Balkan

Albaanien exodus Kosovosta käynnistynyt (taas)

“Kosovo, alles Scheiße. Serbien, auch Scheiße. Deutschland, das ist gut. Da kann man arbeiten, fünf Euro die Stunde, egal ob schwarz oder nicht, es ist besser.” (Rexhep Kurteshi)

Sitten vuosien 1998-99 sodan  ovat Kosovon albaanit aloittaneet exoduksensa Serbian kautta Unkariin ja sieltä edelleen pääosin Saksaan.  Vuoden 2014 elokuusta vuodenvaihteeseen arvioitiin noin 100 000 albaanin jättäneen Kosovon ja nyt alkuvuonna lisäksi 50 000. Tämä on kuusi prosenttia koko väestöstä.  Kosovon viranomaiset pitävät kehitystä hälyttävänä koska mm 5 200 lasta on lopettanut koulunkäyntinsä viime kuukausina paetakseen vanhempiensa kanssa ulkomaille.  Lisäksi 60 000 Kosovon albaania on anonut Serbian passia päästäkseen Schengen alueelle ilman viisumia.

Saksassa Kosovon albaanien turvapaikkahakemukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Viime torstaina Saksa ilmoitti lähettävänsä 20 poliisia unkarilaisten avuksi rajan tiivistämiseen. Saksa myös pyrkii priorisoimaan albaanien turvapaikkahakemukset siten että ne käsiteltäisiin kahdessa viikossa nykyisen 6-7 viikon sijaan.  Käsittely tarkoittaa liki poikkeuksetta takaisinlähetystä sillä viime vuonna kielteisiä päätöksiä oli 99 % ja nyt tammikuussa albaaneista vain 0,3 prosenttia sai myönteisen päätöksen. Yksi syy vauhditukseen on että Kosovon albaanit vievät mm kotouttamiskeskusten resursseja niiltä turvapaikan hakijoilta joilla hakuun on todellinen tarve kuten irakilaisilla ja syyrialaisilla.

Syitä exoduksen alkamiseen nyt on muutamia. EU:n painostuksesta Serbia on myöntänyt liikkumisvapauksia Kosovon albaaneille siten että nämä pelkällä henkilökortilla pääsevät mm Unkarin rajalle. Edelleen tilanteen myötä ihmissalakuljettajat ovat löytäneet uusia reittejä rajan yli. Pääsyynä joukkopakoon lienee  kansalaisten tulevaisuudentoivon häviäminen viimeistään viime vuoden vaalien jälkeen. Jopa henkilöt joilla  alueella monien kaipaama työpaikka 300-600 euron kuukausipalkalla (Balkanilla tämä ei ole lainkaan väheksyttävää) ovat häipyneet.   

infografik-fluechtlinge-aus

Työmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja laillistenkin paikkojen saanti riippuu edelleen klaanipomojen anteliaisuudesta. Huolimatta kansainvälisen yhteisön puolitoista vuosikymmentä jatkuneista yrityksistä rakentaa modernia yhteiskuntaa ja tähän kehitystyöhön kaadetuista miljardeista ovat tämä yhteiskunta ja julkiset palvelut ovat lähinnä vitsi jolle nauravat vain talous- ja poliittinen eliitti pestessään järjestyneestä rikollisuudesta ja kansainvälisiltä lahjoittajilta kerättyä rahaa lailliseksi liiketoiminnaksi omassa kaapatussa valtiossaan. 

flucht-aus-der-armut
Tilanteesta ulospääsy edellyttäisi mielestäni lähinnä EU:lta aiempien virheiden –  puolenvalinta -90-luvulla, hätiköity Kosovon itsenäisyys – tunnustamista ja uutta alkua puhtaammalta pohjalta. Nyt ei vain epäonnistunut valtiokokeilu vaan järjestyneen rikollisuuden kaappaama valtio tulisi palauttaa alkutilanteeseen ja paikkallisia toimijoita tulisi tukea uusien järjestelyjen kehittämisessä.  Lopputulemana saattaisi olla todellinen itsenäisyys tai myös vahva autonomia osana Serbiaa tahi sitten kantonisointi tai muu toimiva malli. Mallista riippumatta se todennäköisesti olisi nykytilaa parempi. 

Edellä lyhyesti kuvattua problematiikkaa käsittelen tarkemmin pääblogini artikkelissa

The Mass Exodus of Kosovo Albanians

SL6

 

 

 

 

Standard
lähi-itä

Lähi-idän unohdetut pakolaiset

Palestiinalaiskysymyksen suhteen on sivuttu myös pakolaisia. Hieman toiselta kannalta pakolaisongelmaa valottaa tänään Israelissa aloitettu kansainvälinen kampanja “I am a refugee”. Sen tarkoituksena on tuoda tietoisuuteen vähemmän tunnettu pakolaisryhmä nimittäin juutalaispakolaiset arabimaista. Antisemitismi ja juutalaisvastainen väkivalta alkoivat mittavasti heti Israelin itsenäistyttyä. Vuosien 1948 ja 1952 välillä 856,000 juutalaista arabimaissa joutui pakolaisiksi.

Vuonna 1945 liki miljoona juutalaista eli lähi-idässä ns Palestiina mandaatin ulkopuolella; joidenkin vuosien kuluttua vain muutama tuhat oli jäljellä. Dokumenttifilmi ”The Forgotten Refugees” taustoittaa lähi-idän juutalaisyhteisöjen historiaa, joka ulottuu jopa yli 2,500 vuoden päähän.

Aiemmin Israelin apulaisulkoministeri Danny Ayalon on julkaissut oman näkemyksensä videolla ”The Truth About the Refugees”.

Mielestäni lähi-idän pakolaisongelmassa on tiettyä yhtäläisyyttä Balkanin sotien jälkeiseen tilanteeseen Serbiassa, jossa edelleen on yli 200,000 (sisäistä) pakolaista. Niin juutalaisten paluumuutto takaisin arabimaihin, palestiinalaisten muutto takaisin Israeliin tai länsirannalle kuin serbien muutto takaisin Kosovoon tai Kroatiaan on liki olematonta pääosin turvallisuussyistä. Siksi nähdäkseni pakolaisongelman ratkaisemiseksi kansainväkinen apu tulisi suunnata tehokkaisiin kotouttamisohjelmiin pakolaisten nykyisissä asuinmaissa sen sijaan että elätellään epärealististisia toiveita paluumuutosta lähtöalueille.

¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤

Aihepiiriä sivuavia kirjoituksiani:

Väestönsiirroista:Gaza War – Could Balkan history show way out?sekä The Third Intifada – To Fade or Escalate

Palestiinalaisvaltiosta: kahden valtion mallin korvaaminen kolmen valtion mallilla “The Three-State Option could solve Gaza conflict” / ja

Rauhanprosessin etenemisestä: PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace sekä

Balkanin pakolaisongelmasta: Forgotten Refugees – West Balkans

Standard
Balkan

Monikansallisuuden utopia pitkittää Balkanin pakolaisongelmaa

Maailman pakolaispäivän ja oman 60. merkkivuotensa kunniaksi YK:n pakolaisvirasto (UNHCR) on jälleen julkistanut tilastonsa ajankohtaisesta tilanteesta. Eurooppalaisittain ehkä yllättävintä on, että maanosan suurimmasta sisäisen pakolaisuuden ongelmasta Balkanin sotien seurauksena kärsii Serbia. Yllättävää siksi, että EU ja muu kansainvälinen yhteisö on tälle suhteellisen pienelle alueelle investoinut kymmeniä miljardeja euroja turvallisuuden ja monikansallisen ja -kulttuurisen siviiliyhteiskunnan rakentamiseen. Tuloksena on kuitenkin 10-15 vuoden ponnistelujen jälkeen yksikulttuurinen näennäisvaltio Kosovo, jyrkän nationalistinen seuraava EU-jäsen Kroatia, jyrkentyneet etniset rajat kehittänyt keinotekoinen liittovaltio Bosnia-Herzegovina ja osin menneisyyden ongelmien kanssa kamppaileva Serbia.

YK:n pakolaisviraston viimeisen juuri julkaistun raportin ( UNHCR Global Trends 2010 ) mukaan lähes 44 miljoonaa ihmistä elää pakolaisina. Pakistan, Iran ja Syria omaavat maailamn mittakaavassa suurimmat pakolaisväestöt lukujen ollessa vastaavasti 1.9 miljoonaa, 1.07 miljoonaa ja 1.005 miljoonaa. Eurooppalaisittain erityisesti sisäinen pakolaisuus on keskittynyt Serbiaa, jossa – Kosovon protektoraatti mukaanlukien – lasketaan olevan yli 310.000 pakolaista; näistä noin 10 % asuu Kosovossa. Serbian pakolaiset (noin 65.000) ovat tulleet lähinnä Kroatiasta ja Bosnia-Herzegovinasta, noin 210.000 sisäistä pakolaista (ns. IDP:t) ovat kotoisin Kosovosta. Kosovossa puolestaan noin 20.000 serbiä elää sisäisinä pakolaisina provinssin vielä serbien hallussa olevissa kunnissa tai kansainvälisten joukkojen turvaamissa enklaaveissa.

Pakolaisten tilanne on heikko. Osa heistä elää yhä pakolaiskeskuksissa, osa on löytänyt heikkotasoista tilapäismajoitusta ja osa elää laittomissa tilapäisasutuksissa ilman sähköä tai vettä. Yli viidennes elää köyhyysrajan alapuolella. Koska EU:n ylevät monikansallisuus/-kulttuurisuus ihanteet eivät näytä toteutuvan eikä turvallisuustilanne rohkaise paluumuuttoon entisille asuinsijoille, on kestävämpi ratkaisu löydettävissä vain pakolaiset vastaanottaneessa maassa toteutettavasta kotouttamisohjelmasta, joilla elinoloja parannetaan. Serbian osalta kaikkein hädänalaisimpien osalta edes minimaalisten perustarpeiden tyydyttämisen on arvioitu maksavan 300-350 miljoonaa euroa. UNHCR on budjetoinut Serbiaa varten vuodelle 2011 USD 42.2 miljoonaa, josta Kosovossa käytettäväksi 14.4 miljoonaa. (Lähteet: B92.net ja UNHCR )

Balkanin sodat aiheuttivat paljon nykyistä mittavamman pakolaisongelman. Sotien jälkeen kroaatit palasivat asuinsijoilleen itsenäistyneessä maassaan; Bosnia puolestaan jaettiin Daytonissa etnisten rajalinjojen mukaan; albaanit palasivat tai palautettiin kansainvälisenä protektoraattina olevaan Kosovoon. Länsimaiden valittua 90-luvulla puolensa nähtiin poliittisesti tarkoituksenmukaisena demonisoida serbit kaiken pahan alkulähteenä. Nyt olisi mielestäni aika todeta monikansallisen ihanteen toteutuksen hitaus tai pikemminkin kariutuminen, tunnistaa sotien todelliset uhrit ja osallistua heidän tilanteensa parantamiseen Serbiassa.

* * * * *

Eräitä aihepiiriä taustoittavia artikkeleitani:

Standard
Balkan

USA dumppasi OBL:n – muut apurit epävarmoina tulevaisuudestaan

(Länsi)maailman nyt juhliessa OBL:n – aiempi USAn tukema ja mm Bosnian passin omaava vapaustaistelija – tappoa, tuntuu sitäkin linjattomammalta samanaikaisesti yrittää Gaddafin murhaa vaikka juuri hän on pitänyt aisoissa Libyan itäosien al Qaedaa. Onko lännen suosikiksi nyt katsottava ko maan osalta avupakun lavalla huumeissa ilmaan räiskivät (ja vastustajan nähdessään välittömästi pakenevat) kapinalliset, alueen al Qaeda aktiivit, entiseen hallintoon pettynyt eliitti, nykymenosta tietämätön libyalainen diaspora vaiko joku heimoryhmittymä – vaikea valinta vaikka suosikkikohdetta aina matkan varrella voikin vaihtaa OBL:n tapaan.


Vaikka OBL luonnollisesti yhdistetään 9/11 jälkeen lähinnä Afganistaniin hän loi uraa myös Balkanilla USAn ja mm Kosovon nykyhallinnon liittolaisena. Ohessa muutama ote lehdistöstä:

  • In 1999, the newspaper, ‘Dani,’ announced that bin Laden had been issued a Special Passport from the Washington-Backed Bosnian Government in 1993. “Earlier the Bosnian government confirmed it had granted citizenship and passport to a Tunisian-born senior aide ( Mahrez Amduni) of bin-Laden in 1997. Agence France Presse September 24, 1999

  • Bin Laden is believed to have established an Albanian operation in 1994 after telling the government he headed a wealthy Saudi humanitarian agency wanting to help Albania, the newspaper reported. ‘The Charleston Gazette.’ November 30, 1998

  • By joining hands with the Kosovo Liberation Army (KLA), which intelligence sources say bankrolls itself by selling heroin and cocaine, the United States also would become partners of a sort with Osama bin Laden, the international terrorist behind last year’s bombings of U.S. embassies in Kenya and Tanzania. In 1998 the State Department listed the KLA as an international terrorist organization that supported itself with drug profits and through loans from known terrorists like bin Laden. FROM ‘THE DAILY OKLAHOMAN,’ May 28, 1999

  • In addition to drug money, the NLA also has another prominent venture capitalist: Osama bin Laden. The Muslim terrorist leader, according to a document obtained by The Washington Times and written by the chief commander of the Macedonian Security Forces, puts out the front money for the rebel group through a representative in Macedonia: ‘This person is representative of Osama Ben laden sic , who is the main financial supporter of the National Liberation Army, where up to date he has paid $6 million to $7 million for the needs of the National Liberation Army.'” ‘The Washington Times’ June 22, 2001

  • Islamic Saudi millionaire Osama bin Laden, wanted for terrorism by the United States, is in Kosovo. The official Yugoslav news agency Tanjug said bin Laden, whom it described as a ” terrorist and Islamic fanatic” , arrived from Albania after having formed a group of 500 Islamic fighters in the eastern region around Korce and Pogradec to carry out ” terrorist acts” in Kosovo. “He planned similar acts in the southern region of Serbia bordering on Kosovo, including Presevo, Medvedja and Bujanovac, the agency said.”‘The Canberra Times’ (Australia ) April 28, 2000

OBL:n jouduttua lopulliseen paitsioon 9/11 tapahtumien jälkeen USA on näihin päiviin asti tukenut yhtä hänen yhteistyökumppaniaan Kosovossa eli pääministeri Thacia jonka rooli organisoidun rikollisuuden johtajana tuli vastustamattomasti esiin sveitsiläissenaattori Martyn Euroopan neuvostolle laatimassa elinkauppaa koskevassa raportissa (ks esim Captured Pseudo-State Kosovo )

Standard
Balkan

Saksan romaneille palautusuhka Kosovoon

Kiista romanivähemmistön kohtelusta Euroopassa sai uusia elementtejä viikonloppuna Saksan suunnitelmien 10.000 romanin palautuksesta Kosovoon tultua julki. Romanien palautus Kosovoon poikkeaa huomattavasti aiemmin esillä olleista palautuksista Romaniaan muutoinkin alueiden EU-suhteen perusteella. Kosovossa monikansallisuus on eri asianosaistahojen myönteisistä raporteista huolimatta kaukainen illuusio. Nato -pommitusten jälkeen lähes kaikki albaanipakolaiset ovat palanneet Kosovoon. Muiden kansalaisuuksien osalta tilanne on päinvastainen. Yli 240.000 serbiä, bosniakkia ja romania (RAE/roma, ashkali, egyptian) pakeni Kosovon pohjoisosaan tai Serbiaan. Siten vielä tänään, yli kymmenen vuotta Kosovon sodan jälkeen, Serbia kärsii yhdestä Euroopan suurimmista pakolaisongelmista (virallisesti IDP eli internally displaced persons). UNHCR:n tilastojen mukaan vielä 206.000 IDP:tä Kosovosta elää Serbiassa.

Kosovo on ollut kansainvälinen protektoraatti jo yli kymmenen vuotta, EU on yrittänyt ujuttaa ns eurooppalaisia standardeja Kosovoon siinä valitettavasti surkeasti epäonnistuen; lisäksi EU irrottamassa otettaan alueelta Pristinan separatistihallinnon v. 2008 tekemän yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen jälkimainingeissa. Minority Rights Group International’in viimeisin raportti antaa karun kuvan vähemmistökansalaisuuksien heikkenevästä asemasta tämän päivän Kosovossa. Kosovon albaanien kevään 1999 Nato-pommitusten jälkeen tekemien etnisten puhdistusten ohella vähemmistökansallisuudet ovat nyt kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen alkaneet jälleen jättää Kosovon. (Enemmän pakolaisongelmasta ks. “Forgotten Refugees – West Balkans” )

Kosovoon jäljelle jääneet muut kuin albaani kansallisuusryhmät elävät turvallisuutensa takia joko aidatuissa enklaaveissa KFOR sotilaiden suojaamina, Ibar-joen pohjoispuolella Serbiaan de facto integroituneella alueella, elinkelvottomilla, jopa kuolemanvaarallisilla leireillä (kuten romanit YK:n leirillä sulattoalueella, 81 jo kuollut myrkytykseen; “UN death camps, EU money, local negligence” ).

Palautus on yksioikoinen tilapäistoimi joka ei puutu pakolaisuuden syihin. Voi olla, ettei etnisiä ristiriitoja Balkanilla saada ratkaistua edes sukupolvessa. Siksi pirtäisin pysyväisempänä ratkaisuna Balkanin sisäisten pakolaisten (serbit, RAE, bosniakit) kotouttamista nykyisiin sijaintipaikkoihinsa; samoin tätä kotouttamista voisi tarjota myös Saksasta karkoitettaviksi suunnitelluille romaneille. Asumisen lisäksi tämän kotouttamisen tulisi sisältää myös sosio-ekonomisia aktiviteetteja elinolojen pitkäjänteisemmäksi parantamiseksi.

Standard
Balkan

Uudet neuvottelut Kosovosta?

The distance between here and a brighter future can only be measured in light years. (Rastko Zakić)

YK:n yleiskokous hyväksyi perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa päätöslauselman koskien Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua. Päätöslauselman mukaan vuoropuhelua käydään EU:n tuella ja tavoitteena on yhteistyön rakentaminen. Viimeiset viisi vuotta nimenomaan Serbia on pyrkinyt neuvottelemaan Kosovon tulevasta asemasta: Aluksi Ahtisaaren vetämissä näennäisneuvotteluissa ja myöhemmin Troikan vetämissä keskusteluissa. Tällöin Serbian puolelta esitettiin Kosovon aseman pohjaksi “enemmän kuin autonomia, vähemmän kuin itsenäisyys -mallia, Ahvenenmaan ja Hong Kongin mallia jne. Kun kuitenkin USA oli ehättänyt ilmaisemaan tukensa Kosovon itsenäisyydelle ei toisella osapuolella ollut mitään neuvoteltavaa koska lopputulos oli ennalta määrätty. Serbia myös tuomitsi Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen ja on siitä lähtien esittänyt uusia neuvotteluja, viimeksi nyt YK:n yleiskokoukselle esitetyissä eri lausuntoluonnoksissa.


Tällä hetkellä Kosovo jatkaa kansainvälisenä protektoraattina, virallisen talouden turvaa mm. EU:n massiivinen apu, epävirallisen talouden turvaavat huumetulot ja muu salakuljetus (ks “Balkan Route – Business as usual” ), Nato-joukot pitävät huolen ettei etnisten vähemmistöjen edustajia tapeta aivan liikaa, Pristinan hallitus on hallitsevinaan demokraattisesti albaanialueilla, huumekartellit vahvistavat nyt virallisella tasolla kaappaamaansa turvasatamaa, Kosovon pohjoisosa säilyy integroituneena Serbiaan kuten on ollut asianlaita viimeiset pari kymmentä vuotta, Serbia pitänee maakuntaansa tilapäisesti vallattuna alueena.

The outcome today in Kosovo is a quasi-independent pseudo-state with good change to become next “failed” or “captured” state if international community does not firm its grip in province. Today’s Kosovo is already safe-heaven for war criminals, drug traffickers, international money laundry and radical Wahhabists – unfortunately all are also allies of western powers.

Ari RUSILA: Kosovo: Two years of Pseudo-state

Mikäli Serbian ohella nyt myös länsivallat, Kosovon separatistihallinto ja jopa Crisis Group ovat havahtuneet viimeinkin huomaamaan, että jäädytetyn konfliktin ja status quo’n sijaan joku muu ratkaisu voisi olla vakaampi ja tulevaisuussuuntautuneempi voi asiassa tapahtua jotain myönteistä. Aikaa ei paljon ole tuhlattavaksi, tulosta pitäisi tulla ennen ensi kesän vaaleja (sekä Serbiassa että Kosovossa) koska silloin koko asia saattaa ajautua nationalististen ryhmien keppihevoseksi.


Itse päädyin jo yhdeksän vuotta sitten päätelmään, että pysyvämpi ratkaisu on mahdollista ainoastaan serbien ja albaanien keskinäisen sopimisen myötä ilman ennakkoehtoja; vasta tällöin molemmat alueet voivat suunnata enemmän energiaansa tulevaisuuden rakentamiseen. Mikäli todelliset neuvottelut osapuolten välillä ilman ennakkoehtoja saadaan alkuun ja vieläpä päätöseen niin olennaista on ulkopuolisten kunnioitus tätä päätöstä kohtaan – on se sitten mikä tahansa. (Enemmän aihepiiristä esimerkiksi kirjoitukseni “Kosovo: Two years of Pseudo-state” ja mahdollisista ratkaisuista mm vanhat kirjoitukseni “Dividing Kosovo – a pragmatic solution to frozen conflict” and Cantonisation – a middle course for separatist movements)

Standard
Uncategorized

EU:n ulkoministerikokous EU:n ulkoministerin johdolla

EU maiden ulkoministerit kokoustivat ensi kertaa 7.-8.12.2009 uuden EU:n ulkoministerin johdolla. Ilahduttavaa että Brysselissä tehtiin jo hyviä päätöksiäkin eikä vain rupateltu. Yksi tällainen oli Serbian vapaakauppasopimuksen hyväksyntä jota hollantilaiset onnistuivat viivyttämään yli 1,5 vuotta.

Bosniasta ei ilmeisesti kyetty tekemään päätöstä ja maa jatkaa takapakkia EU jäsenyyden tiellä. EU:n valittavana on mielenkiintoinen haaste – pitäisikö “kenraalikuvernöörin” toimisto lakkauttaa vai vahvistaa eli jyrätäkö epätoivoisesti Daytonin sopimusta vai antaa paikallisten itse sotkea asiansa. (Joitakin taustoja löydettävissä kirjoituksesta “Bosnia Collapsing?” ja “Balkans: Stop Mastermind – give Change to Locals” )


Mitä paikalliset Bosniassa sitten haluavat? Mielipidetiedustelujen mukaan 80 % haluaa EU:n jäseniksi; toisaalta 90 % Republica Srpskan (toinen liittovaltion entiteeteistä) asukkaista kannattaa tämän osan itsenäistymistä, vastaava luku ei liene kaukana kroaattien piirissäkään jotka puolestaan haluavat vahvistaa autonomiaansa sen toisen entiteetin alueella. Eli vaikka kansalaiset halunnevat EU:hun he eivät välttämättä halua sinne toistensa kanssa samassa valtiossa. Ehkäpä uudelleenmuotoiltu löysempi federaatio voisi vielä pelastaa tilanteen.

Ihmettelen mikä on Makedonian nimikiistan takana. Miksi ei esimerkiksi käytetä samaa menettelyä kuin tähän asti jolloin YK:ssa käytetään FYROM termiä (Former Yugoslav Republic of Macedonia) mutta kahdenvälisissä suhteissa jätetään FY pois kuten 120 Makedonian tunnustanutta maata on jo tehnyt.

Muistelen, että jo vuonna 1995 FYROM ja Kreikka keskenään sopivat, että Makedonia poistaa lipustaan yhden silloisen symbolin (Vergina Sun) ja Kreikka puolestaan lupasi olla vastustamatta Makadonian pääsyä mihinkään kansainväliseen orgaisaatioon niin kauan kuin käytetään FYROM termiä. Eikö tämä sopimus siis olekaan voimassa?

Standard