Uncategorized

Ukrainassa mahdollisuus EU-Venäjä -suhteen korjausliikkeeseen

Liki viimeisen vuosikymmenen EU on parhaimmillaan jättäytynyt Ukrainan suhteen merkityksettömäksi sivustaseuraajaksi ja pahimmillaan USAn geopoliittiseten strategioiden myötäilijäksi. Ylikorostunut tuki Oranssivallankumouksen johdolle on osaltaan vienyt pohjaa EU:n ja Venäjän myönteiseltä poliittis-taloudelliselta yhteistyösuhteelta. Ukrainan uuden presidentin myötä on mielestäni mahdollisuus rakentaa tämä suhde uudelleen.

Aiemmissa kirjoituksissani (mm Ukraine – choosing a new Wayennustin oikein ensimmäisen kierroksen tuloksen, mutta toinen kierros oli minulle yllätys. Osasyynä voi pitää sitä, että Ukrainan nykyinen presidentti osottautui lopulta täydeksi pelleksi. Vaalisysteemin muutos kierrosten välillä, Stepan Banderan nimeäminen kansallissankariksi ja lopulta kehoitus äänestää “ei ketään” (laillinen optio, keräsi yli neljä prosenttia äänistä) veivät samanaikaisestiTymoshenkon mahdollisuuksia ja toivat lisä-ääniä Yanukovich’lle.

Ukrainassa toteutetut reilut vaalit muuttavat maan sisäistä ja ulkoista politiikkaa. Nato -jäsenyys ei tule enää kysymykseen sen sijaan mahdollisuudet EU yhteistyöhön säilyvät avoimena ainakin talous- ellei poliittisissa kysymyksissä. Suhde Venäjään tulee kehittymään myönteisen vuorovaikutuksen kauttaa, Venäjän Mustan meren laivaston vuokra-aikaa Krimillä jatketaan, etniset jännitteet maan sisällä lievenevät ja aiempaa yhtenäisempi maa kykenee vastaamaan mittaviin taloudellisiin haasteisiin paremmin. (Enemmän kirjoituksessani Ukraine: End of Orange Revolution, start of Stabilisation”)

Olen aiemmin kirjoittanut kuinka Ukraina menetti Oranssivallankumouksen jälkeen alueellista merkitystään lähinnä geopoliittisen energiapelin seurauksena jolloin Turkki nyt on ottamassa Ukrainan aiemman roolin Euroopan merkittävimpänä energialiikenteen solmukohtana (Ks esim. Is GUUAM dead?”ja “ The Nabucco-South Stream race intensifies”).

White Stream kaasuputken rakentamishanke Mustan meren kautta oli yksi viimeisistä GUUAM blokin hankkeita joka kaiken lisäksi sai EU priority hankeluokituksen. WS omaa yhtäläisyyksiä EU:n toiselle energiahankkeelle , Nabuccolle, siinä mielessä että molemmat ovat lähtökohdaltaan poliittisia (Venäjän blokkaus ulos Kaspian meren alueen öljystä ja kaasusta samalla kuin eristää Moskova poliittisesti) ja molemmilta puuttuu putkiin toimitettava kaasu. Ukrainan poliittisen tuen katoaminen maan uuden presidentin myötä WS:lta alkaa tämänkin hankkeen taru olla lopussa.

Mielestäni EU:lla nyt olisi mahdollisuus olla myönteisellä tavalla aloitteellinen Venäjäyhteistyön suuntaan eikä sokeasti seurata USAn etuja pohjoisen Mustan meren alueella. Ukraina uuden presidenttinsä johdolla voi omata tärkeän roolin tässä lähestymistavassa. Pudottamalla WS priority listalta ja panemalla South Stream tilalle voisi antaa hyvän alun EU:lle uuteen Venäjä-yhteistyöhön. EU voisi yhteistyössä Venäjän kanssa uudistaa Ukrainan kaasuputkistoa ja auttaa näin Ukrainaa säilyttämään edes osan mittavista transitomaksuista. Edelleen yhteistyöpohjaa voi löytyä Ukrainan omien energiavarojen hyödyntämisestä maan energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi. Ukrainan raskaan teollisuuden modernisointi voisi vahvistaa merkittävästi maan taloutta.

EU-Ukraina-Venäjä yhteistyön kohottaminen uudelle tasolle vaikuttaisi mielestäni koko EU:n itäisen kumppanuusohjelman kehittymiseen enemmäksi kuin pelkästään USAn ulkopolitiikan taloudelliseksi jatkeeksi; siitä voisi tulla tuloksekaas poliittista vakautta ja taloutta edistävä väline tarpeettoman vastakkainasettelua luovan elementin tilalle.

Standard
Uncategorized

EU:n itäisestä kumppanuudesta

Itäisen kumppanuuden motiivit, partnerit ja tuleva toteutus ovat mielenkiintoinen kombinaatio. Yhtäältä ohjelmaa voi pitää Yhdysvaltain ajaman euraasian käytävän pehmeänä sivujuonena jolla Venäjä blokataan alueen energiavaroista katkaisten samalla maan eteläisen yhteyden Iraniin. Tätä politiikkaa tarvitaan kun Venäjä vastatoimillaan on viime vuosina onnistunut estämään jenkkien uuden Silkkitiestrategian etenemisen. (Tästä mm kirjoituksessani “Is GUUAM dead?”)

Kuka on kumppani Moldovassa ja Ukrainassa. Moldovan voittajapuolue komprementoi paikallisen nuorison vallankumousyritelmän lavastamalla demonstraation väkivaltaiseksi syyttäen samalla muutamia serbejä ja Romaniaa vallankumousyrityksestä ja polkien tarpeettomasti (vaalivoitto oli selvä väärinkäytöksistä huolimatta)ihmisoikeudet lokaan. (Tästä lisää mm kirjoituksessani“Twitter revolution – no coup d’état but good big Drama anyway”)

Ukrainan koalitio on hajoamassa, etniset vähemmistöt (venäläiset, transkarpatian rusit jne) nostavat imagoaan, Krimi eroaa millä hetkellä hyvänsä ja maa on käytännössä konkurssissa. Onko kumppani näissä tapauksissa hallitus, kansalaisjärjestöt vai joku muu taho?

Tulevasta toteutuksesta antoi esimakua EU:n ja Ukrainan vetämä energiakokous jossa EU antaa varoja maan energiaputkistojen korjaukseen/mdernisointiin. Ko. energiakokoukseen ei Venäjää ilmeisesti kutsuttu mukaan. On mielenkiintoista nähdä mitä putkissa kulkee mikäli raaka-ainetoimittaja puuttuu. Tässäkin mielessä Venäjän viime viikon energiaaloite voisi olla vakavasti otettava asia. (Turvalisuus- ja energiaaloitteista lisää kirjoituksessani“Russia’s new Security and Energy Initiatives”)

Standard