Euraasia

Turkki kiistää yhä Armenian kansanmurhan

images-3.jpg

Turkin Suomen-suurlähettiläs Adnan Baþaða on pahoittanut mielensä HS:n jutusta “Kansan murha” (HS Ulkomaat 11. 4.)  Kirjoituksen otsikko ”Turkki jakaa armenialaisten jälkeläisten tuskan”  on paljon lupaava, valitettavaa vain että sitä seuraava sisältö antaa aiheesta päinvastaisen kuvan eli että Turkki viis veisaa armenialaisten kokemista kärsimyksistä jopa kieltämällä edelleen jopa niiden tapahtumisen.

Suurlähettiläs lähtee selittämään kansanmurhaa ensimmäisen maailmansodan luomalla tarpeella armenialaisten väestönsiirtoihin.  Tämä nähdäkseni edustaa täydellistä historiattomuutta koska armenialaisten vaino ottomaanien toimesta ei alkanut vuonna 1915. Osmanien valtakunnan alettua rapistua 1800-luvulla pantiin toimeen 1894 -1896 ennennäkemättömän suuret joukkosurmat jonka uhreiksi  valikoitiin lähinnä nuoria, armeijaikäisiä ja taistelukuntoisia miehiä. Murhissa surmattiin noin 200 000- 300 000 henkilöä. (Seppälä, Serafim: Armenian kansanmurhan perintö, 19, 2011).  Kansanmurhaa harjoiteltiin myös Adanassa, Turkin kaakkoisrannikolla, jossa vuonna 1909 toteutettiin 20 000 armenialaisen joukkosurma.

Suurlähettiläs toteaa v. 1915 siirrettävien ihmisten kokeneen kärsimyksiä johtuen sotaolosuhteista jne vaikka hallitus hänen mukaansa oli selvästi suunnitellut, että siirrettäviä ihmisiä piti suojella.  Itse väittäisin pikemminkin kärsimysten olleen suunniteltuja pohjautuen sekä silloisten vallanpitäjien motiiveihin ja vihaan armenialaisia kohtaan sekä kyseisen väestönsiirron toteutustapaan.

Ensinnäkin toimenpiteet aloitettiin keräämällä Turkin armeijan armenialaisilta sotilailta aseet pois, minkä jälkeen heitä alettiin järjestelmällisesti surmata 50-100 hengen ryhmissä tekosyynä heikko sotamenestys Venäjää vastaan. Kun aseet oli saatu armenialaisilta pois koottiin toisessa vaiheessa armenialaisten kylien ja yhteisöjen johtohahmot – kauppiaat, papit ja opettajat yhteen ja sitten heidät tapettiin joko heti tai kidutuksen jälkeen.  Esimerkiksi 23.–24. huhtikuuta 1915 pidätettiin İsmail Enverin, sisäministeri Mehmed Talat paššan ja meriministeri Ahmed Cemalin määräyksestä Istanbulissa yhteensä 235 armenialaista intellektuellia, poliitikkoa ja muita vaikuttajia, jotka kaikki teloitettiin.

Itse väestönsiirtoa Wikipedia kuvaa seuraavasti:

Toukokuussa alkoivat armenialaisten joukkokarkotukset, jotka muuttuivat pian ympäri osmanien valtakuntaa kansanmurhaksi. Joukkokarkoituksissa käytetty menetelmä oli kaikkialla samankaltainen. Julistettiin määräys pakkosiirroista, joita varten käskettiin pakkaamaan omaisuus kärryille. Itäisimmissä osissa uskoteltiin, että kylät tyhjennetään väliaikaisesti, sillä ne ovat sotatoimialueella. Kotiinpaluu olisi heti rauhan tultua mahdollinen. Armenialaiset ohjattiin marsseille, joiden alussa asekuntoiset vietiin surmattaviksi ja armenialaissaattueiden ryöstelystä tuli sekä vartijoiden, että naapurustojen huvia. Naiset lapset ja vanhukset marssivat ympäriinsä ilman mitään järjellistä päämäärää, mikä koitui tuhansien kohtaloksi….

Armenialaisten talot sinetöitiin, mutta turkkilaiset ryöstivät ne lähes välittömästi ja jäljellä olleet miehet surmattiin joko ennen kylien jättämistä tai heti kuolemanmarssin alussa. Sotilaat ja virkamiehet keräsivät armenialaisten rahat ja mukana olleet arvoesineet. Jos kieltäytyi luovuttamasta, surmattiin. Tämän jälkeen väkivalta kohdistui naisiin ja jopa kymmenenvuotiaisiin tyttöihin, joita raiskattiin. Vauvoja heitettiin tien varteen. Marssireittien varrella lojui edellisten saattueiden jäljiltä ruumiita. Liikkeelle oli määrätty keskushallituksen määräyksestä satojatuhansia ihmisiä, mutta heille ei oltu varattu lainkaan elintarvikkeita, mikä tekee ilmeiseksi, että ihmisten ei haluttukaan jäävän henkiin. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Armenialaisten_kansanmurha#cite_note-17 )

Suurlähettilään mukaan hallitus oli suunnitellut suojelevansa siirrettäviä ihmisiä. Miten siirrettävien ihmisten suojelua kuvaa Mehmed Talat Paššan toteamus Yhdysvaltojen lähettiläälle maansa armenialaispolitiikasta että se oli sekä selvää että peruuttamatonta: “Meillä ei tule olemaan armenialaisia missään päin Anatoliaa.” Suurlähettiläs mainitsee osan hirmutöistä tapahtuneen rosvojen toimesta, hän kuitenkin ”unohtaa” mainita hallinnon tyhjentäneen vankiloita  rikollisista joista muodostettiin veriteoissa tarvittuja erikoisjoukkoja.

Suurlähettiläs toteaa armenialaisten kylmän sodan aikana turvautuneen väkivaltaisiin tekoihin Turkkia vastaan saadakseen maailman huomion kiinnittymään Armenian väitteisiin ja että tänä aikana armenialaisten näkökulmaa ja kansanmurhan teesiä alettiin levittää viittaamalla väärennettyihin asiakirjoihin ja valokuviin sekä epämääräisiin muistelmiin. Mielestäni vaikka tällaista aineistoa olisikin käytetty lienee kansanmurhaa todistavan aineiston osuus olevan vähintäänkin riittävä kansanmurhan toteamiseen.

Lopuksi suurlähettiläs vetoaa siihen kansanmurhan määritelmään ja siihen ettei kansainvälinen tuomioistuin ole päättänyt Armenian kansanmurhasta. Kansanmurha-termin oikeudellisen määritelmän kehitti puolalais-amerikkalainen oikeustieteilijä, Yalen yliopiston oikeustieteen professori Raphael Lemkin (1900-1959) ottamalla käyttöön englannin kielen sanan genocide teoksessaan Axis Rule in Occupied Europe (1944). Lemkinin määritelmä kansanmurhalle perustui holokaustiin ja armenialaisten kansanmurhaan. Eli itse asiassa koko kansanmurhamääritelmä syntyi armenialaisten kärsimysten johdosta. Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhdistus tapahtui;  mikäli kansainvälinen rikostuomioistuin joskus ottaa tämän käsittelyynsä niin suurella todennäköisyydellä tämä puhdistus voitaneen myös virallisesti määritellä kansanmurhaksi.

Aiemmin aiheesta:

The Armenian Genocide Still Denied by Turkey (and Azerbaijan)

Armenialaisten kansanmurha ja Israel

Armenian kansanmurhaa muisteltiin Suomen hiljaa hyväksyessä tapahtuneen 

armenian-genocide-300x225.jpg

Standard
Euraasia

Venäjä kääntyy itään – nyt vuorossa Intia

Kompensoidakseen Ukraina -pakotteiden vaikutuksia Venäjä on aiempaa aktiivisemmin etsinyt uusia mahdollisuuksia Euroopan ulkopuolelta. Viimeisin saavutus nähtiin joulukuun 11 päivänä New Delhissä jolloin Venäjä ja Intia 24 tunnin aikana solmivat 20 uutta sopimusta yhteisarvoltaan noin $100 miljardia. Keskeisiä hankkeita olivat mm 12 uuden ydinvoimalareaktorin rakentaminen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana – kukin arvoltaan noin $3 miljardia – sekä $50 miljardin arvoiset öljy- ja kaasuhankkeet ja $10 miljardin hankkeet aseyhteistyössä, lannoite- ja timattikaupassa ja avaruustutkimuksessa. Intian ja Venäjän strateginen kumppanuus virisi katkon jälkeen uudelleen vuonna 2000. Perinteisesti yhteistyöaloja on ollut viisi eli politiikka, puolustus, ydinvoima, avaruus ja terrorismin vastainen toiminta; nyt “uutena” elementtinä korostuu erityisesti taloudellinen yhteistyö jonka osoituksena Intia on solmimassa sopimusta Euraasian tulliliiton kanssa. Viimeaikaisten sopimusten tapaan Intia -yhteistyökin pitää sisällään de-dollarisaatio -elementin rupee-rupla kaupankäynnin kautta. Yhdysvallat pettyi/järkyttyi (ks. The Hindu ) Intian ja Venäjän välisiin sopimuksiin. Toinen lännessä ärtymystä aiheuttanut seikka oli se, että Putinin vierailun yhteydessä Krimin pääministeri Sergey Aksyonov teki sopimuksiaan Intian ja Krimin liike-elämän välillä. EU suhteiden hyytyessä Venäjä on viime kuukausina nyt solminut mittavat taloussopimukset sekä Kiinan että Intian Aasian suurimman ja kolmanneksi suurimman talousmahdin kanssa. Näiden välillä joulukuun alussa presidentti Putin vieraili Turkissa sopimassa mm mahdollisesti peruutettavan South Stream kaasuputkihankkeen kaasun ohjauksesta Turkkiin ja sen eikä Bulgarian kautta Euroopan markkinoille. (Tästä tarkemmin Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”? ). Kahdenvälisten yhteistyöhankkeiden ohella Venäjä eri liittoutumissaan pyrkii vahvistamaan asemiaan. Ukraina -pakotteiden aikana näitä yhteistyöfoorumeita ovat olleet BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), Shanghai Cooperation Organization (SCO) ja Eurasian Economic Union (EEU). Heinäkuussa 2014 BRICS maiden huippukokouksessa Brasiliassa ryhmä suoraan haastoi läntisen taloudellisen hallinnan päättämällä uudesta kehityspankista (the New Development Bank – NDB), uudesta reservivaluuttajärjestelystä ( the Contingent Reserve Arrangement– CRA) ja pankien koordinointijärjestelystä (the BRICS Interbank Cooperation Mechanism). Lisäksi lokakuussa päätettiin uuden investointipankin (Asian Infrastructure Investment Bank – AIIB) perustamisesta alkupääomanaan $100 miljardia. Varsinkin CRA antaa BIRCS maille suoran pääsyn valuuttakauppoihin jolloin dollarin asema maailman reservivaluuttana saattaa päättyä. SCO on muodostumassa myös turvallisuuspoliittisesti vastapainoksi Yhdysvalloille. Kiina haluaa rakentaa uuden Aasian-Tyynenmeren turvallisuusjärjestelmän jonka ulkopuolelle poissuljetaan USA. Myös Euraasian talousunioni (Eurasian economic Union – EEU) on laajentumassa. Armenia hijakkoin liittyi jäseneksi hyläten EU:n houkutukset, seuraavana on liittymässä Kirgistan ja halunsa liittyä ovat ilmaisseet mm Vietnam, Turkki ja Syyria. (Em asioista enemmän kirjoituksessani ¥uan and Waterloo of Petro$ ). Kiinan ja Turkin ohella Venäjä nyt siis vahvistaa strategisia ja käytännöllisiä energia-, puolustus- ja taloussuhteitaan myös Intian kanssa. Venäjän kääntyminen Euroopan sijasta enemmän itään on nähdäkseni merkittävä geopoliittinen muutos ja merkki siitä että niin Yhdysvallat kuin sen dollarikin on saamassa sitä haastamaan kykenevän vastapoolin. Edellä viitatuista tekijöistä enemmän pääblogini artikkelissa

Russia’s Strategic Shift To East Continues: Now India

Standard
Euraasia

¥uan ja Petro$ Waterloo

USA:n asettaessa Ukrainan konfliktin myötä sanktioitaan Venäjälle maa tuskin aavisti itselleen tuhoisia seurannaisvaikutuksia. Venäjän vasta-strategia käynnisti dollarivapaan blokin muodostamisen maailman energiamarkkinoiden pääpelureiden toimesta. Tämä de-dollarisaatio saattaa muuttaa ratkaisevasti globaaleja valtasuhteita ja näin Ukrainan konfliktia voi pitää dollarin Waterloon alkusoittona.

Yhdysvaltain dollari irrotettiin vuonna 1971 kultakannasta ja Saudi Arabia sitoutui asekauppoja ja turvatakuita vastaan sitomaan kaikki tulevat öljykaupat dollariin – kultadollari muuttui petrodollariksi ja vakautti asemansa maailman johtavana kaupankäynti- ja reservivaluuttana.

Venäjä on maailman suurin kaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä, viime vuonna Venäjän vientitulot näistä vientituotteista olivat noin 362 miljardia dollaria. Venäjän kauppatase on ollut jatkuvasti ylijäämäinen ja valtion budjettikin suhteessa ylijäämäinen liki saman verran kuin Yhdysvaltain budjetti alijäämäinen.


Kiina on ohittamassa Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena tilanteessa jossa liittovaltion budjetti on 486 miljardia dollaria alijäämäinen (= 2.8 % USA:n BKT:sta ).

Kulta kulkee Kiinaan


Vuosikymmeniä käytännössä kaikki maailman öljy- ja kaasukauppa on tehty dollareissa suoden samalla massiivisen edun USA:n taloudelle taaten maan aseman nykyään ainoana supervaltana. Ennen Ukrainaa kellään ei ollut pakottavaa tarvetta muuttaa tätä maailmanjärjestystä. Nyt kuitenkin Venäjä näin tekee Kiinan tuella. Maailman suurin kaasuntuottaja – Gazprom – on jo allekirjoittanut eräiden suurimpien asiakkaidensa kanssa sopimukset kaaasulaskujen maksusta euroina. Muiden valtioiden alkaessa käydä kauppaa kaasun, öljyn ja ehkä muidenkin tuotteiden osalta muussa valuutassa kuin dollareissa tulee globaalin talouden maisema muuttumaan dramaattisesti.

Huhtikuun lopulla 2014 Venäjä aloitti toimet dollarista eroon pääsemiseksi kaikessa vientikaupassaan. Isoimmat venäläisyritykset ryhtyivät yhä enemmän käymään kauppaa Kiinan valuutassa – yuan aka renminbi. Tämä merkitsee yuanin muuntumista merkittävämmäksi kauppavaluutaksi ja kehittymistä investointivaluutaksi ja lopulta (maailman) reservivaluutaksi. Kiina Yhdysvaltain suurimpana luotonantajana on vähentämässä sitoumuksiaan ja hankkimalla kultaa dollarin mahdollisen romahtamisen varalle. Kun Kiina vakauttaa yuanin dollarin sijaan kullalla ja siirtää kaupankäyntiänsä muille valuutoille kuin dollarille menettää USD paitsi nykyisen arvonsa myös asemansa maailman reservivaluuttana.

USD on dominoinut Kiinan kauppaa Yhdysltojen ohella muihinkin maihin. Vuodesta 2008 Kiina hiljalleen aloitti oman valuuttansa kansainvälistämisen; vuonna 2012 jo kaikki Kiinan ulkomaankauppaa harjoittavat yritykset pystyivät käyttämään yuania kuin myös maan kauppakumppanit yhä laajemmin omia valuuttojaan.; vuoden 2014 alussa yuan ohitti euron kansainvälisessä kaupassa ja valloitti kakkostilan USD:n jälkeen.

Moskova ei suinkaan siis ole de-dollarisaatiohankkeessaan yksin. Kiinan ohella BRICS -maat sekä G-77 ja liittoutumattomien maiden liike ( Non-Aligned Movement) ovat kriittisiä USA:a kohtaan ja kiinnostuneita uusista vaihtoehdoista kansainvälisissä suhteissa. Kiinan ja Venäjän johdolla vaihtoehtoja on syntymässä myös USA:n dominoimille Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle.

Nähdäkseni Yhdysvaltain, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston ylivalta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla ja yleisemminkin maailmantaloudessa on murtumassa. Mainitun kolmiyhteyden painostus- ja sanelupolitiikka on menettämässä tehonsa Venäjän ja Kiinan vetämien BRICS -maiden ja Shanghai Cooperation Organization (SCO) johdosta. Petrodollarin syrjäyttämisen myötä Yhdysvalloille on syntymässä vahva vastapooli Euraasiasta.

Tästä aiheesta tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

¥uan and Waterloo of Petro$ (Part 1/2)

 


Standard
Euraasia

Eräitä USA-Venäjä -suhteen geopoliittisia aspekteja

Pääblogissani julkaisin power point esitykseni – Some Geostrategic Aspects in Russia vs. U.S. Relationship  – joka käsittelee USAn valtapiirin laajentamispyrkimyksiä sekä niihin kohdistuvia Venäjän vastavetoja erityisesti Euraasiassa. Samoin tuon esiin Ukrainan konfliktin valtapoliittisen pelin jatkumona ja tämän yhtenä osana.

Seuraavassa tiivistelmä päätelmistäni:

  • Ukraina on osa energiarikasta Euraaisian valtaväylää jonne USA on pyrkinyt laajentamaan valtapiiriään -90-luvulta lukien. Tämä geopoliittinen strategia sai virallisen muotonsa kongressin hyväksymässä Silkkitiestrategiassa 1999.
  • Venäjän poliittinen ja sotilasjohto oli heikko kyeten vain ulkoisesti tarkkailemaan lännen etupiirin laajenemista kohden Venäjän rajoja.
  • Georgian sota 2008 toi käännekohdan USAn voimien ollessa hajautettuina eri konflikteihin ja Venäjän asevoimien osoittettua ylivoimansa alueellisella tasolla.
  • Anglo-amerikkalainen ulkopolittiikka ja erityisesti sotateollinen kompleksi sen liikkeelle panevana voimana ovat Balkanilla, keski-Aasiassa ja lähi-idässä syntynyneiden sotilasoperaatioiden takana.
  • Neuvostoliiton hajoamisen (1991) jälkeen USA on pyrkinyt piirittämään Venäjän kuin myös Kiinan ja Iranin.
  • USAn intressit poikkeavat EU:n intresseistä. Kylmän sodan jälkeen USA on pyrkinyt vaikutusvaltansa kasvattamiseen ex-Neuvostoliiton alueella ohjatakseen näiden alueiden luonnonresursseja yhdysvaltalaisten yhtiöiden hallintaan. Tämä paitsi vahvistaa USAn hegemoniaa suhteessa Eurooppaan myös estää eurooppalaisten suoran pääsyn Euraasian raaka-ainelähteille.
  • Yksi osa USAn strategiaa on pelata “Uutta Eurooppaa” eroon “Vanhasta Euroopasta”.USAn heikentää Ukrainassa samanaikaisesti sekä Eurooppaa että Venäjää. Venäjän kaasutulojen heikentyessä EU joutuu korvaamaan osan kaasustaan muualta kuten esimerkiksi USAsta ostettavalla liuskekaasulla.

USAn voi nähdä kontrolloivan 191 YK:n jäsenmaata, sillä on 700-800 sotilastukikohtaa maansa rajojen ulkopuolella ja sotilaallinen läsnäolo 156 maassa. Kontrolli ulottuu manteista meriin ja aina ulkoavaruuteen saakka eri muodoissaan. Siksikin Venäjän läsnäolo rajoillaan itä-Ukrainassa, Trandnistriassa ja Georgiassa on suhteessa USAn läsnäoloon suhteellisen vähäpätöinen poikkeus.

Standard