Balkan, lähi-itä, MENA

Libya – interventio vs motivaatio

Libyan sodan jatkuessa keskustelu puuttumiskynnyksestä sekä itse toteutustavasta ja kaiken oikeutuksesta jakaa sekä valtioita että kansalaisia. Mielestäni Jussi Lähde kuvaa ytimekkäästi toimintatarvetta yksilötason esimerkillään: Lainaus Jussi Lähteen kirjoituksesta “Kansanmurhaajat keskuudessamme”:

Olen itse käynyt useammilla alueilla, joissa kansanmurha on tapahtunut. Olen katsonut silmiin lapsensa menettäneitä äitejä, jotka kysyvät “miksi ette tulleet apuun?” tai “miksi annoitte tämän jatkua vaikka tiesitte?”.

Hieman samoihin tilanteisiin joutuneena tällaiset kohtaamiset ruohonjuuritasolla hätkähdyttävät. Näistä tilanteista myös media joskus välittää sanomaa joka voi johtaa yleisempäänkin myönteiseen kantaan R2P ajattelua kohtaan. Valtavirtamedian roolia poliittisten päätösten valinnoissa ei mitenkään enää voi vähätellä. Balkanin sodissa voimistui tendenssi jossa mediaa häikäilemättömästi ryhdyttiin hyväksikäyttämään ”yhden totuuden” markkinointikanavana. Sodan aktiviteetteja suunniteltiin tarkoitushakuisesti motiivilla miltä asiat saadaan näyttämään julkisuudessa. Samoin ratkaisevia käännekohtia valmisteltiin huolella mm manipuloitujen kuvien ja tekaistujen raporttien muodossa. Näin läntiselle yleisölle saatiin myytyä oikeutus ”humanitaariseen interventioon” eli hyökkäyssotaan.

Yhden totuuden menetelmää on menestyksellisesti toistettu mm Irakin suhteen ja Libyan tilanne vaikuttaa omaavan samoja piirteitä. Jälkikäteen kritiikittömästi hyväksytyt ennakkoasenteet saattavat osoittautua virheellisiksi ja jopa toteuttaneen toivottuun nähden vastakkaisia tavoitteita. Näin kävi esimerkiksi Kosovossa Naton pommitusten suhteen:

UK defence minister George Robertson stated that until shortly before the Nato bombing campaign, “the KLA were responsible for more deaths in Kosovo than the Yugoslav [Serb] authorities had been.”After the bombing ended, Nato forces in effect put the KLA in charge of Kosovo. Once in power, it promptly terrorised ethnic Serbs, Roma and other ethnic groups, forcing out almost a quarter million people. Another myth regarding Kosovo is that bombing improved the human rights situation. In reality, it made things worse, and augmented the suffering. Kosovo: a template for disaster by David Gibbs

Jussi Lähteen alussa lainattu yksilötason tilanne monimutkaistuu ylemmällä päätöksentekotasolla kun tarkasteluun otetaan myös intresseistä johtuvat valinnat ja motivaatio.

Saneleeko humanitaarisen puuttumisen mediahuomion laajuus, öljyn saantiin ja kulkureitteihin liittyvät tekijät, öljy-yhtiöiden ja sotateollisuuden (tai muiden vaalirahoittajien) johdon osinkojen turvaaminen, (geo)poliittisten vastustajien kampittaminen, lähetystyön edistäminen vaiko joku muu ei niin humanitaarinen vaikutin. Yksilöllisenä motiivina voi olla esimerkiksi halu pelata oikeita sotapelejä videopelien sijaan.

Kun todellinen kuva kentältä usein on sekava tai esimerkiksi valtavirtamedian toista osapuolta korostava ja/tai toista demonisoiva voi valinta olla perusteltu mutta silti väärä eli jälkikäteen huomataan valitun väärä osapuoli tuen saajaksi. Eli kuten kanadalaiskenraali Lewis MacKenzie Serbian pommituksia koskeneessa analyysissaan: “We bombed the Wrong side” – otsikko kertoo olennaisen.

Kun ajatellaan USAn agressioissa toteutunutta siviiliuhrien määrää niin eikö paras humanitaarinen interventio olisi hyökätä Yhdysvaltoihin? Ajatus on luonnollisesti epärealistinen mutta ainakin Arabikadulla valintoja vielä on edessä. Toivoa sopii, että raportoisi tilanteista monipuolisesti eikä vain todelliset motivaatiot peitellen tai vain sitä todellisuutta jota sille syötetään ja jonka nieleminen on tehty helpoksi.

Libyasta enemmän mm:

Standard
Uncategorized

(Öljy) Sota Libyassa

Interventio Libyaan siis saatiin aikaan, lopultakin. Itsehän aiemmin esitin suojeluvastuu -periaatteelle (R2P) saattavan löytyä perusteita jos Gaddafi ottaa käyttöönsä joukkotuhoaseita – kuten hallussaan olevan liki kymmenen tonnin sinappikaasuvaraston, biokaasuja,”yellow-cake” uraania Scud-B ohjuksia. tai jos Gaddafin hallinto ulkomaisten palkkasoturien tuella ryhtyy laajemmin puhdistamaan muiden heimojen jäseniä maassaan. Tiedot kentän sotatoimista (jälleen) ainakin julkisesti olivat niin ristiriitaisia etten tiedäjosko jälkimmäinen ehtoni toteutui.

Se mikä on valitettavaa on aktiviteettien anglo-amerikkalaisuus. Olisin suonut ainakin muodollisesti homman hoidettavan Arabiliiton toteutamana. Nyt ei voi välttyä mielikuvalta, että operaation tavoitteena ainoastaan on Libyan öljyreservien kaappaus, kansallisen öljy-yhtiön (The National Oil Corporation, NOC taitaa olla top 25 maailman businessrankingissa) valtaus, mahdollinen privatisointi ja jako ulkomaisten omistajien kesken. Ainut jännitysmomentti lienee kuinka suuren osan yhtiöstä saavat jenkki-, ranskalais- ja brittiyhtiöt, saadaanko kiinalaiset pelattua ulos ja jääkö italialaisille mitään. Mikäli Libyan rahapoliittset instituutiot ja hallinto yleisemminkin saadaan lamautettua ja Gaddafin länsipankkeihin sijoitetut miljardit ohjattua toisaalle voidaan paikallisten voimien osallistuminen luonnonvarojen kehittämiseen (=voittoihin) blokata lopullisesti. Ai niin se humanitaarinen puoli – so what, who cares?


Ranskan aktiivinen rooli sotatoimiin ryhtymisessä on hyvin ymmärrettävissä ei niinkään alueen historiallisen dominoinnin kautta vaan peilaten ajankohta Ranskan tulevia presidentinvaaleja ja Sarcozyn ennätysalhaista kannatusta vasten.

Ensitietojen mukaan lentokieltoalueen toteutus alkoi ranskalaishävittäjän tuhottua neljä panssarivaunua. Tästä voisi päätellä lentokiellon ymmärrettävän laajassa merkityksessä. Vahvistamattomien tietojen mukaan lentokiellon toteuttajat – länsimaiset hävittäjät – ovat hyökänneet myös siviilikohteisiin. Jos tämä pitää paikkansa voi vain kysyä eikö Balkanin sodista, Irakista ja Afganistanista ole opittu mitään.

Samaan aikaan kun suuri yleisö saa kv uutiskanavilta seurata kiehtovaa toimintadraamaa liki reaaliajassa toivoisin päättäjien ja erityisesti YK:n alkavan pohtia Libyan päätöksen monistamista Arabikadun muihin kohteisiin. Vastaavaa toimintaa saatetaan jo kaivata Bahrainissa ja Jemenissä – Syyriassa puolestaan on aiemman presidentin ajoilta kuolettavia kokemuksia opposition täydellisestä jyräämisestä ja jos keinot jatkossa pojan myötä eivät ole inhimillistyneet niin toivoisin enneltaehkäisevin perustein puuttumisen valmisteltavan avoimesti ja hyvissä ajoin.

Eräitä MENA -aluetta käsittäviä kirjoituksiani:

Standard