjälle joka myös säilynee Ukrainan suurimpana ulkomaisena investoijana.

Ukrainan lähentyminen EU:n sijaan Venäjään tukee myös hiljalleen toimintaansa käynnistävää Euraasian unionia(EAU). EU:n tapaan EAU omaksuu yhteisiä standardeja mutta vaiheittain jottei modernisointi aiheuttaisi vastaavi sosiaalisia ongelmia kuin EU:n piirissä on käynyt. Itse asiassa EAUsta voisi tulla EU:n kaltainen rauhanprojekti varsinkin jos Ukrainan naapuri Moldavia saataisiin mukaan jolloin Transnistriankin konflikti saataisiin siirrettyä historiaan.

Lopuksi

Ukrainan mellakoiden on pelätty yltyvän jopa sisällissodaksi. Itse en tätä pidä todennäköisenä mutta sen sijaan Ukrainan hajoaminen voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Maa jakautuu melko sekeästi niin poliittisesti, maantieteellisesti, uskonnollisesti kuin kielellisestikin kahtia. Länsiosassa asuvat ovat myös asenteellisesti länteen päin kallellaan omaa murrettaan puhuvat ukrainalaiset kun taas itäosia asuttavat venäjänkieliset Moskovan patriarkaattiin kuuluvat asukkaat. Mielestäni joku Tsekkoslovakian mallinen jako ei välttämättä olisi pahitteeksi ukrainalaisille

Läntinen valtamedia on jälleen vauhkoontunut Ukrainan mellakoista vaikka samaan aikaan esimerkiksi Qatarin jalkapalloareenoiden työtapaturmissa on kuollut vähintään kymmenkertainen määrä ihmisiä. Sinänsä on ymmärrettävää, että USA on ärtynyt sotkettuaan viime vuosikymmeninä liki kaikki operaationsa mm lähi-idässä Venäjän saavutettua viime aikoina lähinnä diplomaattisia voittoja. Siksi tätä ärtymystä on nyt hyvä purkaa aiheuttamalle Venäjälle ongelmia sen takapihalla. Tekopyhät läntiset johtajat valittelevat muutamaa kymmentä kuollutta, demokratian puutetta ja ilmaisun vapautta. Rehellisyyden nimissä olisi kuitenkin hyvä tunnustaa heidän itsensä sponsoroineen koko konfliktin uusfasististen lakeijoidensa avull.

Tässä vielä yksi videoanalyysi teemasta:

Aiheesta enemmän pääblogini kirjoituksessa

Ukraine‘sWould-be Coup AsNew Example About US Gangsterism

Standard