Balkan

Serbian EU -jäsenyys ei ole välttämättömyys

EU laajentuminen on ollut käytännössä pysähdyksissä jo jonkin aikaa ja nähtäväksi jää saadaanko merkittävää laajentumista aikaan ennen unionin hajoamista tai uudelleenmuotoutumista. Kroatian jäsenyys on viivästynyt toivotusta eikä unioni vieläkään tohdi suoraan sanoa Turkille, ettei se kaipaa 70 miljoonaa muslimia seuraansa. Länsi-Balkanilla Bosniaa pidetään vielä keinotekoisesti pystyssä, Albaniassa on sisäisiä levottomuuksia, Makedonia pohdiskelee nimeään ja Montenegro uudistustahtiaan, Kosovo on jouduttu toteamaan järjestyneen rikollisuuden hallitsemaksi näennäisvaltioksi eivätkä serbit eivät saa luovutettua jo mahdollisesti kuollutta sotarikosepäiltyä.

Serbiassa oppositio on vaatinut ennenaikaisia vaaleja ja eurooppalaisten arvojen puolestapuhujana unionin komissio on päätynyt vastustamaan tätä – kansa voisi jälleen äänestää väärin. Samalla Venäjä ja Turkki ovat solmineet useita strategisia – mm vapaakauppaa ja puolustusyhteistyötä koskevia – yhteistyösopimuksia Serbian kanssa.

Merkittävää on myös Arabikadun liikehdintä, lähi-idän epävakaus ja Iranin ydinohjelma koska EU:n toiveet Venäjälle vaihtoehtoisista energialähteistä sattuvat sijaitsemaan juuri näillä alueilla – Kaspain meren kaasuhan on jo alkanut virrata kasvavissa määrin Kiinaan. Serbiasta on Turkin ohella muodostumassa kaasuvirtojen solmukohta samalla kun sen muutoinkin strategisesti/logistisesti merkittävä alueellinen merkitys antaa neuvotteluvaltteja suhteessa EU:iin ja USAhan.

Kehityskulun lopputulemana EU:n suhteessa naapureihinsa saattaa hyvinkin olla ns. kolmas tie eli alunperin Turkille kehitetty etuoikeutettu kumppanuus varsinaisen jäsenyyden ja ulkopuolisuuden välissä.

Näitä teemoja käsittelen laajemmin kirjoituksessani Serbia’s EU association is not a Must pääblogissani.

Standard
Balkan, EU

Montenegron EU-jäsenyys ja mafia

Balkanin alueen ongelmista merkittävimpiä etnisten ristiriitojen ohella ovat korruptio ja järjestynyt rikollisuus. Montenegro on yksi EU jäsenyyttä hakeneista alueen valtioista jossa pohditaan voivatko mainitut ongelmat jopa estää maan jäsenyyshakemuksen käsittelyn. Ajankohtaisen taustan pohdinnalle luo vahvistuva käsitys, että maan pääministeri Milo Djukanovic toimii järjestyneen rikollisuuden suojelijana. Asia ei sinänsä ole uusi sillä hänestä oli jo aiemmin pidätysmääräys Italiassa savukkeiden salakuljetukseen liittyvässä nyt Italian oikeuteen yltäneessä prosessissa.

Aiheeseen paneutunut Montenegron merkittävin päivälehti Dan julkaisi asiaa koskevan haastatteluni “Finski analiticar Ari Rusila upozorio da Crna Gora nije spremna za nastavak integracionih procesa: Dosta vam je status kandidata” 2.8.2010 (haastattelun tiivistetty verkkoversio tässä) jonka pääkohtia ohessa suomeksi:

Kysymykseen vaikuttavatko PM Djukanovic’ia vastaan esitetyt syytökset mielestäni Montenegron mahdollisuuksiin EU jäsenyyteen vastasin etten usko niillä olevan vaikutusta. EU:lla on perinteisesti ollut varsin hyvä yhteistyösuhde Balkanin alueen sotarikollisiin ja järjestyneen rikollisuuden klaanijohtajiin kuten esimerkiksi nyt uudelleen Haagin sotarikosoikeuteen joutuneen Kosovon entisen pääministeri Ramush Haradinaj’n kuin myös nykyisen PM Hacim Thaci’n kanssa.

Oikeudenkäyntiä enemmän näin olevan vaikutusta olemattomalla taistelulla järjestynyttä rikollisuutta vastaan. Heroiinin yhdellä pääkuljetusreitillä sijaitseva Montenegro takavarikoi v. 2008 vain 18 kg heroiinia, joka on jyrkkä kontrasti samalla reitillä Turkin takavarikoimiin 15.5 tonniin tai Iranin 32 tonniin. Syy ei yksinomaan ole Montenegron ja heikon alueellisen yhteistyön vaan myös siinä, että mm Interpol, Europol, DEA, Saksan tiedustelupalvelu kaikki tietävät tarkkaan reitit, organisaatiot ja niiden takana olevat johtajat, mutta poliittisista syistä – veneen keikuttamisen välttämiseksi – näitä vastaan ei haluta liiaksi toimia. Nyt tilanne ehkä hieman on kuitenkin muuttumassa. (Huumekaupasta enemmän aiemmassa arrtikkelissani “Balkan Route – Business as usual”)

Kysymykseen kuinka näen ylikansallisen rikollisuuden roolin Balkanin maissa vastasin roolin olevan hyvin merkittävä ja korostuvan jatkuvasti. En niiinkään ole huolestunut huumekaupan kasvusta vaan siitä että siitä saatua rahaa kanavoidaan kasvavissa määrin laillisiin bisneksiin. Laillisen liiketoiminnan kautta huumeraha muuntuu myös poliittiseksi vallaksi, jota voidaan käyttää näennäisesti laillisesti esimerkiksi julkisten tarjouskilpailujen manipuloinneissa, yksityistämisprosesseissa, kiinteistönjalostuksessa, ylikansallisten verkostojen ja diasporan hyödyntämisessä lisävoittojen takaamiseksi. Eli entiset huumekuninkaat luovat itselleen määräävän aseman julkishallinnossa, josta Kosovo nyt on parhaita esimerkkejä ajautumisesta epäonnistuneeksi tai jopa kaapatuksi valtioksi läntisen kansainvälisen yhteisön tuella. Olen aiemmin kuvannut ilmiötä termillä “Quadruple Helix Model”, jossa hallitus, alamaailma, Wahhabbi koulut ja kansainvälinen terrorismi elävät win-win symbioosissa.

Kysymykseen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksesta Balkanilla vastasin sen mielestäni olevan Kosovossa. Perusteluja on lähinnä seuraavat:

  • Kosovo on Nato-pommitusten jälkeen toiminut yli kymmenen vuotta huumeparonien suojasatamana ja ajan kuluessa heistä on tullut provinssin johtavia poliitikkoja.
  • Klaanijärjestelmään pohjaava organisaatio on hyvin vaikea soluttaa ja sen kansainvälinen tehokkuus korostuu merkittävän diasporan myötä; albaanimafia vastaa nykyisin n 70 % EU-alueen heroiinitarpeesta.
  • Kosovon huumeverkosto palvelee myös muita rikollisuuden lajeja kuten ihmisten ja aseiden salakuljetusta, synteettisten huumeiden salakuljetus myös itää päin, verkoston poliittinen vaikuttavuus mahdollistaa myös talouspetokset, yksityistämishuijaukset ja yleisesti rahanpesun laillisiin liiketoimiin.

Entä miten näen Montenegron jäsenyysmahdollisuudet rikollisuuden ja standardien täyttymisen suhteen? Mielestäni käytännössä EU:n jäsenyysstandardit ovat osoittautuneet sivuseikoiksi, hyväksyihän EU jäsenikseen Bulgarian ja Romanian, jotka mielestäni kehittyneisyydeltään yhteiskuntina ovat Kroatian, Serbian, Montenegron ja jopa Makedoanian takana. Kyse laajentumisessa on mielestäni poliittisesta päätöksestä. Edelleen suosittelin myös Montenegrossa harkittavaksi tavoitella täysjäsenyyden sijaan Turkkia varten suunniteltua kolmatta tietä eli ns etuoikeutettua kumppanuutta, jolloin useimmat EU:n vapaakauppa- ja liikkuvuusedut, useat EU:n rahoitusohjelmat jne ovat kumppanin käytössä mutta ylenmääräinen hallintobyrokratia on vältettävissä.

Standard