Siviilikiisinhallinta, Suomen ulkopolitiikka

Bloggaus journalismina

Painopisteen muutos printtimediasta verkkoon on aiheuttanut eri foorumeilla pohdintaa toisaalta pelkona perinteisen journalismin katoamisesta ja toisaalta kansalaisjournalismin merkityksestä. Ensin mainittu pelko on nähdäkseni siinä mielessä aiheeton että vapaaehtoisen kansalaisjournalismin laajuus ja sen myötä asiantuntevuus ja mahdollisuudet mielestäni takaavat sekä monipuolisen tiedonvälityksen että kriittisten näkökulmien esiinnousun mm erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Verkon sisältämä massiivinen ja reaaliaikainen tietomäärä myös mahdollistavat ennennäkemättömän helpon raaka-ainemateriaalin hyödyntämisen sisällöntuotannossa.

Itse lähestyn asiaa kokemuksistani bloggarina. Vaikka oma ilonsa on kirjoittamisessa sinänsä on oma lähtökohtani ollut vaikuttaa joko itselleni tärkeisiin asioihin tai mielikuviin niistä. Joskus kymmenkunta vuotta sitten kirjoittelin analyysejä ja näkökulmia lähinnä kansainväliseen politiikkaan liittyvistä asioista, lähetin näitä kirjallisesti ja sähköpostitse niin poliitikoille kuin virkamiehillekin saamatta juurikaan vastauksia; vaikutuksen voin arvioida olleen olematon ja samaa voi sanoa joskus harvoin julkaistuista mielipidekirjoituksistanikin.

Kokemuksesta viisastuneena siirsin kirjoittamisen kansainvälisille nettifoorumeille ja aloitin oman blogin (ja puoli tusinaa rinnakkais- ja yhteisöblogia samoin sisällöin mutta eri lukijakunnin sekä nyt jo lopetetun uutisportaalin). Saamani palaute on aivan toista luokkaa kuin aiempi kohdennettu kirjeenvaihtoni ja näkyy

  • lukijakunnan laajuutena (vierailijoita yli 130 maasta, pääosin pohjois-Amerikasta),
  • haastatteluina myös printtimedioissa (Montenegro, Serbia, Iran),
  • juttujen käännöksinä, sitaatteina ja julkaisuina eri maissa,
  • asiantuntija-avun pyyntöinä (dokumenttielokuviin, opinnäytteisiin, artikkeleihin, viranomaislausuntoihin, kontakteihin kv kehitysaputöissä jne),
  • kiitoksina ja palkintoina (pääosin kirjoja vain) eri yhteisöiltä tai arvostamiltani henkilöiltä
  • kuin myös joskus haistatteluna, tappouhkauksina tai jopa virallisluontoisena kritiikkinä (kerrankin eräs Vatikaanin mediaedustaja haukkui minua henk.koht. pari sivua julkisesti).

Eli kaiken kaikkiaan bloggaus on ainakin minulle avannut aivan uuden vuorovaikutustodellisuuden. Vaikuttavuutta itse asioihin en lähde arvioimaan mutta sen tiedän että jotkut lukijat juttujeni jälkeen ovat muuttaneet näkemystään – totuuden nimissä suuntaan jos toiseenkin.

Suomessa(kin) printtimedian ja osin televisionkin tutkiva yhteiskuntakriittinen rooli on kuihtunut ja sisällöntuottoa tehdään pitkälti kaupallisten mainostajien tarpeiden pohjalta; harvoja analyyttisiä julkaisuja saa käsiinsä lähinnä vain erikseen tilaamalla. Onneksi verkkomedia on korvannut tämän kehityskulun luomaa tyhjiötä paitsi blogien myös laadukkaiden – avointen tai suljettujen – keskustelufoorumien kautta.  Itse hyvin harvoin kirjoitan puolueettomia artikkeleita saati sitten ikuisia totuuksia.  Verkkomedian voima kuitenkin on siinä, että lukija voi muodostaa kuvan asiasta usein polarisoituneiden argumenttien pohjalta ehkä perinteisemmän yhden totuuden, ainoan vaihtoehdon, näennäisesti neutraalin kirjoituksen sijaan.

Standard
lähi-itä, MENA, Siviilikiisinhallinta

Gazan operaatio ja siviiliuhrit

Siviilien osa meneillään olevassa Gazan konfliktissa on perinteinen: Hamas tarkoituksella kohdistaa iskunsa israelilaisiin siviileihin käyttäen puolestaan omia siviileitään ihmiskilpinä ja propakandatarkoituksiin. Israel puolestaan pyrkii suojelemaan omia siviiliväestöään moderneilla ohjustorjuntajärjestelmillä ja nyt myös ilmaiskuilla Hamasin sotilaskohteisiin. Hamasin omaksuman taktiikan takia siviiliuhreilta Gazassakaan ei voida välttyä.

Siviiliuhrien propagandistinen merkitys on suuri, ne voivat kääntää muun maailman asennetta puoleen tai toiseen. Israel ei nauti suurta suosiota läntisten valtakeskusten ulkopuolella ja jo siksikin siviiliuhrien määrän minimoimiseen on israelin taholta kiinnitetty erityistä huomiota.

Nykyisen ”Puolustuspilari” operaation yhteydessä Israelin puolustusvoimat (IDF) pyrkii tähän mm seuraavien toimenpiteiden kautta:

  1. Varoitussoitot Gazan asukkaille tulevista ilmaiskuista,

  2. Lentolehtiset joissa Gazan asukkaita kehoitetaan pitämään etäisyyttä Hamasin militantteihin

  3. Iskujen viimehetken (jopa kun ohjukset on jo laukaistu) peruutukset kun kohdealueelle on ilmaantunut siviilejä

  4. Katonkoputus” äänipanoksella ilmoittamaan asukkaille heidän olevan ammusvaraston tai vastaavan läheisyydessä, jotta asukkaat voisivat poistua ennen varsinaista iskua

  5. Tarkat iskut silloin kun siviilejä on mahdollisimman vähän kohteen läheisyydessä. Ohessa pari esimerkkiä näistä: IDF video iskusta Hamas johtaja Ahmed Jabaria vastaan ja toinen IDF video iskusta maanalaiseen ohjusten laukaisupaikkaan vahingoittamatta vieressä olevaa moskeijaa

  6. Aiemmassa Cast Lead operaatiossa siviileille annettii neljä tuntia aikaa poistua hyökkäysalueelta ja samaa käytäntöä pyrittänee noudattamaan myös nyt mikäli maahyökkäys alkaa.

Yksi Gazan asukkaiden ongelma on puute lääkkeistä ja hoitovälineistä johtuen mm Hamasin terveysviranomaisten ja länsirannan palestiinalaishallinnon toimimattomasta suhteesta. Tilanteen helpottamiseksi Israel on esimerkiksi kuluvana vuonna myöntänyt gazan asukkaille 14.500 lupaa hoidon saamiseen Israelissa ja tätä koskevista lupahakemuksista on hyväksytty 99,3 %. Sitten kuluvan vuoden syyskuun kansainväliset organisaatiot ovat toimittaneet Israelin kautta 32 lääkeaine- ja tarvikerekkaa Gazaan. Meneillään olevan ”Puolustuspilari” operaationkin aikana tämä toiminta on jatkunut: esimerkiksi 18 marraskuuta 10 Punaisen ristin rekkaa ja yksi UNRWAn rekka saapuivat Israelin kautta Gazaan.

Hamasille siviileillä on tärkeä propagandistinen arvo tykinruokana palvelemisen lisäksi. Kansainväliseen yhteisöön pyritään aiempaan tapaan vaikuttamaan mm järkyttävillä kuvilla siviiliuhreista ja jopa arvostetutkin mediatalot, kute BBC, ovat jo tulleet vedätetyksi nykyisen operaation aikana. Toki siviiliuhreja on tullut mutta ei ilmeisesti tarpeeksi koska Hamas joutuu kierrättämään myös nykytilaan liittymätöntä materiaalia. Ohessa kaksi esimerkkiä:

Alkuperäinen perheen joukkomurha Syyriassa 19.10.2012

Gazassa uusiokäytetty Israelin aggressio 18.11.2012

Ja tässä toinen yritys jonka alkuperä sekin oli Syyriassa:

Mitä tahansa keinoja Israel käyttääkin operaationsa aikana ei siviiliuhreilta voida Hamisin taktiikastakaan johtuen välttyä. Niitä on kuitenkin minimoitavissa ja aiemmissa operaatioissa Israel onkin tässä suhteessa saanut myönteisiä tuloksia. Aiempi brittijoukkojen komentaja Afganistanissa, eversti Richard Kemp, todisti seuraavaa YK:n komitealle:

The UN estimate that there has been an average three-to-one ratio of civilian to combatant deaths in such conflicts worldwide. Three civilians for every combatant killed. That is the estimated ratio in Afghanistan: three to one. In Iraq, and in Kosovo, it was worse: the ratio is believed to be four-to-one. Anecdotal evidence suggests the ratios were very much higher in Chechnya and Serbia. In Gaza, it was less than one-to-one.”

Tätä aihepiiriä käsittelen laajemmin pääblogini kirjoituksessa Minimizing Collateral Damage In Gaza Conflict ja itse ”Pilaripuolustus” -operaatiota olen puolestaan tarkastellut kirjoituksessani Hamas Miscalculated: Israel Started Operation Pillar of Defense

Ja lopuksi vielä tasapainottamisen vuoksi Palestiinalaispuolen näkemystä tavoitteistaan:

Standard
Energiapolitiikka, Siviilikiisinhallinta

R2P vs Facades of Intervention

R2P on suosittu suhteellisen uusi termi läntisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Kansainvälisen yhteisön suojelutarvetta on käytetty oikeutuksena hyökkäyksiin itsenäisiä maita kohtaan kun kohteen siviiliväestön on katsottu olevan vaarassa.  Pääblogissani julkaisemassani artikkelissa

R2P vs Facades of Intervention

kritisoin korkealentoisia julistuksia humanitaarisista interventioista kun operaatioiden motiivit paremmin on johdettavissa hyökkääjien taloudellisista, poliittisista tai sotilaallisista intresseistä eikä kohdealueen väestön tarpeista.  Tilanteen korjaamiseksi esitän interventiologiikan käyttöönottoa soveltamalla kansainvälisistä hankkeista tuttua loogista viitekehystä myös R2P:n toteutukseen.

LogFrame sovellus interventiologiikkaan alla ja myös linkistä LogFrameR2P

Intervention Logic for R2P by Ari Rusila

Ari Rusila’s BalkanBlog http://arirusila.wordpress.com

Intervention Logic Horizontal logic

F

e

e

d

b

a

c

k

Vertical levels
Overall objective: wider goal, a project is steered to its attainment. At all levels ►►►►


1. Narrative description

2. Indicators of achievement

3. Verification methods

4. Assumptions and risks

Immediate objective: a desired situation after completion of a project. It should be SMART (specific, measurable, accurate, realistic and time related)
Outputs are items of value developed by the project for the beneficiaries. With the aid of output resources, the beneficiaries should to achieve their immediate objectives.
Activities: to produce the outputs it is necessary to implement a number of certain activities ( tasks and actions)
Inputs are the material, human or financial resources for the completion of the activities

Aihetta sivuavia muita kirjoituksianis:

Interventions in general: Multifaceted Intervention Practices , Is Peace more than absence of the War? and Peacemaking – How about solving Conflicts too?

U.S. practising intervention first in the Bosnian War 1992-95 and selecting terrorist/OC-groups to U.S. allies (More e.g. Srebrenica again – Hoax or Massacre? and Krajina – Victory with Ethnic Cleansing and the outcome Bosnia on the road to the EU, sorry to Dissolution )

Racak fabrication and “humanitarian intervention” aka since WWII first ever full scale bombing operation in center of Europe 1999 ( High pressure to fabricate Racak reports and 10th anniversary of Nato’s attack on Serbia)

About U.S. strategy in Afghanistan: Will COIN work in Afghanistan?

Other related articles: Libya Intervention is creating problems instead of solving them and Some framework to Syrian crisis

Standard
MENA, Siviilikiisinhallinta

Libyassa sukkuladiplomatian paikka

Suomen pohtiessa Libyan selkkaukseen osallistumista avaa pidättäytyminen sotilaallisesta puuttumisesta maalle ainutlaatuisen tilaisuuden aloitteelliseen rauharakennustoimintaan. Mielestäni nyt olisi aika vauhdikkaalle sukkuladiplomatialle tavoitteena aselepo ja paikallisten osapuolten saattaminen neuvottelupöytään ilman ennakkoehtoja. Nähdäkseni tulisi ottaa vakavasti Gaddafin hallinnon kautta tulleet aloitteet (vallansiirto pojille, yhteydenotto Kreikassa …) sopuratkaisun etsimiseksi. Myöhemmin, paikallisten mahdollisesti esittämien tarpeiden mukaan, Suomella voisi olla roolia perinteisessä rauhanturvaamisessa, yhteiskunnan, infran ja demokratian rakentamisessa.

YK:n sinänsä oikean valtuutuksen jälkeen toteutus lähti mielestäni väärille urille, itse toteuttajataho painottui liian läntiseksi ja lisäksi epäilyttävin motiivein. Samoin Libyan itäosaa hallinnoiva oppositio ei tähän asti ole antanut kovin luotettavaa kuvaa toiminnoistaan, jolloin siihen ankkuroituminen on mielestäni vähintääkin kyseenalaista.

Lisää Libyasta:

Libya Intervention is creating problems instead of solving them

Standard
Balkan, lähi-itä, Siviilikiisinhallinta

Välähdyksiä ulkopolitiikan haasteista

Ulkopolitiikan ja median fokus tuntuu painottuvan Korean niemimaalle. Kuitenkin uskoisin kyseisen konfliktin eskaloituneenakin olevan alueellisesti ja ajallisesti hyvin rajoittunut ja loppuvan konsanaan kunhan Kiina saa lopullisesti tarpeekseen naapurinsa poukkoilusta ja sallii P-Korean nykyjohdon syrjäyttämisen ja Koreoiden yhdistymisen.

Tätä odotellessa lähi-itä on ja pysyy agendalla. Kahden valtion mallia ajava kansainvälisen yhteisön tiekartta näyttää johtavan umpikujaan.  Tämän tiimoilta näinä päivinä käytäneen diplomaattista kamppailua kymmenkunnassa EU maassa (Suomi mukaanlukien) siitä miten suhtautua Palestiinalaisalueiden yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen. Jos Suomi pitää mm Kosovon casessa omaksumansa linjan niin suhtautumisen voisi odottaa olevan myönteinen; vai opittiinko aiemmasta tapauksesta mitään ja pidättäydytään hätiköidyistä teatteritempuista? (Konfliktin ratkaisusta lisää esim. Time-Out for Israeli-Palestinian talks” )

Samaan aikaan Suomen ulkopoliittinen johto on kiinnittänyt huomiotaan Valko-Venäjän vaalien rehellisyyteen. Mitenkään ko vaaleja vähättelemättä olisin kiinnostunut kuitenkin kuulemaan onko Suomi viimeinkin valmis uudelleenarvioimaan Kosovon tilannetta. Provinssihan piti omat vaalinsa toista viikkoa sitten, voittajaksi selviytyi jälleen pääministeri Thaci joka viime viikolla aivan virallisellakin tasolla liitettiin järjestyneeseen rikollisuuteen ja elinkauppaoikeudenkäyntiin. Euroopan neuvostolle raportin laatineen sveitsiläisen hra Martyn tutkimustulosten pohjalta Sveitsissäkin jo vakavisaan kysytään Was recognising Kosovo a diplomatic mistake?” . Tässäpä tiivistelmää:

How much responsibility should Switzerland bear, considering it was one of the first nations to recognise Kosovo’s independence? There have been criticisms expressed in the Swiss media this week of Switzerland’s diplomatic move, following a Council of Europe report accusing Kosovo’s leader of heading a mafia-style organisation. Swiss politician Dick Marty, who led the investigation, has criticised the international community sharply. According to Marty, the European Union, the United States and the United Nations were all aware of the crimes committed by the Kosovo Liberation Army (KLA), but turned a blind eye in favour of short-term stability. His report accuses Thaci of being the head of an organised crime ring during the Kosovo Albanian guerrilla war against Serbia in the late 1990s – a ring that assassinated opponents and trafficked in drugs as well as organs harvested from murdered Serbs.

Itsekin olen kirjoitellut tästä Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja provinssin poliittisen johdon suhteesta useita artikkeleita pari vuotta vaan niistähän ei tarvitse välittää (mm “Balkan Route – Business as usual” ja “Quadruple Helix – Capturing Kosovo” ja elinkaupasta myös New Cannibalism in Europe too? ) . Kun nyt aihe näyttää väkiinkin tulevan arvovaltaisemmin esiin niin toivoisin Suomenkin UM päivittävän positioitaan. Asian helpottamiseksi muutama oma vaihtoehtoni hehkutetun “dignified foreign policy”n linjanvedoiksi:

a) todetaan ettei Suomi tiennyt tukevansa mafiavaltion perustamista (tässä vaihtoehdossa tulisi kyllä kaikkien briiffaajien asema uudelleenarvioida koska kaikki läntiset tiesdustelupalvelut ovat tienneet ja raportoineet Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja poliittisen johdon yhteyksistä)

b) todetaan Suomen tienneen tukevansa järjestyneen rikollisuuden vallankaappausta ja tehneen poliittisen päätöksen siitä huolimatta (tätähän politiikka on mutta ellei asiaa ryhdytä korjaamaan lienee turha mainostaa uljkopolitiikan uusia toimintatapoja)

c) todetaan kuten edellä b) vaihtoehdossa ja lisäksi tutkitaan onko Suomeen talletettu Kosovon mafioiden tuloja (kuten Sveitsi nyt tutkii) ja ovatko Kosovosta Suomeen saapuneiden muuttajien yhteydet Kosovon mafioihin merkittäviä (tämä vaihtoehto siirtää painopisteen poliittisista linjauksista rikollisoikeudellisiin kysymyksiin jolloin poliittinen uudelleenarviointi on helppo haudata)

d) todetaan kuten edellä c) vaihtoehdossa ja lisäksi perutaan tunnustus Kosovon itsenäisyydelle (osa EU maista ja yli sata YK:n jäsenmaata ei sitä ole koskaan tunnustanutkaan); pidättäydytään YK:n turvaneuvoston voimassaolevassa päätöslauselmassa 1244 ja pohditaan provinssin statusta uudelleen Pristinan ja Belgradin keskinäisten neuvottelujen tulosten pohjalta (Sveitsin ulkoministeri muuten kieltäytyi tänään vastaanottamasta maan albaanidiasporan hänelle myöntämää kunnianosoitusta Kosovon itsenäisyyden tunnustamisesta).

Helppo arvaus on ensinnäkin, että kannatan viimeistä vaihtoehtoa ja toisekseen sen vaativan siinä määrin selkärankaisuutta ulkopoliittiselta johdolta etten usko sen toteutumiseen. Todennäköisin vaihtoehto on asian poliittisen puolen vaikeneminen kuoliaaksi (rikosoikeudellinen puoli etenee Suomesta huolimatta) ja pään pano pensaaseen aiempien virheiden peittelemiseksi. Valitettavasti.

Taustaksi vielä paljonsanova video General Lewis Mackenzie: We Bombed The Wrong Side” ,jonka otsikko ei kovin kaukana ole minunkaan näkemyksistäni.

Standard
Siviilikiisinhallinta, Suomen ulkopolitiikka

Suomibrändin modernisointi

Mielenkiinnolla odotettu Suomen brändityöryhmän raportti julkistettiin eilen. Ainakin itse yllätyin myönteisellä tavalla, päästiin ainakin hieman irralleen joulupukista, saunasta ja maisemista.  Nyt Suomea kuvataan mm maailman viheliäisimpien ongelmien ratkaisijana. Hyvä!  Ensimmäisenä haasteena näen uskottavan edes hieman todellisuuteen pohjaavan sisällön toteuttamisen ja sitä estävien pullonkaulojen tunnistamisen.

Suomi ei ehkä ole innovatiivisuuden kärkimaita; johtuneeko luonteenomaisesta alamaisuusajattelusta että Suomessa tarvitaan nippu käyttöohjeita, direkteevejä, asetuksia, naapurikyttäystä jne että ihmiset osaisivat autoilla, syödä, juoda ja asua. Poliittisen kentän staattisuus kuvastaa konservatiivisuutta, virkamiehet pelkäävät virheitä uskaltautumatta luoviin ratkaisuihin, yrittäjyys ei nuorillekaan ole kovin merkittävä vaihtoehto.

Juotavat järvet on mainio tavoite kuin myös muu luonnon suojelu. Miten tähän sovitetaan turvetuotanto ja bioenergian käytön lisäämisen haittavaikutukset. Ja oliko se juuri pari päivää sitten kun Suomi luokiteltiin ympäristöasioissa perässähiihtäjäksi. Riskialttiista uusista ympäristöinnovaatioista ollaan samalla luopumassa (viittaan talteenottolaitoshankkeeseen).

Nähdäkseni aikajänteenä olevan parin vuosikymmenen aikana perus- ja muuta koulutusta tulisi painottaa ajattelemisen välineiden, itsenäisen toiminnan ja elämisen tukemiseen teknissuuntaisen nippelitiedon ja pakkoruotsin kustannuksella.

Suomeen pyritään liittämään myös mielikuva rauhanvälityksen osaajana. Valitettavaa, että keulahahmona hypetetään Ahtisaarta jonka sekä menestyksestä että neuvottelutaktiikasta olen jo aiemmin esittänyt omat kriittiset näkemykseni. ( Do you hear Mr. Nobel rolling in his grave? and his peace mediation methods: 500.000 bodies or sign! ja Kosovo: Two years of Pseudo-state ) Pelkkien konfliktien ratkaisu on mielestäni palokuntatoimintaa, tärkeää mutta toisarvoista. Ensisijaisena näen ongelmien ennaltaehkäisyn ja niiden syihin puuttumisen tai edes tietoisuuden niistä. Tällöin tilanne muuttuukin ristiriitaiseksi koska joudutaan astumaan niille varpaille jotka konflikteista hyötyvät ja tässä päälimmäisenä mielessäni on sotateollinen kompleksi liitännäisineen. Odotan mielenkiinnolla onko Suomella valmiutta siirtää esim puolet puolustusbudjetista rauhanvälitykseen liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan. (Tästä enemmän kirjoituksessani Peacemaking – How about solving Conflicts too? )

Tulevien menestystarinoiden ohella keskeinen fasiliteetti mielestäni on ns pohjoismainen hyvinvointivaltio turvaamassa yksilölliset tasaveroiset kehittymismahdollisuudet kaikille kansalaisilleen ja joka omalla esimerkillään voi innostaa myös ympäröivää maailmaa pyrkimään samaan.

Brändityöryhmän raportit täältä!

Standard
Siviilikiisinhallinta

Näkemyksiä NATOn uuden strategisen konseptin valmisteluun

Avoimessa ajatuspaja Atlantic-Community Org:ssa on menossa yhteistyöhanke ja debatti koskien yhteisön suosituksia NATOn uudeksi strategiseksi konseptiksi. Debattia alusti NATOn pääsihteeri Rasmunssenin nimeämän ja Madeleine Albrightin johtaman experttipaneelin suositukset. Debatin ja tämänpäiväisen skypekonferenssin jälkeen ajatuspaja muokkaa omat suosituksensa NATOn huippukokoukseen marraskuussa jossa uusi konsepti on asialistalla.

Omasta think tankin pyytämästä op-ed artikkelistani “NATO 2020: Downsizing Instead of Reshaping” pääsee seuraamaan myös muiden kirjoituksia ja kommentteja sekä taustamateriaaleja mainitusta aiheesta.

Atlantic Communityssa on laaja asiantuntijajäsenistö molemmin puolin valtamerta ja usein vastakkaisten näkemysten kautta keskustelut valottavat aihetta monipuolisesti. Ajatuspajan tarkoituksena on tuoda läpinäkyvyyttä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä ns ruohonjuuritasolta poliittisen ja virkamieseliitin valmistelemiin keskeisiin globaaleihin ja transatlanttisia suhteita koskeviin asioihin.

Standard