Israel, Kaukasus, konfliktit

Armenialaisten kansanmurha ja Israel

Ariel - Israelista suomeksi

“The Nazis used the Armenian genocide as something that gave them permission to bring the Holocaust into reality.” (Israelin Presidentti Reuven Rivlin)

images (3)Tänä vuonna 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi vuosisata Ottomaanihallinnon eli nyky-Turkin edeltäjän tekemästä Armenian kansanmurhasta. Armenialaiset ovat toistuvasti pyytäneet kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan tämän kansanmurhan. Useat tahot ovat niin tehneetkin alkaen Uruguaista v 1965 ja tämän jälkeen tunnustajiin ovat liittyneet mm Venöjä, 42 USAn osavaltiota, Euroopan parlamentti, paavi ja maailman kirkkojen neuvosto. Eriskummallisinta on ettei Israel ole liittynyt joukkoon.

Armenian kansanmurha oli läpikotaisin suunniteltu ja se toteutettiin pääosin vuonna 1915 IMS:n aikana ja toistettiin pienemmässä mitassa vuosina 1918, 1920 ja 1923. Kaikkiaan on arvioitu noin 1.5 miljoonan armenialaisen joutuneen tämän kansanmurhan uhriksi. Israel ei ole paitsi tunnustanut tapahtunutta – se on jopa aktiivisesti vaikuttanut kannattajiensa kautta Yhdysvalloissa, ettei Washington tekisi virallista tunnustusta.

Armenian-Genocide-300x225Syyksi Israelin käytökseen on arveltu läheisiä suhteita Turkkiin mm puolustusyhteistyön alalla. Kun tämä yhteistyö viime vuosina on hiipunut…

View original post 190 more words

Standard
EU, Kaukasus

Ukrainan ohjailtu kaaos

Muutama kuukausi sitten EU johtajat valmistelivat allekirjoitustilaisuutta jossa Ukrainaa lähennettäisiin EU:iin pois Venäjän haitallisesta vaikutuspiiristä. Presidentti Yanukovichin kieltäydyttyä signeeraamasta tuhannet EUtopian häikäisemät ukrainalaiset näkivät unelmansa katoavan ja ryntäsivät kadulle vaatimaan poliitikkojen vaihtamista.

Massojen siivellä USAn tukemat Ukrainan uusfasistiset, kansallismieliset, äärioikeistolaiset ja populistiset poliittiset liikkeet valtasivat hiljalleen johtavan roolin, radikaalein osa aseistautui ja nyt väkivaltaiseksi yltyneissä mellakoissa on jo kymmeniä kuolonuhreja niin mielenosoittajien kuin järjestystä ylläpitävien poliisienkin keskuudessa.

Ukraina suurvaltapolitiikan keskiössä

Suurvaltapolitiikalle Ukrainalla on strateginen merkitys. Venäjän kannalta maiden väliseltä pitkältä rajalta on alle 500 km Moskovaan ja lisäksi Ukrainan kaksi satamaa ovat sotilaallisesti tärkeitä; edellen jos USA saisi “vallattua” Ukrainan se leikkaisi Venäjän yhteyden Kaukasukselle.

Kyseessä ei ole mitenkään uusi asia ja esimerkiksi vuonna 1997 merkittävä jenkkistrategi Zbigniew Brzezinski tiivisti asian seuraavasti ( A Geostrategy for Eurasia, Zbigniew Brzezinski, Foreign Affairs, 1997):

Eurasia is the world’s axial supercontinent. A power that dominated Eurasia would exercise decisive influence over two of the world’s three most economically productive regions, Western Europe and East Asia. A glance at the map also suggests that a country dominant in Eurasia would almost automatically control the Middle East and Africa…What happens with the distribution of power on the Eurasian landmass will be of decisive importance to America’s global primacy and historical legacy.”

Vuonna 1999 USAn – tai pikemminkin läntisten öljy-yhtiöiden – avulla perustetun ns GUUAM ryhmän tavoitteena oli sulkea Venäjä Kaspian meren öly- ja kaasuesiintymien ulkopuolelle ja samalla eristää Moskova poliittisesti. Tämäkin oli osa ns Silkkitie -strategiaa jonka tarkoituksena oli varmistaa USAn taloudelliset ja strategiset edut Välimereltä Kaukasuksen kautta keski-Aasiaan katkaisten samalla Venäjän pohjois-etelä -yhteyden. (Tästä lisää esimerkiksi kirjoituksessani Is GUUAM dead?)

USAn sekaantuminen

USAn sekaantumista Ukrainan hallitusvaihdoskuvioihin ei enää voida kieltää varsinkaan maan ulkoministeriön korkean virkamiehen – Victoria Nulandin – myönnettyä viime joulukuussa että

Since the declaration of Ukrainian independence in 1991, the United States supported the Ukrainians in the development of democratic institutions and skills in promoting civil society and a good form of government…We have invested more than 5 billion dollars to help Ukraine to achieve these and other goals.”

Mainittu Nuland herätti hiljattain pahennusta arvotettuaan EU-johtajia vuotaneella EU v***uun lausunnollaan. Niin julkista kuin yksityistäkin rahaa on kanavoitu Ukrainaan mm PAUCI (Poland-America-Ukraine Cooperation Initiative, Freedom Housen hallinnoima) -ohjelman että NEDin (National Endowment for Democracy) kautta. (Lisää esimerkiksi Fuck the EU’: Tape Reveals US Runs Ukraine Opposition by Daniel McAdams)

Ohjailtu oppositio

Ukrainan oppositiosta merkittävin lienee ex-nyrkkeilijä Vitali Klitschkon UDAR puolue. Yhdysvaltalainen PBN konsulttitoimisto puolestaan hoitelee puolueen strategiaa. Toimisto Ukrainan filiaalia johtaa yhdysvaltalainen Myron Wasylyk jolla puolestaan on yhteydet USAn tiedustelupalveluihin linkittyvään Eurasia Foundationiin ja George Sorosin rahoittamaan International Centre for Policy Studies järjestöön, joka muutoin luonnosteli myös Ukrainan nykyhallinnon hylkäämän EU-sopimuksen.

Kaksi muuta merkittävää oppositioryhmää ovat Oleh Tyahnybokin uusfasistinen Svoboda puolue ja Arseniy Yatsenyukin nationalistinen Isänmaa puolue. Vielä ainakin viime vuonna Tyahnybok oli estetty tulemaan USAhan tämän Hitlerin SS:ää ihannoivien ja anti-semiittisten puheiden takia sekä levitettyään pelkoa moskovalais-juutalaisen mafian hallitsemasta Ukrainasta.

No tässäkään ei sinänsä ole mitään uutta kuten Eric Draitser kirjoituksessaan Ukraine and the rebirth of Fascism toteaa:

In an attempt to pry Ukraine out of the Russian sphere of influence, the US-EU-NATO alliance has, not for the first time, allied itself with fascists. Of course, for decades, millions in Latin America were disappeared or murdered by fascist paramilitary forces armed and supported by the United States. The mujahideen of Afghanistan, which later transmogrified into Al Qaeda, also extreme ideological reactionaries, were created and financed by the United States for the purposes of destabilizing Russia. And of course, there is the painful reality of Libya and, most recently Syria, where the United States and its allies finance and support extremist jihadis against a government that has refused to align with the US and Israel.”

Veto ja vastaveto

EU pyrki sopimuksellaan vetämään Ukrainaa puoleensa mm lupaamalla- unelmahötön ohella – 610 miljoonan dollarin ja samanaikaisella kansainvälisen valuuttarahaston 15 miljardin dollarin lainalla. Ehdot olivat kuitenkin kovia kuten kansalaisille ja yrityksille kompensoidun kaasun hinnankorotukset. Käytännössä EU:n leikkauspolitiikka olisi viety Ukrainaan, yksityistämisohjelmalla olisi mahdollistettu ukrainalaisyritysten ryöstö ja alasajo, sosiaaliset ongelmat olisivat kärjistyneet ja päävientituotteeksi olisi jäänyt Romanian tapaan koulutettu väestö.

Venäjän vastaveto oli pragmaattinen. Se tarjosi 15 miljardin lainan – jonka ensimmäinen 1.5 miljardia on jo maksuvaiheessa – ilman kurjistavia lisäehtoja. Tämä lähestymistapa antaa Ukrainan jälkeenjääneelle teollisuudelle aikaa sopeutua, se voi ylläpitää tiettyä vientitasoa markkinoimalla tuotteitaan Venäjälle joka myös säilynee Ukrainan suurimpana ulkomaisena investoijana.

Ukrainan lähentyminen EU:n sijaan Venäjään tukee myös hiljalleen toimintaansa käynnistävää Euraasian unionia(EAU). EU:n tapaan EAU omaksuu yhteisiä standardeja mutta vaiheittain jottei modernisointi aiheuttaisi vastaavi sosiaalisia ongelmia kuin EU:n piirissä on käynyt. Itse asiassa EAUsta voisi tulla EU:n kaltainen rauhanprojekti varsinkin jos Ukrainan naapuri Moldavia saataisiin mukaan jolloin Transnistriankin konflikti saataisiin siirrettyä historiaan.

Lopuksi

Ukrainan mellakoiden on pelätty yltyvän jopa sisällissodaksi. Itse en tätä pidä todennäköisenä mutta sen sijaan Ukrainan hajoaminen voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Maa jakautuu melko sekeästi niin poliittisesti, maantieteellisesti, uskonnollisesti kuin kielellisestikin kahtia. Länsiosassa asuvat ovat myös asenteellisesti länteen päin kallellaan omaa murrettaan puhuvat ukrainalaiset kun taas itäosia asuttavat venäjänkieliset Moskovan patriarkaattiin kuuluvat asukkaat. Mielestäni joku Tsekkoslovakian mallinen jako ei välttämättä olisi pahitteeksi ukrainalaisille

Läntinen valtamedia on jälleen vauhkoontunut Ukrainan mellakoista vaikka samaan aikaan esimerkiksi Qatarin jalkapalloareenoiden työtapaturmissa on kuollut vähintään kymmenkertainen määrä ihmisiä. Sinänsä on ymmärrettävää, että USA on ärtynyt sotkettuaan viime vuosikymmeninä liki kaikki operaationsa mm lähi-idässä Venäjän saavutettua viime aikoina lähinnä diplomaattisia voittoja. Siksi tätä ärtymystä on nyt hyvä purkaa aiheuttamalle Venäjälle ongelmia sen takapihalla. Tekopyhät läntiset johtajat valittelevat muutamaa kymmentä kuollutta, demokratian puutetta ja ilmaisun vapautta. Rehellisyyden nimissä olisi kuitenkin hyvä tunnustaa heidän itsensä sponsoroineen koko konfliktin uusfasististen lakeijoidensa avull.

Tässä vielä yksi videoanalyysi teemasta:

Aiheesta enemmän pääblogini kirjoituksessa

Ukraine‘sWould-be Coup AsNew Example About US Gangsterism

Standard
Kaukasus, konfliktit

Armenian kansanmurhaa muisteltiin (Suomen hiljaa hyväksyessä tapahtuneen)

Armenialaiset ja useat heitä sympatisoivat ihmiset ympäri maailmaa muistelivat kuluneella viikolla jälleen – kuten jo liki sadan vuoden ajan – turkkilaisten toteuttamaa jopa 1.5 miljoonaa henkeä vaatinutta kansanmurhaa. Turkki ja sen painostamana usea muukin maa kieltää koko asiaa tapahtuneenkaan, useat maat – kuten Suomi – eivät halua siihen ottaa kantaa. Yli kaksikymmentä valtiota – mm Venäjä, Ruotsi, Ranska, Italia ja Saksa – tunnustaa kuitenkin tosiasiat ja muutama maa – kuten Israel ja Serbia – harkitsee tälläkin hetkellä näin tekevänsä. Useissa maissa –  kuten viimeksi Ranskassa – Armenian(kin) kansanmurhan kieltäminen on rangaistava teko. Armenialaisten kansanmurhalla on vaikutusta myös nykypäivän jäädytettyyn Nagorno-Karabahin konfliktiin ja ehkä epävirallisesti myös Turkin EU jäsenyysneuvottelujen mateluun.

Kansanmurhan taustalla nähdään olevan Balkanin liigan (Serbia, Montenegro, Bulgaria, Kreikka) menestyksekäs sota Ottomaanien imperiumia vastaan 1912-13. Balkanin sotien seurauksena ottomaanit menettivät 85 % alueistaan Euroopassa ja sen myötä myös sadat tuhannet muslimit pakenivat valloittajia nyky-Turkin alueelle. Muslimiyhteisö janosi kostoa ja nuorten turkkilaisten nationalistinen liike tarjosi sen. Merkittävä armenialaisvähemmistö katsottiin Venäjän liittolaiseksi ja heitä vastaan aloitettiin järjestelmällinen, hallittu ja valtiotasolla hyvin organisoitu suunnitelmallinen kansanmurha.

Kansanmurhan alkupisteenä pidetään Istanbulissa 24 huhtikuuta 1915 toteutettua 250 johtavan armenialaisen pidätystä. Tämän jälkeen ympäri maata kaikki aikuisikäiset armenialaismiehet pyrittiin tappamaan, naiset, lapset ja vanhukset puolestaan lähetettiin kuolemanmarssille Syyrian autiomaahan. Tämän yleislinjan ohella naisia ja lapsia pantiin myös veneisiin ja upotettiin mereen; myös ristiinnaulitsemista ja lasten kaasuttamista kouluissaan harjoitettiin edellisten keinojen ohella. Kaiken kaikkiaan ajanjaksolla 1915-1923 tapettujen armenialaisten määräni arvioidaan asettuvan miljoonan ja puolentoista miljoonan välille.

Vanhoilla etnisillä jännitteillä on vaikutuksensa myös nykypäivänä. Vuonna 1989 Nagorno-Karabahin armenialaisenemmistöinen autonominen alue Neuvosto-Azerbaizanissa julistautui itsenäiseksi haluten samalla liittoutua Armenian kanssa. Konflikti yltyi täydeksi sodaksi vv 1991-1994 ja nykyiset rajalinjat pohjaavat 1994 tulitaukoon. Armenialaiset pakenivat azerien hallitsemilta alueilta ja päinvastoin joten noin miljoona ihmistä joutui pakolaisiksi.

Nagorno-Karabakh on käytännössä itsenäinen – joskaan ei tunnustettu – valtio poliittisesti monimuotoisessa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Venäjä tukee pääsääntöisesti Armeniaa kun taas Azerbaizanilla on tiivis suhde Natomaa Turkkiin; vahvistamattomien tietojen mukaan Turkki jopa kouluttaa azereita Turkissa Armeniaa vastaan tehtävää hyökkäystä varten. Iranilla puolestaan on läheinen suhde kristittyyn Armeniaan vaikka Azerbaizanissa ovat Iranin tapaan shiittimuslimit vallassa azerien samalla muodostaessa merkittävän vähemmistön Iranissa. Israel puolestaan on luonut tiiviin taloudellisen ja nyt myös sotilaallisen yhteistyön Azerbaizanin kanssa ja käytännössä ”ostanut” sieltä lentokentän käytettäväksi mahdolliseen ilmaiskuun Iranin ydinlaitoksia vastaan. Tämä siitä huolimatta, aikojen alussa Armenian hallitsija Tigranes otti 10 000 juutalaista mukaansa Juudeasta Armenian kuningaskuntaan ja että Jeruslemin vanhassa kaupungissa tänä päivänäkin on armenialaiskortteli. Vapun alla Knesset mahdollisesti toteaa kansanmurhan tapahtuneen.

“The nearest successful example [of collective denial] in the modern era is the 80 years of official denial by successive Turkish governments of the 1915-17 genocide against the Armenians in which 1.5 million people lost their lives. This denial has been sustained by deliberate propaganda, lying and cover-ups, forging documents, suppression of archives, and bribing scholars.”

(Stanley Cohen, Professor of Criminology, Hebrew University, Jerusalem)

Armenian kansanmurhasta monipuolista tietoa sivustolta

Genocide1915.info

ja aiheesta laajemmin pääblogini artikkelissa

The Armenian Genocide Still Denied by Turkey (and Azerbaijan)

Standard