Uncategorized

Pari huomiota Eurostatin turvapaikkatilastosta

Virallisilta Eurostatin sivuilta löysin kiinnostavan allaolevan tilaston – First time asylum applicants in the EU-28 by citizenship, Q2 2014 – Q2 2015 – joka saattaisi yllättää niitä jotka luulevat nykyisessä pakolaiskriisissä kyseen olevan vain Syyriasta.

First_time_asylum_applicants_in_the_EU-28_by_citizenship,_Q2_2014_–_Q2_2015

Kiinnostava yksityiskohta on myös se, että viimeisen vuoden aikana EU:iin tuli Kosovosta neljä kertaa enemmän turvapaikan hakijoita kuin Ukrainasta, jossa samaan aikaan on ollut kuitenkin jonkinasteinen sisällisota päällä. Tosin Eurostatin tilastot eivät sisällä niitä ukrainalaisia jotka ovat paenneet Venäjälle – joidenkin arvioiden mukaan yli miljoona henkilöä sisältäen mm 90500 ukrainalaisorpoa.

infografik-fluechtlinge-aus (3)Toinenkin seikka saattaa kiinnostaa.  Monet EU-maat syyttävät Unkaria tämän kovasta linjasta pakolaiskriisissä.  Kuitenkin Unkari aloitti aitahankkeensa ja rajamiehityksen vahvistamisen jo kuluvan vuoden alussa kun Kosovon albaanien exodus EU:iin oli voimissaan. (Tästä enemmän kirjoituksessani  The Mass Exodus of Kosovo Albanians ) . 

Mitä puolestaan Syyriaan tulee niin tällä hetkellä sieltä on pakolaisia Venäjällä 12000 joista 2000 on saanut jo oleskeluluvan. Venäjä on myös valmistautunut siihen että noin 100 000 kirkissialaista, joiden esi-isät karkoitettiin Venäjältä 150 vuotta sitten,  saattaisi olla palaamassa  Syyriasta takaisin.

Kun nykyisin EU:n taholta on suosittua syyttää Venäjää eri ongelmista niin mielestäni kannattaisi ottaa huomioon tämänkin pakolaiskriisin aiheuttajana olleen länsimaiden hyökkäykset Afganistaniin ja Irakiin sekä Syyrian osalta länsimaiden tuki al-Assadin nykyhallintoa vastustaville ryhmille, joista Daesh (ISIS) on ehkä kaikkein brutaalein ja akuutein ihmisiä pakosalle ajava voima.

Ku

Standard
Uncategorized

Whodunnit II – Kaksi raporttia Syyrian kaasuiskuista

Aiemmassa artikkelissani – Whodunnit in Syria totesin ettei kaasuhyökkäyksestä Damaskoksessa elokuun 21 päivänä juuri ole epäilyksiä mutta sen sijaan kyseenalaistin ko hyökkäyksen mahdollisen tekijän. Nyttemmin aiheesta on julkaistu muutamia raportteja ja samalla prosessi rauhanomaiselle sopimiseen pohjaava prosessi kaasuaseiden poistamiseksi sotanäyttämöltä on alkanut. Mielestäni elokuun tapahtumiin kannattaa kuitenkin palata koska niiden selvittely voi muokata myös tulevaa kehitystä ja sen toteuttajien roolitusta.

Syyrian kapinalliset kaasuaseen kimpussa

Syyrian kapinalliset kaasuaseen kimpussa

Odotettu YK raportti todisti kaasua käytetyn elokuun 21 päivänä 2013 Damaskoksen liepeillä – ja siinä kaikki. Raportti ei kerro mikä taho ko asetta käytti, ketkä ja moniko niihin kuoli ja kuka käytöstä hyötyi. Tästä johtuen raportista on pyritty arvailemaan viitteitä jotka vastaisivat avoimiin kysymyksiin. Raportissa sanottuakin kohtaan on esitty kritiikkiä mm seuraavista asioista:

  • Raportin mukaan käytetyt kaasuaseet eivät olleet kapinallisten hallussa, kuitenkin päinvastaisestakin on näyttöä

  • Raportin mukaan raketit oli ammuttu hallituksen joukkojen hallitsemilta alueilta. Viitteet ampumasuunnista perustuvat kuitenkin vain kapinallispuolen ehkä puolueelliseen näkemykseen jotka lisäksi järjestelivät teknistä näyttöä pari päivää ennen YK tarkastajien saapumista

  • Raketeista löytyi kyrillisiä aakkosia, tarkempi tutmimus paljasti ohjusten olevan ehkäpä -60-luvulta kun Syyrian hallinto alkoi valmistaa -90 luvulla moderneja kaasuaseita.

  • Raportin mukaan monet uhrit olivat kärsineet kaasuiskusta. Kuitenkaan ihmisistä ja kohdealueelta otetut näytteet eivät vastaa toisiaan eli joko kohdealueen näytteitä on siirrelty paikasta toiseen tai uhreja on tuotettu muilta alueilta.

  • Kun lisäksi Damaskoksen kaasuhyökkäyksen uhreiksi USA väitti yli 1 400 niin voitaneen todeta myös YK tutkijoiden tavanneen vain 80 hyökkäyksestä henkiinjäänyttä ja testanneen näistä 36 – sen sijaan yhtään kaasuhyökkäykseen kuollutta haudoista tai ruumishuoneissa ryhmä ei nähnyt.

Ympäripyöreän virallisen YK raportin ohella toinen YK:lle myös toimitettu raportti luo kiinnostavan näkökulman tapahtuneeseen nimittäin pääosin syyrialaisen ISTEAMS ihmisoikeusryhmän raportti. Ko ryhmä päätti tutkia kaasuhyökkäystä tarkemmin kun Latakian alaviittikylistä viikkoja ennen Damaskoksen hyökkäystä kaapattujen lasten vanhemmat ottivat ryhmään yhteyttä kertoen nähneensä lapsiaan esitellyn Damaskoksen kaasuhyökkäyksen uhreina.

Ryhmä keskittyi tutkimaan Yhdysvaltain tiedusteluelinten maan päättäjille toimittamia todistusaineistona käytettyjä videoita ja teki mm seuraavia havaintoja:

  • Sama pariskunta kiertelee etsimässä lapsiaan kahdessa eri videossa ja molemmilla kerroilla he ”löytävät” lapsensa – tosin eri paikoista eri videoilla

  • Videoita kuvanneet ja levittäneet ryhmät kierrättivät Damaskoksen hyökkäyksen uhreina kuvia aiemmasta Egyptistä tapetuista siviileistä

  • Sama poika esiintyy uhrina kahdessa eri paikassa ja ainakin yhdeksän lasta esiintyy ruumiina kahdessa eri paikassa

  • Samat yksilöt ovat toisissa videoissa kuolleita ja toisissa eläviä

  • Paikallisten tapojen vastaisesti julkiset hautajaiset loistavat poissaolollaan; jos kuolleita tosiaan oli yli 1400 niin miksi kaikesta videomateriaalista löytyy vain kahdeksan ruumiin mahdolliset hautajaiset.

ISTEAMS ryhmän keskeinen päätelmä raportissaan on järisyttävä:

Contrary to the claims of the Free Syrian Army and the Western services, the only identified victims of the Ghouta massacre are those belonging to families that support the Syrian government. In the videos, the individuals that show outrage against the ‘crimes of Bashar el-Assad’ are in reality their killers.”

Muita aiheeseen liittyviä tapahtumia:

  • Turkissa nostettiin syyte Syyrian al-Nusran jäseniä vastaan näiden yritettyä salakuljettaa sariinia Syyriaan
    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=nQYCat55dgc
  • Italialainen kidnapattu ja hiljattain vapautettu reportteri kuuli kapinallisten keskustelun näiden osallisuudesta Damaskoksen kaasuiskuun

  • Aleppossa kapinallisten käyttämä sarin kaasu oli entisen irakilaiskenraali Adnan al-Dulamin valmistama ja toimitettiin al-Nusra Frontille Turkin kautta ulkomaisten taistelijoiden toimesta.
  • YK:n tarkastutiimi on tutkimassa Syyriassa kolmea Damaskuoksen iskun jälkeen epäiltyä kaasuiskua hallituksen joukkoja vastaan Bahhariyassa 22, Jobarissa 24 ja Ashrafieh Sahnayassa 25 elokuuta.
  • Ja lyhyt taustoittava video tässä:

Em raporttien – jotka molemmat löytyvät pääblogini document librarystaohella käsittelen laajemmin muitakin Syyrian viimeaikaisia tapahtumia pääblogini artikkelissa:

Syria Chemical Weapons Attack – Whodunnit II

Standard
konfliktit

Pentagon on saattanut sotkeentua Syyrian kemikaali-iskuun

Mediasodassa kaikki keinot ovat mahdollisia ja tietotulvan keskellä on hyvin vaikeaa selvittää mikä osa siitä on faktaa ja mikä puhdasta disinformaatiota. Näin tälläkin kertaa. Anonyymi hakkeri väittää päässeensä tunkeutumaan Yhdysvaltain armeijan eversti Anthony J.Macdonaldin sähköpostiin. Kyseisen everstin mainitaan olevan henkilöstöjohtaja armeijan tiedusteluhenkilöstön varajohtajan operaatio ja suunnitteluosastolla. Ensimmäisen viestin sisältönä on vain onnittelut menestyksekkäästä operaatiosta Syyrian kaasuiskun suhteen.

Everstin vaimon dialogista ystävättärensä kanssa puolestaan ilmenee että kuvat kuolleista lapsista olivatkin näyteltyjä ja kemiallinen isku ns ”false flag” operaatio ja järjestetty Yhdysvaltain tiedusteluelinten toimesta.

Jos tämä uutinen on faktaa se osoittaa kansalaisjournalismin – ja hakkeroinnin – edustavan nykypäivänä sitä mitä median pitäisi tehdä vallan vahtikoirana. Jos kyse puolestaan on vedätyksestä se osoittaa mediasodan uusien välineiden käyttökelpoisuutta ja moninaisuutta.

Standard
konfliktit, lähi-itä

USAlla väärä maali Syyrian hyökkäyksessä Syyriaan – jälleen

We can do this with no boots on the ground, from stand-off distances(US dream)

Syyrian opposition syytettyä al Assadin hallintoa viimeisimmästä kaasuiskusta Damaskoksessa on USA valmis jo lähipäivinä toteuttamaan ilmaiskun al Assadia vastaan. Kuinka nopeasti ”vapaa maailma” onkaan unohtanut Irakin joukkotuhoase -episodin ja muut ”humanitaariset” interventiot ja tulokset sodasta terroria vastaan. Mielestäni USA jälleen kerran on valitsemassa väärän strategian, väärän taktiikan sen toteuttamiseksi ja kaiken lisäksi väärän maalin sotilaallisille toimilleen.

Hätiköity ohjusisku lähipäivinä näyttää vääjäämättömältä: Obama on hirttäytynyt näyttämään ”red line” bluffinsa, läntinen tv-yleisö – ja mainostajat – odottavat herkeämättä reality shown alkua ja taantuneen sotateollisen kompleksin johtajat odottavat elvytysruiskeen myötä vuosibonuksiaan. Ohjusisku tuskin muuttaa tilannetta operaatioteatterissa merkittävästi. Tulee myös muistaa että ulkopuolinen interventio on ollut käynnissä jo toista vuotta: Jenkkien ja saudien tuettua pääosin ulkomailta johdettuja ”vapaustaistelijoita” ovat Venäjä, Kiina ja Iran sekä Libanonin Hizbollah tukeneet al Assadin hallintoa, Qatarin ja al Qaedan rahoittamat ulkomaalaiset palkkasotilaat ovat olleet maassa jo kuukausia, osin diasporasta tukea saanut kurdivähemmistö on jo vakiinnuttanut valtansa omalla alueellaan.

Media modernina sodankäyntivälineenä

Suomalaisessa tiedonvälityksessä ei ole juuri totuttu mediasodansodankäynnin viime vuosikymmenten käytäntöihin, joita menestyksekkäästi toteutettiin Balkanilla mm Bosnian ja Kosovon konflikteissa. Nyttemmin mediasota on varsinkin lähi-idässä arkipäivää ja sen tuotoksia hyödynnetään mm länsivaltojen ulkopolitiikassa ns suuren yleisön tuen saamiseksi haluttuihin toimiin. Yksi hyvä kuvaus tiedotusvälineiden vedätyksestä liittyen viime viikkojen tapahtumiin Egyptissä löytyy tästä linkistä ja myös täältä.

Filmissä muslimiveljeskunnan näyttelijät tekevät otosta maan sotilashallinnon raakuuksista. Toinen esimerkki puolestaan kuvaa kuinka veljeskunnan kannattajat vetävät kylmiöstä ruumiita näytille muutama minuutti ennen kuin poliisi tulee paikalle

Videoiden ohella kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa – jopa kolminkertaisesti kuten tässä esimerkissä . Kuvassa on kaasuhyökkäyksen uhriksi joutunut nainen lapsensa kanssa Damaskuksesta, samat henkilöt ja sama kuva ovat kylläkin esittäneet myös uhreja Egyptissä kuin myös Israelin mielivallan palestiinalaisina uhreina. Lisää esimerkkejä lähi-idästä esim kirjoituksessani Minimizing Collateral Damage In Gaza Conflict

Red line – smoking gun

It would be very peculiar if it was the government to do this at the exact moment the international inspectors come into the country(WMD inspector Rolf Ekeus)

Syyrian osalta kemiallisten aseiden käyttö ei ole kovin yksiselitteinen asia. Moniko muistaa että ainut todennettu käyttö joku kuukausi sitten oli se kun kapinalliset eikä hallitus oli sitä käyttänyt . YK:n tarkastajien julkaistua raporttinsa ei USA luonnollisestikaan pommittanut syyllisiä. Nyt USA puolestaan ei ole valmis odottelemaan YK:n tarkastajien raportteja uusimmasta kaasuiskusta – syytä kiireeseen voi vain arvella mutta ainakaan humanitaariset syyt eivät ole järin uskottavia.

Syyrian presidentti al Assad on jo selvinnyt kaksi vuotta sisällissodassa jossa hallitus itse asiassa on pääsemässä voitolle. Presidentti Obama ilmaisi aikoinaan selkeän ”punaisen linjan” – kemiallisten joukkotuhoaseiden käytön – USAn vastatoimien laukaisijana. On hyvin vaikea löytää järkisyitä sille että tällaisessa tilanteessa al Assad täysin tarpeettomasti riskeeraisi menestyksensä linjan ylittämällä. Sen sijaan oppositiolla on mainitusta USAn sitoumuksesta johtuen suuri motiivi ”falsh flag” provokaatioon kuin myös välineet sen toteuttamiseen kuten aiemmasta kaasuiskusta selvisi. Ainoa muu selitys saattaisi olla jonkin alempiarvoisen komentajan omapäinen mielenjohde täysin al Assadin linjan vastaisesti. USAn puhelintiedot saattaisivat viitata tällaiseen mahdollisuuteen ja edes se ei mielestäni oikeuta USAn hätiköityyn vastaiskuun.

Vanhat lavasteet uudessa teatterissa

Yhdysvallat on salatusti järjestellyt asetoimituksia kapinallisille kaivamalla esiin jo Balkanin sodissa harjoitetut käytänteet. Maaliskuussa 2013 Syyrian sotanäyttämöllä alkoi esiintyä Jugoslaviasta tuttua ennen siellä näkymätöntä aseistusta. Asiaa selvitellessä ilmeni, että Kroatiasta on lennätetty Pentagonin/CIAn avustuksella ainakin 160 rahtikoneellista Jordaniaan sisältäen vähintään 3 500 tonnia aseita ja ammuksia. Aiemmin kapinallisten aseistus oli saatu ostamalla omalta korruptoituneelta hallinnolta tai mustasta pörssistä. Saudi Arabian edustajat kiersivät viime vuoden lopulla Kroatiaa, Serbiaa, Kosovoa ja Bosniaa ostaen aseita ja ammuksia jotka lennätettiin aluksi Kroatista Jordaniaan ja toimitettiin sitten sieltä ja Turkin kautta Syyriaan.

Image shows a M60 recoilless gun (YU) being used to attack an army outpost,Hajez Barad, in Busr al-Harir, Daraa, on March 2nd.

Kroatian nousu keskeiseksi asetoimitusten solmukohdaksi ei ole yllättävää ei myös Yhdysvaltain liittoutuminen radikaalien islamistien kanssa maallisempia vihollisia vastaan. Samoin valtamedian mielipidemuokkaus ja faktojen väärentely eivät ole interventiopolitiikassa mitään uutta. Balkanin sotien aikaan aluksi Bosniaan virtasi saudirahan tuella ulkomaisia myös al-Qaedaan liittyneitä uskonsotureita joiden kanssa Yhdysvallat omista intresseistään lähtien liittyi. Sama yhteistyö jatkui myöhemmin Kosovon konfliktissa jossa muslimien KLA rahoitti aseistumistaan Afganistanin heroiinin jakelukaupalla länsi-Euroopassa. Asettumalla serbejä vastaan Pentagon halusi luoda Balkanille siitä riippuvaisia nukkevaltioita voidakseen dominoida aluetta taloudellisesti ja poliittisesti.

Onko sitten tällä viimeisimmällä Yhdysvaltain orkesteroimalla peitellyllä asekauppajärjestelyllä nyt paremmat seuraamukset kuin vastaavilla operaatioilla aiemmin Balkanilla, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa … epäilen vahvasti. Näistä teemoista enemmän pääblogini artikkelissa U.S. Recycles Its Old Balkan Practice With Syria.

Ohjuiskun jälkeen

Balkanization of Syria Map credit: The Economist

Todennäköinen lopputulos lyhyellä aikavälillä mielestäni on Syyrian hajaantuminen – balkanisoituminen – enemmän tai vähemmän verisesti kolmeen osaan. Al Assadin hallinnolla on vahva ote Jordaniasta Damskoksen kautta pohjoiseen ja alawiittien hallitseman provinssin kautta Välimereen ulottuvalla käytävällä, (sunni)kapinallisilla on vahva ote maaseudulla Alepposta Irakin rajalle ja kurdeilla on käytännössä jo puoliautonomia Turkkiin ja osin Iraniin rajoittuvassa koillisosassa. Kannattaa muistaa ettei kyse enää ole ”vapaustaistelijoiden” noususta al Assadia vastaan vaan merkittäviä taisteluja on jo käyty mm kurdien ja kovan linjan islamistien välillä samoin kuin näiden ja maallisempien kapinallisten välillä.

Näitä teemoja käsittelen enemmän pääblogini artikkelissa

Syria: From War To Dissolution With Help Of Media

Appendix:

SYRIAN GIRL 8 Reasons Why The NWO Hates Syria

Standard
Uncategorized

USA kierrättää vanhaa Balkanin käytäntöä Syyriassa

Pari vuotta sitten alkaneessa Syyrian konfliktissa on tähän mennessä kuollut noin 70,000 ihmistä ja yli miljoona on pakosalla. Kuukausien ajan länsimaat ovat virallisella tasolla vältelleet kapinallisten aseistamista pelätessään aseiden joutumista terroristiryhmien käsiin. Nyt kuitenkin Yhdysvallat on salatusti järjestellyt asetoimituksia kapinallisille kaivamalla esiin jo Balkanin sodissa harjoitetut käytänteet.

Maaliskuussa 2013 Syyrian sotanäyttämöllä alkoi esiintyä Jugoslaviasta tuttua ennen siellä näkymätöntä aseistusta.  Asiaa selvitellessä ilmeni, että Kroatiasta on lennätetty Pentagonin/CIAn avustuksella ainakin 160 rahtikoneellista Jordaniaan sisältäen vähintään 3 500 tonnia aseita ja ammuksia. Aiemmin kapinallisten aseistus oli saatu ostamalla omalta korruptoituneelta hallinnolta tai mustasta pörssistä. Saudi Arabian edustajat kiersivät viime vuoden lopulla Kroatiaa, Serbiaa, Kosovoa ja Bosniaa ostaen aseita ja ammuksia jotka lennätettiin aluksi Kroatista Jordaniaan ja toimitettiin sitten sieltä ja  Turkin kautta Syyriaan.

Allaolevassa jihadistiryhmä  Ahrar al-Shamin youtubiin postittamassa videossa mainitut Kroatiasta lähteneet Syyraian vapautusarmeijalle (FSA) tarkoitetut aseet ovat päätyneet radikaalien ko armeijaan kuulumattomien ryhmien käsiin.  Aseista esillä ovat jugoslavialaista alkuperää olevat  RBG-6 40mm kranaatinheittimet, M79 Osa raketinlaukaisimet ja -alustat, jugoslavialainen sinko ja muuta pienaseistusta.


Youtube video

EU:iin liittyvä Kroatia luonnollisesti on kieltänyt mitään aselähetyksiä tapahtuneen yrittäessään pysytellä asiassa kansainvälisten säännösten puitteissa.  Kuitenkin OCCRP:n (Organisoidun rikoksen ja Korruption raportointihanke) haltuunsa saamat  vientilistat osoittavat viennin Jordaniaan tapahtuneen ja muu aineisto puolestaan aseiden päätyneen Syyriaan.

Sodan eskaloitumisen kannalta huolestuttavaa on, että lähetysten myötä maaliskuussa Syyrian kapinallisilla näytti olevan myös raskaampaa modernia aseistusta 220-mm:n MLRS:n (moniputkinen ohjuslaukaisujärjestelmä) muodossa. Kyseessä on väitetty olevan jopa alan parhaisiin kuuluva venäläinen BM-30 Smerch (tornado) järjestelmä.  En aivan usko että ko venäläinen järjestelmä olisi Balkanilta, näkemistäni videoista ei selviä onko kyse siitä vai jostain vastaavasta systeemistä.

M87 Organ (YU)

Jugoslaviassa oli kolme kehittynyttä MLRS-järjestelmää: M 63 Plamen(32 /128),M 77 Ogan(32/128) ja M 87 Orkan(12/262) jota viimemainittua kehitettiin yhteistyössä Irakin kanssa nimellä Ababil-50.  Moderneinst (2011) Balkanin järjestelmä puolestaan on serbialainen LRSVM ja Arabiemiraattien EDT yhtymä on yhdessä serbiyrityksen kanssa toimittanut jo ensimmäiset omat MLRS-versionsa.  Joka tapauksessa tällaiset MLRS järjestelmät voivat vaikuttaa sodan kulkuun varsinkin taistelussa Alepposta (Saudien prinssi Bandarin ykkösprioriteetti asekauppojen motiivina). Venäjän Syyrian hallituksen armeijalle tapahtuvat toimitukset tapahtuvat pääosin Aleppon lähellä olevan Nairabin ilmatukikohdan kautta joka MLRS tulen alla voisi olla vakavasti uhattuna.

Kroatian nousu keskeiseksi asetoimitusten solmukohdaksi ei ole yllättävää ei myös Yhdysvaltain liittoutuminen radikaalien islamistien kanssa maallisempia vihollisia vastaan. Samoin valtamedian mielipidemuokkaus ja faktojen väärentely eivät ole interventiopolitiikassa mitään uutta. Balkanin sotien aikaan aluksi Bosniaan virtasi saudirahan tuella ulkomaisia myös al-Qaedaan liittyneitä uskonsotureita joiden kanssa Yhdysvallat omista intresseistään lähtien liittyi. Sama yhteistyö jatkui myöhemmin Kosovon konfliktissa jossa muslimien KLA rahoitti aseistumistaan Afganistanin heroiinin jakelukaupalla länsi-Euroopassa. Asettumalla serbejä vastaan Pentagon halusi luoda Balkanille siitä riippuvaisia nukkevaltioita voidakseen dominoida aluetta taloudellisesti ja poliittisesti. (Radikaalin islamin rantautumista Balkanille olen käsitellyt mm artikkelissa  Quadruple Helix – Capturing Kosovo )

Syyrian kapinallisille suunnattujen asetoimitusten ohella Assadin hallinto saa  aseistusta Venäjältä. USAn aiemmin “demokratisoimasta” Irakista puolestaan virtaa kloorirekkoja nykyhallinnon kemiallisia aseita varten. Sotarikoksin syyttömiä tuskin löytyy miltään puolelta;  esimerkiksi huomiota saanut kemiallisin asein Aleppossa maaliskuussa 2013 tapahtunut hyökkäys näyttää tapahtuneen Syyrian kapinnallisten, ei al-Assadin toimesta. Lokakuussa 2012 kapinallisten itsemurhapommittajat (al-Qaeda liittolainen Jebhat al-Nusra-ryhmä) tappoivat 40 siviiliä Aleppossa ja al-Assadin syyksi luettu Houlan verilöylykin oli ilmeisesti kapinallisten aikaansaannosta.

Onko sitten tällä viimeisimmällä Yhdysvaltain orkesteroimalla peitellyllä asekauppajärjestelyllä nyt paremmat seuraamukset kuin vastaavilla operaatioilla aiemmin Balkanilla, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa … epäilen vahvasti.

Näistä teemoista enemmän pääblogini artikkelissa

U.S. Recycles Its Old Balkan Practice With Syria

Standard
Uncategorized

Syyrian kriisi ei välttämättä selviä siihen puuttumalla

Syyrian kriisin pitkittyessä on YK:ta jälleen kaivattu apuun R2P periaatteen pohjalta. Libyassa meneillään olevan vastaavan operaation kokemusten myötä Nato on haluton tällaista uutta interventiota toteuttamaan. Haluttomuus voi olla hyväkin ratkaisu toisaalta informaation itse olosuhteista ollessa vajaata ja ristiriitaista ja toisaalta epävarmuudesta sen suhteen paranisivatko vai huononesivatko olot Syyriassa al-Assadin syrjäyttämisen jälkeen. Syyria on keskeisessä roolissa myös alueellisesti lähi-idässä eikä energiapoliittisia tekijöitäkään voi väheksyä. Näitä asioita sekä Syyrian tilanteen sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä käsittelen laajemmin pääblogini artikkelissa Some framework to Syrian crisis

Standard
EU, lähi-itä, siviilikriisinhallinta

Syyria, R2P ja systeemihidaste

Syyrian(kin) tilanne suhteessa R2P periaatteeseen kuvastaa kansainvälisen yhteisön ja ulkopoliittisten toimijoiden perusongelmaa joka mielestäni on seuraava: Kriisiytyvän alueen tilanneanalyysit tehdään puutteellisesti, toimintaohjelman laadinta tehdään sirpaleisen tai heikon analyysin pohjalta hitaasti, toimenpiteistä päättämisessä ja niiden toteutuksessa viivytellään ja lisäksi itse toteutus voi epäonnistua. Kiteytetysti aika-/passiivisuusviivestä lopputulemana on väärien toimenpiteiden teko oikea-aikaisesti ja oikeiden toimenpiteiden aktivoituminen väärään aikaan ja/tai uutisotsikoita kalasteleva näennäispuuhastelu R2P:n toteuttajien taholta sekä tragedia R2P:n kohteiden keskuudessa. (Sivuhuomautus: samaa muuten olisin toivonut ja soveltanut myös Euroopan finanssikriisin hoidossa ellei sitten siinä(kin) ole kyseessä kriisistä hyötyvien tahojen intressien suojelu)

Nähdäkseni ulkoasianhallinnon (liitännäisineen) päätehtäviä ns kohdemaissa on ajantasaisen tiedon keräys ja päivitys; ikävää kyllä tämä tieto ei aina välity lähetystöjen coctailkutsuilla vaan vaatii yhteyksiä ja läsnäoloa “kentällä”, NGO-yhteisöissä ja mm sosiaalisessa mediassa. Perustellun tiedon pohjalta on nopeastikin laadittavassa SWOT, vaihtoehtoiset kehityspolut, tunnistaa ristikkäisetkin intressit (esimerkiksi ylittävätkö taloudelliset intressit kansalaisvapauksin korostamisen) ja tehdä poliittinen päätös haluttavasta visiosta ja sen toteutuksesta. Ja ellei prosessia viedä läpi nopeasti on vaarana tilanneanalyysien väljehtyminen, ilman reaaliaikaista palautetta vastataan helposti väärään kysymykseen/ongelmaan. Samaan lopputulemaan on myös mahdollista päästä ellei vision/tavoitetilan ja yksittäisten toimenpiteiden ketju ole looginen.

Ja sama kuvana:

EC-UN Migration and Development Initiative

Kuva: EC-UN Migration and Development Initiative

Ihmettelen ongelmien tunnistamisen ja analysoinnin hitautta kansainvälispoliittisella päättäjätasolla. Itse yksityishenkilönä kirjoitin Libyaa koskien jo helmikuussa kuvaavalla otsikolla Libya moving to civil war kokonaisen luvun tilanteen kärjistymisestä sisällissodaksi. Samassa kirjoituksessa – samoin helmikuussa – totesin myös Syyrian osalta mm seuraavaa: “Assad has adopted the Iranian tactic of exerting maximum force to break up crowds as they form and giving security forces a free hand to open fire with live ammunition without having to ask for permission.” (Days of Rage on the Arab street ) Maaliskuussa ilmaisin huolestumistani mm näin: In addition, the international community might consider if there is already is some R2P cause to intervene to Yemen, Bahrain and maybe to Syria too in coming days.” (Libya Intervention is creating problems instead of solving them ) Aikaperspektiiviä kuvaavat viimeiset sanat eli lähipäivinä.


LawaOnline

EU:n ulkoministerit pohtivat Syyriaa toukokuun loppulla – kuinkahan monta kansalaisaktivistia Assadin tankit ehtivät jyrätä kokouksen alkukahveihin mennessä. Syyria ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kansannousu johon EU harkitsee puuttuvansa. Siksi mielestäni EU jäsenmaiden tulisi uhrata hetki myös EU:n roolin pohdintaan R2P tilanteissa.

Ja vielä tämäkin:

For years the EU has outlined a common foreign, security and defense policy (CFSP, ESDP) and has even created the EU battle troops (EUBG) and established its own European External Action Service. However recent developments in Libya once again clearly showed the insignificant role of these EU activities. One could ask, if those new systems really are needed or could it be better for EU to go backwards redusing it to focus to the original visons and structures of the European Coal and Steel Community and European Economic Community (ECSC and EEC)…Essential in any case from my point of view is that the preparation of military intervention, the decision-making and the execution itself took place outside the structures of the EU which was totally bystander during the whole process. (Ari Rusila: Multifaceted Intervention Practices )

Standard