Balkan, Energiapolitiikka

Turkin ja Venäjän lähentyminen sysäsi TurkStreamin liikkeelle

2016-02-18-17-22-21thediplomatAnkaran ja Moskovan välien kiristyminen 24.11.2015 tapahtuneen venäläishävittäjän alasampumisen seurauksena johti maiden suhteet jopa sodan partaalle. Nyt suhteet ovat kuitenkin palautumassa ja Syyria -koordinaation ohella merkittävin kaupallinen hanke – TurkStream [aka ex-South Stream] nytkähti liikkeelle.

Natural Gas World verkkojulkaisun mukaan Turkki on myöntänyt Venäjän kaasuyhtiö Gazpromille ensimmäiset luvat ns  TurkStreamin rakentamiseen  Turkin kautta.  Gazpromin CEO Alexei Millerin mukaan luvat kuvastavat Turkin hallituksen kiinnostusta TurkStream -hankkeeseen ja merkitsevän kehitystä hankkeen käytännön toteutuksen tasolle.

Reuters raportoi että hallitusten välinen sopimus TurkStream -hankkeen toteutuksesta allekirjoitettaneen lokakuussa 2016.
1473646575853

TurkStream on ei-läntinen versio ns. ‘Southern Corridor’  -hankkeesta ja merkittävä osa EU/Euraasialaista energiapeliä geopoliittisine intresseineen. Sekä Venäjällä että Turkilla on historiaa käytännön ratkaisujen löytämisessä erityisesti taloudellisissa kysymyksissä.  Esimerkiksi Krimin liitoksen yhteydessä Turkki lievästi ilmaisi huoliaan Krimin tataarien asemasta mutta tämä ei estänyt neuvotteluja TurkStreamista. 

 

Kaasua, ydinenergiaa ym

Turkki on Saksan jälkeen Gazpromin tärkein asiakas ja yli  50%  Turkin sähköntuotannosta pohjaa venäläiskaasuun. Nykyisin Gazprom laskuttaa vuosittain $9 miljardia Turkkiin viemästään lähes 30 bcm (miljardia kuutiometriä) määrästä kaasua. TurkStreamin tarkoituksena on johtaa kaasua ilman Ukrainan kaasuverkkoa paitsi Turkkiin myös EU -markkinoille, joka myös oli aiemman ‘South Steam’ hankkeen tavoitteena.  

Kaasun ohella Venäjällä on suuri merkitys Turkin ydinenergiasektorilla ja parhaillaan valtio-omisteinen Rosatom yhtiö rakentaa neljän reaktorin ydinvoimalaa Akkuyussa,  Turkin Mersinin provinssissa; hankkeen kustannusarvio on $22 miljardia ja arvioitu valmistuminen tapahtuisi vuonna 2019.  

TurkStreamin osalta Moskova on jo investoinut noin $2 miljardia putkiin jotka akunperin tilattiin South Stream -hanketta varten.  Noin  $8-10 miljardia tarvitaan lisää  900 km merenalaiseen osuuteen ja 180 km maanpääliseen osaan Turkin ja Kreikan vastaiselle rajalle.

 Turkin osalta suhteiden lämpeneminen merkinnee maan matkailuelinkeinolle tärkeiden venäläisturistien paluuta  maahan sekä EU-Venäjä suhteita rajoittavien sanktioiden ansiosta avautuneen maataloustuotteiden viennin kasvua.

Mainittakoon, että vain päivä sen jälkeen kun  NATO muistutti   Turkille sen yhä olevan NATOn jäsen Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu kertoi Turkin NTV:n haastattelussa maansa mahdollisesti etsivän NATOn ulkopuolisia ratkaisuja puolustusteollisuuden yhteistyöhön. (Lähde Reuters ).   

Turkin  Gunes sanomalehti puolestaan raportoi  presidentti Erdoganin ehdottaneen presidentti Putinille 9.8.2016, että maiden välisessä bilateraalisessa kaupassa luovuttaisiin US dollarista ja siirryttäisiin käyttämään liiroja ja ruplia.

20151128_turk1_0

Laajempi konteksti ja Tesla

EU:n osalta sen energiahankkeiden ( Projects of Common Interest  – PCI) tavoitteena on liittää Balkanin maita ja ympäröiviä alueita uusiin energialinjoihin.  Yksi tällainen jo hyväksytty hanke on ns  Tesla route, Kreikan ja Itävallan yhdistävä, ex-Jugoslavian ja Unkarin kautta kulkeva putkilinja. TurkStream ei vielä ole hyväksytty osaksi PCI hankkeita mutta se olisi luonteva kaasun syöttäjä ko linjalle.

Ο Αγωγός Balkan StreamTeslan suunniteltiin alun perin palvelevan mahdollisena linkkinä TAP -hankkeelle (Trans-Adriatic Pipeline  – TAP), eikä niinkään TurkStreamille;  TAP kuitenkin on suunniteltu pienemmille kaasumäärille ja jos Tesla pyrittäisiin siihen liittämään edellyttäisi tämä koko TAP .hankkeen suunnitelmien merkittävää muuttamista.  

Tesla -hanke on erittäin tärkeä siihen osallistuville maille.  Yhtiöt jotka tekevät valmistelevaa työtä Teslaa varten – kuten  DESFA, FGSZ, GA-MA ja Srbijagas – ovat kaikki olleet  Gazpromin asiakkaita jo vuosikymmeniä ja tämä antaa aiheen olettaa Teslassa virtaavan kaasun tulevan Venäjältä.  Teslan kaasu päätyy Itävallan Baumgartenin kaasu hubiin jonne  myls on mahdollisuus johtaa  Nord Stream-II putkilinjan venäläiskaasu.  Teslan vahvuutena lisäksi on että kaasun virtaussuunta putkessa voidaan vaihtaa tarpeen mukaan.

 

Päätelmiä

Turkin ja Venäjän suhteet normalisoituivat kun presidentit Erdogan ja Putin tapasivat Pietarissa 9.8.2016;  tällöin presidentti Erdogan ilmoitti TurkStreamin pikaisen rakentamisen olevan ensisijaista.  Suhteet kehittyivät edelleen  G20 huippukouksessa Kiinan Hangzhoussa.

Tänään  – toisinkuin vuosi sitten – Turkki on kiinnostunut liittämään putkistonsa kaakkois-Eurooppaan ei vain Venäjän vaan myös Kreikan ja Balkanin suhteiden vahvistamiseksi. Turkin motivaatiota kuvaa myös se, että maa olisi valmis maksamaan merkittävän osan putkilinjan Turkin puoleisesta osasta.

Kreikka puolestaan on valmis esittämään EU komissiolle syyskuussa 2016 venäläiskaasun kaakkois-Eurooppaan yhdistävää putkilinjaa. Tesla -hanke on Kreikan ohella erityisen tärkeä Makedonialle, Serbialle ja Bosnian serbientiteetille (Republika Srpska). 

USA ja EU ovat luonnollisesti huolissaan Venäjä-Kreikka-Turkki triangelin muodostumisesta merkitsisihän tämä venäläiskaasun osuuden kasvua EuroopassaUSAn ja EU:n toiveiden vastausesti.  Lisäksi TurkStream vie pohjan EU:n havittelemilta  Kaspianmeren putkihankkeilta, tekee Ukrainasta merkityksettömän kaasun läpikulkumaan viedennlisäksinmarkkinoita ja kannattavuutta USAn nesteytetyn kaasun (LNG) tuonnilta Eurooppaan.  

Turkilla ja Venäjällä on yhteisiä geopoliittisia intressejä lähialueillaan;  toisaalta Turkki -yhteistyö on Venäjälle keskeistä Syyrian tilanteessa, toisaalta TurkStream paitsi sementoi Venäjän johtavan aseman EU:n kaasumarkkinoilla myös luo Turkista merkittävän kaasuhubin ja vieläpä Ukrainan kustannuksella.  

1080712 (2)

 

 

 

Standard
Balkans, Energiapolitiikka

Turkish, Greek ja Tesla kaasuputkihankkeet uudelleenohjaavat itäisen Euroopan energiavirrat

 

54dce-turkey-euVenäjä perui South Stream kaasuputkihankkeen joulukuussa 2014 korvaten sen vastaavalla Turkish Stream suunnitelmalla. . Toukokuun 2015 alussa Gazprom ilmoitti aloittavansa Turkish Stream putkilinjan rakentamisen jo kesäkuun puolivälissä kuluvaa vuotta. Aloitus käsittää ensimmäisen (neljästä) putkilinjan asentamisen Mustanmeren pohjaan ja toteutuksen nopeus selittyy aiempaa South Stream hanketta varten tehdyillä valmisteluilla putkistojen teon, niiden laskukaluston ym sopimusten osalta. Kaasun Turkkiin lupaillaan virtaavan jo 19 kuukauden kuluttua eli joulukuussa 2016. Tämä venäläis-turkkilainen hanke on muokkaamassa koko itäisen Euroopan energialinjaukset uudelleen erityisesti seurannaistensa – Greek ja Tesla Stream hankkeiden myötä. Kamppailu energiahuollon linjauksista omaa luonnollisesti (geo)poliittiset aspektinsa ja vaikutuksensa mm Ukrainan ja Makedonian osalta.

Kaasu Euroopan markkinoille tulee putkistojen kautta lähinnä Venäjältä, Norjasta ja pohjois-Afrikasta. Pieniä määriä kaasua on tullut myös nesteytetyssä (LNG) muodossa maailmanmarkkinoilta, mutta tämän osuus on pikemminkin pienentynyt johtuen LNG kaasun korkeasta hinnasta Aasian tuontitarpeista johtuen. Putkistokaasun osalta lisäystä on lähivuosina tulossa Azerbaitsanista Turkin läpi valmistuneen TANAP –putkiston ja Kreikan ja Adrianmeren kautta etelä-Italiaan kulkevan TAP –putkiston myötä. Venäläiskaasu virtaa Eurooppaan kolmea pääväylää pitkin: Nord Stream (Itämeren kautta), Jamal (mm Valko-Venäjän kautta) ja Transgas (Ukrainan kautta). Ukrainan merkitys on vähentynyt kauttakulun luotettavuuden (maksamattomat kaasulaskut, korruptio jne), putkiston kunnon (järjestelmän uudistuksen hinnaksi arvioitu lähes 20 miljardia dollaria) ja poliittisen epävakauden takia. Venäjän ja Ukrainan välinen kaasun kauttakulkusopimus umpeutuu v. 2019 ja Venäjä on ilmaissut vievänsä kaasunsa tämän jälkeen muita reittejä.  

eu-gas-russia

Turkki on Saksan jälkeen suurin kaasunostaja Venäjältä ja maan kaasunkulutuksen ennustetaan myös kasvavan jatkossa. Turkin Euroopanpuoleinen osa on saaneet kaasun Ukrainan ja Trans Balkan putkiston kautta. Nyt rakennettava Turkish Stream rantautuu tälle Turkin läntiselle osalle jolloin nyt Bulgariasta Turkkiin johtavaa linjaa ei enää tarvit kaasuntuontiin. On kuitenkin mahdollista kääntää kaasun kulkusuuntaa ja toimittaa Turkish Streamin välittämää kaasua Bulgariaan ja eteenpäinkin ja näin korvata Ukrainan kautta nyt tuleva tuonti. (Turkish Streamista enemmän kirjoituksessani  Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”? )

Turkish Stream on 1 100 km pitkä Mustanmeren alittava neljästä rinnakkaisesta putkesta koostuva 63 miljardin kuutiometrin kapasiteetin omaava kaasun valtaväylä. Tästä kaasusta Turkin kotimaiseen käyttöön ohjautuu 16 miljardia m3 – eli ensimmäisen nyt laskettavan putken kapasiteetti – ja 47 miljardia m3 – kolmen Kreikan rajalle johtavan ja v. 2018 valmistuvaksi suunnitellun putken kapasiteetti – on mahdollisuus toimittaa nykyisille keski- ja itä-eurooppalaisille asiakkaille Turkin ja Kreikan rajalle rakennettavan kaasuterminaalin avulla.

Yksi South Streamin peruutukseen johtaneista syistä oli ns EU:n Kolmas Energiapaketti (TEP)jonka mukaan yksittäinen yritys ei samanaikaisesti voi olla sekä kaasuntoimittaja että kaasuputkien omistaja. Koska sen enempää Venäjä kuin Turkkikaan eivät ole EU:n jäseniä eikä käytännössä jäseneksi pyrkimässäkään – toisin kuin South Streamin kauttakulkumaat – eivät EU säännöt hidasta putkiston rakentamista Mustanmeren kautta Turkkiin. Turkin Ja Kreikan rajalle suunnitellusta kaasuterminaalista eteenpäin tilanne on toinen ja kaasuntoimitus keski- ja itä-Eurooppaan tulee tapahtua EU –säännösten mukaan. Tätä linjausta ovat ilmaisseet noudattavansa myös suunnitellulle linjalle osuvat ei-EU-maat.

eng-propozycje-nowych-szlakow-dostaw-gazu-do-europy-srodkowej-i-poludniowo-wschodniej (2)

Turkish Streamin ensimmäinen putkisto palvelee Turkin kotimaista kaasuntarvetta kun taas kolme linjaston muuta putkistoa on tähdätty keski- ja itä-Euroopan kysyntään. Tämän 47 miljardin m3 vuositason kaasumäärä on tarkoitus toimittaa Turkin ja Kreikan rajaterminaalista Turkish Streamista Greek Streamiksi muuntuvan putkiston kautta. Greek Stream puolestaan jakautuu kahteen haaraan: toinen – Tesla (Balkan) Stream – kohden pohjoista Makedonian, Serbian ja Unkarin kautta Itävallan Baumgartenin mittavaan kaasunjakelukeskukseen toisen linjan puolestaan kulkiessa Kreikasta Adrianmeren kautta Italiaan. Ensinmainittu Tesla Stream on pääosin sama linjaus kuin South Stream mutta Bulgaria on korvattu Turkki/Kreikka/Makedonia yhteydellä. Viimemainitulle reitille valmistuva TAP ei riitä Italian ja osin Ranskan kaasutarpeisiin joten Greek Stream tarvitsee joko TAP –linjan laajennusta tai ns Italy-Greece Interconnector (ITGI) reitin rakentamista. Perustavaa laatua oleva ero kaikissa näissä Turkish Streamin johdannaisissa on se, ettei Gazprom EU-säännösten mukaisesti voi olla niiden putkistojen haltija joiden kautta se myy kaasunsa. Venäjä on kylläkin ilmoittanut valmiutensa osaltaan rahoittaa niitä yksityisiä yrityksiä jotka mm Greek Streamia ryhtyvät rakentamaan.

Mustanmeren ja Välimeren välinen Balkanin alue on vuosisatoja ollut suurvaltojen keskinäisen kilpailun kohteena ja on tänä päivänäkin Venäjän ja länsivaltojen vastakkainasettelun etulinjaa. Energiatoimitusten keskeisin kamppailuareena nyt on Makedonia jonka mukanaolo varsinkin Tesla Streamissa on välttämätön. Makedonian vakautta onkin pyritty heti Turkish Streamin julkaisun jälkeen pyritty ulkopuolelta järkyttämään. (Tästä enemmän mm kirjoituksessani Terrorism in Macedonia Wasn’t An Isolated Act! ). Yhdysvallat on myös ottanut yhteyttä Kreikkaan ilmaisten kielteisyytensä yleisesti koko Turkish Streamia kohtaan.

Mielestäni olennaista on että Turkish Stream joka tapauksessa toimittaa venäläiskaasua suoraan Turkkiin kierrättämättä sitä Ukrainan kautta ja että uusi linjaus mahdollistaa kaasunhankinnan keski- ja itä-Eurooppaan South Streamiin verrattuna tällä kertaa aivan EU-säännösten mukaisesti. Aivan vähäinen sivuvaikutus ei mielestäni ole sekään että Turkish Stream tiivistää Kreikan ja Turkin alueellista yhteistyötä Greek Stereamin luodessa rakentamisvaiheessa 20 000 työpaikkaa ja valmistuttuaan tarjoaa Kreikalle satojen miljoonien eurojen kauttakulkumaksut taloudellisen tilansa paikkaamiseen. Aivan vastaavasti Tesla Streamin merkitys energiahuollon ohella on merkittävä Makedonialle, Serbialle ja Unkarille investointien ja kauttakulkumaksujen myötä.

Edellä viitteenomaisesti mainittuja aiheita käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

Turkish, Greek And Tesla Streams Re-routing Energy Supply In Eastern Europe

TurkishStream

 

 

Standard
Black Sea region, Energiapolitiikka

South Streamista Turk Stream?

40 miljardin dollarin South Stream -kaasuputkihanke on pysäytetty. Venäjn presidentti Putin ilmoitti asiasta Turkin vierailullaan viime maanantaina (1.12.2014). Välittömänä syynä mainittiin ettei Bulgaria kauttakulkumaana EU:n painostuksesta anna hankkeelle rakennuslupaa; muita vaikuttavia tekijöitä ovat mm laskevat energiahinnat, kaasun kysynnän hiipuminen sekä ennen muuta lännen ja Venäjän välinen poliittinen vastakkainasettelu Ukrainan konfliktin takia.

Samassa yhteydessä Putin ja Gazpromin pj Miller ilmoittivat preferoivansa Turkkia kumppanina ja linjaavansa jo aloitetun putken Bulgarian sijaan Turkkiin josta tarvittaessa Kreikan rajalle ja eteenpäin tyydyttämään erityisesti Balkanin alueen kaasutarpeita.

South Stream and partners

South Stream

South Stream on Gazpromin/Venäjän sponsoroima maakaasuhanke. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Mustan meren alittava putki rantautuisi Bulgariaan ja jatkuisi Serbian kautta aina Italiaan saakka haaroittuen matkalla useisiin muihinkin maihin. Putken kuljetuskapasiteetti olisi 63 miljardia kuutiometriä vuodessa.

Hanketta varten Venäjä on solminut bilateraalisia sopimuksia vuodesta 2008 lukien Bulgarian, Serbian, Unkarin, Kreikan, Slovenian, Kroatian ja Itävallan kanssa. Putken rakennustyöt alkoivat Venäjän puoleisen putkiston vetämisellä ja parantmisella vuonna 2012 ja alkuperäisen suunnitelman mukaan kaasun olisi tullut virrata markkinoille vuonna 2015.

Viime joulukuussa 2013 EU:n komissio ilmoitti em bilateraalisten sopimusten olevan EU säännösten vastaisia ja vaati sopimuksen tehneitä maita neuvottelemaan ne alusta lähtien uusiksi. Komissionpainostuksesta Bulgaria osaltaan keskeytti lupaprosessin elokuussa 2014.

Kenttästatus kiertotienä

Venäjä on kuluvan vuoden neuvotellut EU:n kanssa ns kenttästatuksen (Field Status) myöntämisestä South Streamille. EU direktiivit edellyttävät kaasun tuottajien ja putki-infran omistajuden erottamista toisistaan ja edelleen kolmansien osapuolten pääsyä välitys- ja jakelurakenteisiin. South Streamin luokittelu kenttästatuksella ratkaisisi kaikki EU:n kolmenteen energiapakettiin liittyvät säännösongelmat. Muiden muossa Saksa, Ranska ja Belgia omaavat kaasuntuonnissaan tällaisen “kenttästatuksen”. Gazpromin partneri Itävallassa (OMV) voisi käyttää samaa menettelytapaa South Streamin suhteen.

Seuraukset

South Streamin pysäyttäminen iskee erityisen voimakkaasti Bulgariaan; maan kaasunvälityspalkkiot on arvioitu 400 miljoonaksi dollariksi vuodessa, kaasuputken osuus Bulgarian BKT:sta on arviotu olevan 1,5 %, suoran investoinnin arvo kolme miljardia dollaria ja uusien työpaikkojen määrä 2 500 ja kaiken lisäksi hyödyt olisivat erityisesti kohdistuneet maan vähemmän kehittyneeseen pohjoisosaan.

Putkihankkeen peruuntuessa Bulgarian ohella suurimpia menettäjiä ovat Serbia, Itävalta ja Italia sekä välitystulojen että uusien työpaikkojen osalta. South Streamin hankeoperaattori ( South Stream Transport) arvioi eurooppalaisyritysten menettävän hankkeen myötä ainakin 2,5 miljardia euroa ja esimerkiksi tilauksen jo saanut japanilaisyhtiö menettää 320 miljoonaa euroa.

Viime vuosina Gazprom on kuluttanut 9,4 miljardia dollaria South Streamiin mm päivittämällä Mustalle merelle johtavia putkilinjoja. Osa investoinnista on kuitenkin käytettävissä Turk Streamin rakentamiseen. Myös bilateraaliset toimitussopimukset jäänevät edelleen voimaan.

Turk Stream

South Streamiin liittyen Venäjä jo vuonna 2009 sopi energia-alan yhteistyöstä Turkin kanssa ja Mustan meren alittava Venäjältä Turkkiin johtava Blue Stream putkilinja on jo toiminnassa. Tämä yhteistyö muodosti South Streamin vaihtoehtosuunnitelman (“Plan B”). Maanantaina ilmoitettiin Venäjän lisäävän toisen putken toiminnassa olevan Mustan meren alittavaan Blue Stream -linjaan. Välityskapasiteetti nousee näin samaksi kuin South Streamissa eli 63 miljardiin kuutiometriin (bcm) vuodessa. Tästä määrästä Turkki käyttää 14 bcm ja loput voidaan kuljettaa Turkin putkistojen kautta Balkanin tarpeisiin.

On the left, the planned South Stream route, to the right, the Blue Stream pipeline to Turkey. Image from www.gazprom.com

Vasemmalla suunniteltu South Stream, oikealla Blue Stream

 

Plan B:n selkeä voittaja on Turkki joka hankkeen toteutuksen myötä pääsee keräämään välitysmaksut Bulgarian ja osin muiden maiden sijaan. Lisäksi Venäjä ja Turkki sopivat samassa yhteydessä, että Venäjän Rosatom rakentaa Turkkiin 20 miljardin dollarin arvoisen ydinreaktorin.

Päätelmäni

South Stream aiheutta hajaannusta EU:ssa koska Itävalta, Unkari ja Bulgaria näkevät hankkeen oman energiaturvallisuutensa vakauttajana verrattuna Ukrainan kautta kulkeviin linjoihin; Bryssel puolestaan pyrkii vähentämä’än riippuvuuttaan venäläiskaasusta. Mielestäni alkuperäinen South Stream on Turk Streamia parempi koska tällöin Venäjä voisi toimittaa kaasun suoraan EU:hun ilman epävarmoja välikäsiä. Jää nähtäväksi onko Venäjän pysäytyspäätös lopullinen vai ainoastaan taktinen veto neuvotteluasetelman selkeyttämiseksi EU:n kanssa.

Edellä esiinnostettuja teemoja tarkastelen lähemmin pääblogini kirjoituksessa
Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”?

Standard
Balkan, Energiapolitiikka, lähi-itä, MENA

Energiakolmiosta itäisen Välimeren Game Changer

Israelin, Kyproksen ja Kreikan kehittyvä ja syventyvä ”energiakolmio” ei rakenna uusiksi vain Euroopan energiapeliä Balkanilla ja itäisellä Välimerellä vaan omaa myös laajemmat geopoliittiset vaikutuksensa. Energiakolmiolla (The Energy Triangle) tässä yhteydessä tarkoitan Israelin, Kyproksen ja kreikan yhteishanketta hyödyntää itäisen Välimeren uudet ja merkittävät kaasulöydöt, putkistojen vedot kaasukentiltä Kreikkaan ja nesteytettyä kaasua (LNG) jalostaville laitoksille Kyprokseen ja Israeliin. Lisäksi yhtenä osahankkeena on kaasulla tuotettavan sähkön siirto uudessa mainitut kolme maata yhdistävässä korkeajännitelinjassa (2,000-mega-watt EuroAsia Interconnector). Triangelin yhteistyö tiivistyi varsinki vuoden 2010 jälkeen ns Gaza flotillan tuhottua Israelin ja Turkin suhteet.

Israelilais-yhdysvaltalainen yhtymä löysi Israelin aluevesiltä kaasua 1999 ja vuodesta 2004 käyttöön otetut ensimmäiset sisälsivät kentät sisälsivät kaasua noin 1+1triljoonaa kuutiojalkaa (tcf). Sittemmin 2009-10 löytyivät Haifan läheisyydestä Tamarin ja Leviathanin kentät käsittäen 26-36 tcf luonnonkaasua. Pelkästään tämä kentät täyttäisivät Israelin kaasuntarpeen 150 vuotta. Kyproksen eteläpuoleisilta talousvesiltä puolestaan löytyi 2011 ns Afrodite kenttä käsittäen 8 tcf kaasua, joka puolestaan täyttäisi Kyproksen kaasuntarpeen 200 vuotta. Nämäkin merkittävät ja osin jo tuotantoon tulleet löydöt ovat silti vain murto-osa alueen potentiaalista sillä Välimeren itäosassa sijaitsevassa ns. Levantin altaassa – on arvioitu olevan 123 tcf kaasua ja 1.7 miljardia barrelia öljyä. On oletettavissa, että myös Syyrian talousvesillä sijaitsee merkittäviä hyödyntämistään odottavia kenttiä. Egypti puolestaan omaa noin 70 tcf kaasureservin osin Välimeressä osin maalla hyödyntäen siitä noin 2 tcf vuodessa, käyttäen tuotannosta noin75% itse lopun mennessä vientiin.

Vielä vuoteen 2012 asti 70 % Israelin maakaasusta tuli Egyptistä. Egyptin yhä jatkuvat levottomuudet aiheuttivat ongelmia niin maakaasun tuonnille kuin sitä koskevan teollisuuden kehittämiselle Egyptissä, uusien kaasukenttien käyttöönotto on jo tehnyt Israelista kaasun suhteen omavaraisen ja kohottaa maan lähivuosina merkittäväksi energian viejäksi.

Energiakolmion turvallisuuden takaaminen on merkinnyt myös asevarustelua. Israel ilmoitti 2012 kuluttavansa 800 miljoonaa dollaria kaasulähteitä suojaaviin partioaluksiin, Kreikka on hankkimassa mm kuusi sukellusvenettä Saksasta sekä pari fregattia Ranskasta ja Kypros (Nikosia) on budjetoinut 150 miljoonaa dollaria partioaluksiin. Toisaalta osingoille epäonnekkaasti pyrkinyt Turkki on investoimassa yli kaksi miljardia dollaria omiin merivoimiinsa käsittäen mm helikopteritukialuksen.

Venäjä on yksi energiakolmion pääpelureista ja valtionyhtiö Gazpromin etsiessä taloudellista etua Israel ja Kypros puolestaan näkevät hyötyvänsä yhteistyöstä teknisen asiantuntemuksen ja poliittisen tuen muodossa. Kyproksella puolestaan useita miljardeja maksava Vasilikos’in LNG jalostuslaitos on saaren historian suurin yhdyskuntahanke kautta historian. Gazprom on myös ilmaissut suunnitelmansa linkittää Kreikka South Streamin kanssa, jolloin Venäjä voisi käyttää Kreikkaa potentiaalisena LNG hub’ina. South Stream – jonka kilpailijana ollut EU:n tukema Nabucco -hanke on jo käytännössä kuopattu – on geostrategisesti yksi Balkanin tärkeimpiä hankkeita IIMS:n jälkeen (Ks esim Is it time to bury Nabucco? ja EU’s big choice – Nabucco or South Stream? ).

Maaliskuussa 2013 Israel jo solmi 20 vuoden sopimuksen Gazpromin kanssa Israelin nesteytetyn maakaasun markkinoinnista vahvistaen venäläisten asemaa globaaleilla LNG markkinoilla. Strateginen yhteistyö nousevan energiasupervallan – Israelin – kanssa saattaa vähentää Moskovan tukea niin Syyrian nykyhallinnolle kuin Iranillekin. Israelilla puolestaan on mahdollisuus myydä kaasunsa sellaisenaan putkia myöten tai sähköksi tuotettuna korkeajännitelinjaa myöten Eurooppaan, tai sitten nesteytettynä maailmanmarkkinoille.

Aiheesta tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

Realpolitik: The Energy Triangle As Game Changer For The Eastern Mediterranean

Standard
Energiapolitiikka, Siviilikiisinhallinta

R2P vs Facades of Intervention

R2P on suosittu suhteellisen uusi termi läntisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Kansainvälisen yhteisön suojelutarvetta on käytetty oikeutuksena hyökkäyksiin itsenäisiä maita kohtaan kun kohteen siviiliväestön on katsottu olevan vaarassa.  Pääblogissani julkaisemassani artikkelissa

R2P vs Facades of Intervention

kritisoin korkealentoisia julistuksia humanitaarisista interventioista kun operaatioiden motiivit paremmin on johdettavissa hyökkääjien taloudellisista, poliittisista tai sotilaallisista intresseistä eikä kohdealueen väestön tarpeista.  Tilanteen korjaamiseksi esitän interventiologiikan käyttöönottoa soveltamalla kansainvälisistä hankkeista tuttua loogista viitekehystä myös R2P:n toteutukseen.

LogFrame sovellus interventiologiikkaan alla ja myös linkistä LogFrameR2P

Intervention Logic for R2P by Ari Rusila

Ari Rusila’s BalkanBlog http://arirusila.wordpress.com

Intervention Logic Horizontal logic

F

e

e

d

b

a

c

k

Vertical levels
Overall objective: wider goal, a project is steered to its attainment. At all levels ►►►►


1. Narrative description

2. Indicators of achievement

3. Verification methods

4. Assumptions and risks

Immediate objective: a desired situation after completion of a project. It should be SMART (specific, measurable, accurate, realistic and time related)
Outputs are items of value developed by the project for the beneficiaries. With the aid of output resources, the beneficiaries should to achieve their immediate objectives.
Activities: to produce the outputs it is necessary to implement a number of certain activities ( tasks and actions)
Inputs are the material, human or financial resources for the completion of the activities

Aihetta sivuavia muita kirjoituksianis:

Interventions in general: Multifaceted Intervention Practices , Is Peace more than absence of the War? and Peacemaking – How about solving Conflicts too?

U.S. practising intervention first in the Bosnian War 1992-95 and selecting terrorist/OC-groups to U.S. allies (More e.g. Srebrenica again – Hoax or Massacre? and Krajina – Victory with Ethnic Cleansing and the outcome Bosnia on the road to the EU, sorry to Dissolution )

Racak fabrication and “humanitarian intervention” aka since WWII first ever full scale bombing operation in center of Europe 1999 ( High pressure to fabricate Racak reports and 10th anniversary of Nato’s attack on Serbia)

About U.S. strategy in Afghanistan: Will COIN work in Afghanistan?

Other related articles: Libya Intervention is creating problems instead of solving them and Some framework to Syrian crisis

Standard
Energiapolitiikka

Ukrainan vaali korjaa Jushchenkon irtiotot

Mielestäni Ukraina menetti valtaosan alueellista merkitystään Oranssivallankumouksen jälkeen lähinnä geopoliittisen energiapelin seurauksena. GUUAM ( Georgia, Ukraine, Uzbekistan, Azerbaijan and Moldova) perustettiin 1999 USAn avulla kehittämään Eurooppa-Kaukasus-Aasia korridoria. Järjestö edusti anglo-amerikkalaisten energiayhtiöiden etuja päämääränään blokata Venäjä ulos Kaspian meren alueen öljystä ja kaasusta samalla kuin eristää Moskova poliittisesti.

Nyt GUUAM on tiensä päässä. Ensimmäiseksi lähti Uzbekistan jättäen jälkeensä tynkä GUAMin. Sitten Georgia aloitti uhittelunsa uskoen voimakkaaseen länsiapuun tunnetuin seurauksin. Moldova oli suuntautumassa muiden mukana länteen ja Natoon alkaen kuitenkin harkita muita vaihtoehtoja Georgian kriisin jälkeen. Samalla Azerbaitsanin ja Venäjän välit lähentyivät viimemainitun alkaessa välittää Nagorno-Karabahin kysymyksessä. GUUAMin ainut jäänne on Ukraina joka itse on sotkenut asioitaan nykypresidentin johdolla. Enemmän GUUAMista artikkelissa “Is GUUAM dead?”.

Viimeisin kaasukiista teki selväksi, ettei Ukraina ole Venäjän kaasun luotettava välittäjä Eurooppaan. Tämä kiihdytti mm. EU:n Nabucco suunnitelman uudelle tasolle. Sama tapahtui myös Venäjän South Stream hankkeelle. Molemmat putkistot ohittavat Ukrainan. Uudet linjat valmistunevat vuoden 2015 tienoilla, jolloin Ukraina viimeistään menettää keskeisen asemansa energianvälityksen solmukohtana. Tämä rooli siirtyy nyt paitsi Nabuccon ja South Streamin myös Venäjän Blue Streamin ja mahdollisen Iranin putkiston myötä tukevasti/pysyvästi Turkille. (Putkista lisää mm. Artikkelissa “ The Nabucco-South Stream race intensifies”).

Vaaleissa Ukraina lopulta päässee eroon presidentti Jushchenkosta jo ensi kierroksella, jonka todennäköinen voittaja on alueiden puolueen Janukovivich. Toisella kierroksella veikkaan rouva Timoshenkon vetävän voiton itselleen ja näin maa saa karismaattisen naispresidentin. Tuloksena oletan välien Moskovaan pragmatisoituvan ja jännitteiden esimerkiksi Krimin ja Mustan meren laivaston tulevaisuuden suhteen pienentyvän.

Standard
Energiapolitiikka, EU

Floppenhagen

Paljon hehkutettu ilmastokokous päättyi odotusten mukaisesti mahalaskuun Kööpenhaminassa. Mammuttitapahtuman positiivinen anti rajoittunee poliittisen eliitin ja avustajakaartin sekä joidenkin järjestöjen veronmaksajien varoin toteuttaman joulushoppailumatkan taloudellisiin vaikutuksiin. Ilmastohypetyksen varjolla palkattu mittava virkamieskaarti onnistui myös varmistamaan itselleen jatkoprojektin ensimmäisen viritelmän päätyessä huonojen käytänteiden oppikirjaan. Kokouksen oma hiilijalanjälki puolestaan voisi olla ehdolla seuraavaan ennätystenkirjaan.

Koko sirkuksen ehkä yllättävin tulos oli havaita EU:n näkymättömyys lopullisissa neuvotteluissa – uusista presidenteistä ja ulkoministereistä huolimatta koko järjestö ilmeisesti puuttui Obaman koollekutsumasta neuvottelupöydästä vaikka EU:n markkinointikoneisto on pyrkinyt luomaan EU:sta ilmastonmuutos taistelun edelläkävijää.

Viimeistään nyt lienee selvää, ettei mammuttikokouksilla juuri ole tulevaisuutta päätöksentekoelimenä. Itse asiassa suurin vaikutus ilmastoon voi olla G2:n – eli ChiAmerican – keskinäisillä neuvotteluilla. Jos EU puolestaan pitäisi ilmastokysymystä tärkeimpänä prioriteettinaan sen painostukeinojen tulisi olla vastaavia, kuten esimerkiksi kauppasaarto ja viisumipakko USAta ja Kiinaa kohtaan elleivät nämä suostu EU:n ajamiin leikkauksiin. Tätä ei luonnollisestikaan tapahdu, koska seuraaviin vaaleihin tähtääviä poliitikkoja ei voi vähemmän kiinnostaa miltä maailma näyttää v. 2050.

Ennen kokousta nousi esiin myös päätöksenteon valmisteluun liittyvä kysymys tutkimuksen poliittisuudesta eli ns. Climategate. Mielestäni nyt olisi aika avoimelle debatille siitä miten päteviä ovat skenaarioiden pohjana käytetyt tilasto- ym aineistot. Aineistojen pimittämiseen ja tarkoitushakuiseen manipulointiin liittyvä keskustelu vie pohjaa koko ilmastonmuutoshankkeelta.

Toinen tutkimuksellinen haaste mielestäni on kokonaisvaltainen tarkastelutapa eli miten esimerkiksi jonkun energianlähteen suosinta toisen kustannuksella voi aiheuttaa kielteisiä ympäristöllisiä, sosiaalisia tai taloudellisia tuloksia toisaalla.

Taloudellinen haaste on mielestäni helpohkosti hoidettavissa käyttöönottamalla jokin Tobinin veron kehitelmä. Mielestäni ko vero on samalla oikeudenmukainen tulonsiirto teollistuneista maista mm köyhimpien maiden ympäristöolojen kohentamiseen.

Floppenhagen opetti miten onnettomalla pohjalla on päätöksenteon valmistelu, miten surkeasti hanke on organisoitavissa ja mikä ero on julkilausumatehtailulla ja reaalipolitiikalla.

Standard