Energiapolitiikka, Siviilikiisinhallinta

R2P vs Facades of Intervention

R2P on suosittu suhteellisen uusi termi läntisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Kansainvälisen yhteisön suojelutarvetta on käytetty oikeutuksena hyökkäyksiin itsenäisiä maita kohtaan kun kohteen siviiliväestön on katsottu olevan vaarassa.  Pääblogissani julkaisemassani artikkelissa

R2P vs Facades of Intervention

kritisoin korkealentoisia julistuksia humanitaarisista interventioista kun operaatioiden motiivit paremmin on johdettavissa hyökkääjien taloudellisista, poliittisista tai sotilaallisista intresseistä eikä kohdealueen väestön tarpeista.  Tilanteen korjaamiseksi esitän interventiologiikan käyttöönottoa soveltamalla kansainvälisistä hankkeista tuttua loogista viitekehystä myös R2P:n toteutukseen.

LogFrame sovellus interventiologiikkaan alla ja myös linkistä LogFrameR2P

Intervention Logic for R2P by Ari Rusila

Ari Rusila’s BalkanBlog http://arirusila.wordpress.com

Intervention Logic Horizontal logic

F

e

e

d

b

a

c

k

Vertical levels
Overall objective: wider goal, a project is steered to its attainment. At all levels ►►►►


1. Narrative description

2. Indicators of achievement

3. Verification methods

4. Assumptions and risks

Immediate objective: a desired situation after completion of a project. It should be SMART (specific, measurable, accurate, realistic and time related)
Outputs are items of value developed by the project for the beneficiaries. With the aid of output resources, the beneficiaries should to achieve their immediate objectives.
Activities: to produce the outputs it is necessary to implement a number of certain activities ( tasks and actions)
Inputs are the material, human or financial resources for the completion of the activities

Aihetta sivuavia muita kirjoituksianis:

Interventions in general: Multifaceted Intervention Practices , Is Peace more than absence of the War? and Peacemaking – How about solving Conflicts too?

U.S. practising intervention first in the Bosnian War 1992-95 and selecting terrorist/OC-groups to U.S. allies (More e.g. Srebrenica again – Hoax or Massacre? and Krajina – Victory with Ethnic Cleansing and the outcome Bosnia on the road to the EU, sorry to Dissolution )

Racak fabrication and “humanitarian intervention” aka since WWII first ever full scale bombing operation in center of Europe 1999 ( High pressure to fabricate Racak reports and 10th anniversary of Nato’s attack on Serbia)

About U.S. strategy in Afghanistan: Will COIN work in Afghanistan?

Other related articles: Libya Intervention is creating problems instead of solving them and Some framework to Syrian crisis

Standard
Balkan, lähi-itä, MENA

Libya – interventio vs motivaatio

Libyan sodan jatkuessa keskustelu puuttumiskynnyksestä sekä itse toteutustavasta ja kaiken oikeutuksesta jakaa sekä valtioita että kansalaisia. Mielestäni Jussi Lähde kuvaa ytimekkäästi toimintatarvetta yksilötason esimerkillään: Lainaus Jussi Lähteen kirjoituksesta “Kansanmurhaajat keskuudessamme”:

Olen itse käynyt useammilla alueilla, joissa kansanmurha on tapahtunut. Olen katsonut silmiin lapsensa menettäneitä äitejä, jotka kysyvät “miksi ette tulleet apuun?” tai “miksi annoitte tämän jatkua vaikka tiesitte?”.

Hieman samoihin tilanteisiin joutuneena tällaiset kohtaamiset ruohonjuuritasolla hätkähdyttävät. Näistä tilanteista myös media joskus välittää sanomaa joka voi johtaa yleisempäänkin myönteiseen kantaan R2P ajattelua kohtaan. Valtavirtamedian roolia poliittisten päätösten valinnoissa ei mitenkään enää voi vähätellä. Balkanin sodissa voimistui tendenssi jossa mediaa häikäilemättömästi ryhdyttiin hyväksikäyttämään ”yhden totuuden” markkinointikanavana. Sodan aktiviteetteja suunniteltiin tarkoitushakuisesti motiivilla miltä asiat saadaan näyttämään julkisuudessa. Samoin ratkaisevia käännekohtia valmisteltiin huolella mm manipuloitujen kuvien ja tekaistujen raporttien muodossa. Näin läntiselle yleisölle saatiin myytyä oikeutus ”humanitaariseen interventioon” eli hyökkäyssotaan.

Yhden totuuden menetelmää on menestyksellisesti toistettu mm Irakin suhteen ja Libyan tilanne vaikuttaa omaavan samoja piirteitä. Jälkikäteen kritiikittömästi hyväksytyt ennakkoasenteet saattavat osoittautua virheellisiksi ja jopa toteuttaneen toivottuun nähden vastakkaisia tavoitteita. Näin kävi esimerkiksi Kosovossa Naton pommitusten suhteen:

UK defence minister George Robertson stated that until shortly before the Nato bombing campaign, “the KLA were responsible for more deaths in Kosovo than the Yugoslav [Serb] authorities had been.”After the bombing ended, Nato forces in effect put the KLA in charge of Kosovo. Once in power, it promptly terrorised ethnic Serbs, Roma and other ethnic groups, forcing out almost a quarter million people. Another myth regarding Kosovo is that bombing improved the human rights situation. In reality, it made things worse, and augmented the suffering. Kosovo: a template for disaster by David Gibbs

Jussi Lähteen alussa lainattu yksilötason tilanne monimutkaistuu ylemmällä päätöksentekotasolla kun tarkasteluun otetaan myös intresseistä johtuvat valinnat ja motivaatio.

Saneleeko humanitaarisen puuttumisen mediahuomion laajuus, öljyn saantiin ja kulkureitteihin liittyvät tekijät, öljy-yhtiöiden ja sotateollisuuden (tai muiden vaalirahoittajien) johdon osinkojen turvaaminen, (geo)poliittisten vastustajien kampittaminen, lähetystyön edistäminen vaiko joku muu ei niin humanitaarinen vaikutin. Yksilöllisenä motiivina voi olla esimerkiksi halu pelata oikeita sotapelejä videopelien sijaan.

Kun todellinen kuva kentältä usein on sekava tai esimerkiksi valtavirtamedian toista osapuolta korostava ja/tai toista demonisoiva voi valinta olla perusteltu mutta silti väärä eli jälkikäteen huomataan valitun väärä osapuoli tuen saajaksi. Eli kuten kanadalaiskenraali Lewis MacKenzie Serbian pommituksia koskeneessa analyysissaan: “We bombed the Wrong side” – otsikko kertoo olennaisen.

Kun ajatellaan USAn agressioissa toteutunutta siviiliuhrien määrää niin eikö paras humanitaarinen interventio olisi hyökätä Yhdysvaltoihin? Ajatus on luonnollisesti epärealistinen mutta ainakin Arabikadulla valintoja vielä on edessä. Toivoa sopii, että raportoisi tilanteista monipuolisesti eikä vain todelliset motivaatiot peitellen tai vain sitä todellisuutta jota sille syötetään ja jonka nieleminen on tehty helpoksi.

Libyasta enemmän mm:

Standard