lähi-itä, MENA

Gazan “saartoa” murretaan taas

Gazan saarto on jälleen nousemassa otsikoihin Suomen lipun alla seilaavan purjelaiva Estellen matkatessa avustuslastissa kohti Gazaa, arvioitu saapumisaika ko aluevesille on 20. lokakuuta. Asian saattamiseksi laajempaan kontekstiinsa otan esiin kolme mielestäni oleellista tekijää.

Ensinnäkin Gazan saarrosta puhuttaessa liki aina syytetään Israelia vaikka myös Egyptiin on virallinen rajanylityspaikka. Osin samoista syistä kuin Israelkin on Egypti rajoittanut tavaroiden ja ihmisten vapaata liikkuvuutta Rafahin kautta niin Mubarakin aikana, arabikeväänä kuin tänäänkin. Viime vuonna Egypti lievensi rajamuodollisuuksiaan, mutta islamistien hyökkäykset Gazasta Siinaille aina viime viikkoinakin pitänevät joitakin rajoitteita voimassa. Mainittakoon, että hiljattain Egyptissä tuomittiin hirtettäväksi 14 militanttia ( el-Tawhid wi el-Jihadin jäseniä) viime vuoden hyökkäyksestä egyptiläisiä poliiseja ja siviilejä vastaan el-Arishissa.

Toisekseen saarto muodollisestikaan ei ole kovin tiivis kaupallisten rajanylityspisteiden Gazan ja Israelin välillä sekä Egyptiin Rafahissa ollessa auki. Kyse on lähinnä rajoitteista tavarantoimituksissa ja henkilöiden liikkuvuudessa. Saarron aikana Israel sallii päivittäin 100 – 200 avustusrekan pääsyn alueelle. Lisäksi Israel huolehtii 70 prosenttia alueen sähkön ja 100 prosenttia veden toimituksesta. Samoin gazalaiset, jotka tarvitsevat sairaanhoitoa Israelissa, on myös päästetty Israeliin (esimerkiksi 2009 yli 10,000 potilasta Gazasta sai lääketieteellistä hoitoa Israelissa kun vain pari sataa matkasi sitä saamaan jordaniaan ja puolen tuhatta Egyptiin. Nämä seikat tahtovat unohtua kun flotillan kaltaiset propagandatempaukset valtaavat otsikoita. (Tästä mediapelistä enemmän mm kirjoituksessani Gaza Flotilla – a successful manoeuvre with win-win changes )

Israelin osalta on mielestäni ymmärrettävää sen halu kontrolloida Gazaan vietäviä tuotteita. Esimerkiksi marraskuussa 2009 alueelle pyrki humanitaarista apua Antiguan lipun alla purjehtineella Francop aluksella. Kun paatti ohjattiin Ashdodiin tarkastusta varten niin lastista löytyi 200 tonnia ohjuksia, raketteja ym aseita. Mainittu satama lienee myös nyt purjehtivan Estellen päätepiste, josta hyväksyttävä tavara puolestaan menee virallisten ylityspaikkojen kautta Gazaan kuten ennenkin.

Gaza Smuggling Tunnel

Gaza Smuggling Tunnel

Kolmanneksi Gazan saarto voidaan Israelin mukaan purkaa sen jälkeen, kun kansainvälisen yhteisön, ns. Lähi-idän kvartetin (YK, Yhdysvallat, EU ja Venäjä) asettamat ehdot terroristijärjestö Hamasille täyttyvät. Ehtojen mukaan Hamasin tulee luopua terrorismista, tunnustaa Israelin valtion olemassaolon oikeus ja tunnustaa Israelin ja palestiinalaisten välillä solmitut sopimukset. Toistaiseksi tähän ei liiemmin haluja ole ollut Israelissa, Egyptissä kuin PA:n piirissäkään. Hamasin suojeluksessa oleville salakuljettajille Egyptiin johtava tunneliverkosto on puolestaan hyvä bisnes; esimerkiksi merkittävä osa Gazassa tapahtuvasta autokaupasta tapahtuu tunneleiden kautta salakuljetettujen autojen varassa, samoin aseiden ohella pienempää tavaraa – kuten lehmiä, pakastimia ja tuontivaimoja – kulkee satojen tunneleiden kautta.

Mielestäni Israelin haluttomuus vapaaseen liikkuvuuteen Hamasin hallitseman Gazan osalta on hyvinkin ymmärrettävä. Vaikka Hamas valittiin demokraattisilla vaaleilla ei sen toteuttama hallinto välttämättä ole esimerkillistä. Hamasin rakettituli on tahallisesti tähdätty siviilejä vastaan, Hamas käyttää palestiinalaisia siviilejä ja siviilikohteita kuten kouluja, sairaaloita ja moskeijoita kilpenään ja näitä toimia kansainvälisen oikeuden mukaan on pidettävissä sotarikoksina. Oikeusjärjestelmästä korkeaa kuvaa ei anna tuore Human Rights Watchin raportti Abusive System: Failures of Criminal Justice in Gaza jossa otsikko kuvaa hyvin sisältöä.

Hamasin väestöönsä kohdistama asennekasvatus hillinnee entisestään Israelin haluja rajojen avaamiseen. Egyptiläinen uskonoppinut Safwat Higazi esiintyi 31.12.2008 Hamasin Al-Aqsa TV-kanavalla. Seuraavassa pari otetta hänen puheestaan:

Juutalaiset, jotka ovat liukkaita kuin kyyt ja jotka lipovat huuliaan kuin käärmeet, eivät tule koskaan elämään kanssamme rauhassa ja sopusoinnussa. He ansaitsevat tulla tapetuiksi. He ansaitsevat kuolla. He ovat niitä, joita kohden Kassam-raketit pitää laukaista…”

Me sanomme teille: lähettäkää nuo apinoiden ja sikojen jälkeläiset helvetin tuleen Kassam-rakettien siivillä”

Tällä asenteella kulttuurien välinen vuorovaikutus ei kovin hedelmällistä pohjaa luo.

¤¤¤         ¤¤¤         ¤¤¤

Aihepiiriä sivuavia kirjoituksiani:

Sinai Emerged as New Front in Israeli-PalestinianConflict
Israeli-Palestinian Conflict – Negotiation Slot for a Month
Gaza Flotilla – a successful manoeuvre with win-win changes
Will Iron Dome balance the Hamas Terror?
PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace


Standard
lähi-itä, MENA

Palestiinan YK farssi ei ratkaise mitään

Palestiinalaisvaltion YK-käsittelyn nyt alkaessa kertaan jälleen yhden (oman) näkemykseni historiasta ja mm setlementtien laillisuudesta/laittomuudesta sekä vaihtoehtoisista teistä pysyvämpiin ratkaisuihin:

Kansainvälisen oikeuden kannalta alue oli osa (Turkin) ottomaanien valtakuntaa 1517-1917 jolloin Turkin hävittyä IMS:n se jaettiin Ranskan ja Britannian mandaatteihin – nykinen Libanonin ja Syyrian alue Ranskan alaisuuteen, nykyinen Israel, länsi-ranta ja Jordania Britannian mandaatiksi. Kansainliitto valtuutti Britannian muodostamaan Palestiinaan juutalaisten kotimaa ja edistämään juutalaisten asutustoimintaa mandaatillaan. V. 1923 Britannia jakoi mandaattinsa kahteen hallinnolliseen alueeseen – juutalaisia varten varattiin Jordan joen länsipuolinen alue (mm nykyinen länsiranta) ja joen itäpuolisesta alueesta muodostettiin Palestiinan arabeille Trans-Jordaniaksi (vuodesta 1946 Jordaniaksi) kutsuttu alue. YK:n yleiskokous uudisti aiemman Kansainliiton päätöksen muodostaa juutalaisten kotimaa – juutalaisvaltio – yleiskokouksessaan 1947. Kokouksen päätöslauselma 181 esitti myös Palestiinan jakamista juutalaisvaltioon ja arabivaltioon jonka ehdotuksen juutalaiset hyväksyivät perustaen Israelin valtion 1948. Arabit kuitenkin hyökkäsivät Jordan joen yli ja liittivät nykyisin länsirantana tunnetun alueen (Trans-)Jordaniaksi. Alue palautui Israelin hallintaan kuuden päivän sodan jälkeen 1967.

Länsiranta ei ole koskaan kollektiivisesti kuulunut Palestiinan arabeille eli ns. “palestiinalaisille”. He omistavat siellä vain yksityistontteja kuten juutalaisetkin. YK:n päätöslauselma 242 vuodelta 1967 ei myöskään tunne “Palestiinan arabikansaa”, jolta olisi viety maa joka pitäisi heille palauttaa. Tämä mielikuvituskansa keksittiin vasta vuonna 1968. Aiempien vainojen ja lopulta holokaustin jälkeen juutalaisille osoitettiin mitättömän pieni – noin Uudenmaan kokoinen – läntti turvasatamaksi, jota he alinomaa ovat joutuneet puolustamaan vihamielisiä arabivaltioita ja yksittäisiä terroristiryhmittymiä vastaan. Alueen pienuus ja em ulkoinen vihamielisyys osittain selittää Israelin ehkä ylikorostuneen turvallisuusajattelun joka vaikeuttaa kompromissien etsintää ja hyväksyntää.

Nähdäkseni YK prosessi ei palvele rauhan aikaansaamista alueelle, päinvastainenkin on mahdollista. Konfliktiin on olemassa lähinnä vain huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja. Mielestäni mikään ulkopuolelta pakottettu ratkaisu (jos sellaista edes olisi näköpiirissä) ei toimi, tämä nähtiin jo Kosovon tapauksessa. Vain osapuolten keskinäiset neuvottelut voivat aikaansaada kompromissiratkaisun. Pääratkaisuvaihtoehtoja ovat mm yhden valtion malli, kahden valtion malli, itse parhaana pitämäni kolmen valtion malli (Gaza Egyptille, länsiranta soveltuvin osin Jordanialle ja Israel nykyisellään pääsetlementeillä täydennettynä). Jos eniten kansainvälistä kannatusta omaavaan kahden valtion malliin päädytään niin nähdäkseni Olmertin ehdotus 2008 neuvottelujen päätteeksi on toistaiseksi pitkälle menevin malli.

Israelilais-Palestiinalais konfliktista taustoitusta lisäksi esimerkiksi näissä kirjoituksissani:

Israeli-Palestinian Conflict – Negotiation Slot for a Month
PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace
Fatah-Hamas Deal: Three Scenarios
The Third Intifada – To Fade or Escalate

Standard