Black Sea region, konfliktit

Näkökulma Turkista

Vieraileva kirjoittaja, geopoliitikko ja strategisti, Dr. Nejat Tarakçı, lähetti uusimman artikkelinsa pääblogissani julkaistavaksi.  V. 1949 syntynyt Nejat Tarakçı on eläköitynyt Turkin laivastoupseeri, laivastohistorian Ph. Dr., Hän työskenteli myös NATOssa 1996-1999 ja veti 2000-2006 kursseja ulkomaan politiikan strategioista Turkin eri yliopistoissa. Tällä hetkellä hän on  Turkish War Collegen ohjaaja. Tri Tarakçı on julkaissut 9 kirjaa tutkimustaan teemoista.

Mielestäni tri Tarakçın artikkeli tuo mielenkiintoisen turkkilaisen näkökulman lähi-idän konflikteihin vaikka en kaikessa jaakkaan hänen näkemyksiään.  Mielestäni hän ylikorostaa juutalaislobbyn asemaa Trumpin valinnassa ja alikorostaa Trumpin merkitystä Israelin tulevien toimien tukena (näistä omassa kirjoituksessani Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East ).  Edelleen nähdäkseni TurkStream on Turkille merkityksellisempi hanke (Resetting Russian-Turkish Energy Relations ) kuin itäisen Välimeren kaasuhankkeet ( Realpolitik: The Energy Triangle As Game Changer For The Eastern Mediterranean ).  Edelleen näen muotoutumassa olevan Kurdistanin Turkille(kin) pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana.

Painotuseroista huolimatta Nejat Tarakçın artikkeli omaa mielenkiintoista pohdintaa ja on luettavissa sellaisenaan ja kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä:

Turkey In The EU-Trump-Russia Triangle By Dr. Nejat Tarakçı

Standard
Black Sea region

Turkki Natosta SCO:hon?

turkkiscoEuraasian ja Lähi-idän turvallisuusympäristö saattaa olla muuttumassa. New Europe -julkaisun mukaan Turkin Presidentti Tayyip Erdogan totesi 20.11.2016 ettei Turkin tarvitse liittyä EU:iin hinnalla millä hyvänsä ja että Turkki voisi liittyä osaksi Kiinan ja Venäjän johtamaa turvallisuusblokkia – SCO:ta.

“Why shouldn’t Turkey be in the Shanghai Five? I said this to [Russian President] Mr Putin, to [Kazakh President] Nazarbayev, to those who are in the Shanghai Five now…I hope that if there is a positive development there, I think if Turkey were to join the Shanghai Five, it will enable it to act with much greater ease.”

Kiina, Venäjä ja neljä keski-Aasian valtiota (Kazakhstan, Kyrgyzstan, Tajikistan ja Uzbekistan), muodostivat ns. Shanghai Cooperation Organisation (SCO) v. 2001 alueelliseksi turvallisuusblokiksi radikaalia islamia ja Adganistanista virtaavia huumeita vastaan. Uzbekistan ei alunperin ollut mukana josta syystä on käytetty  nimitystä Shanghai Five.

Kazakhstanissa, Kyrgyzstanissa ja Uzbekistanissa puhutaan turkkilaisperäisiä kieliä joten aican vieras viiteryhmä ei ole kyseessä. V. 2013 Turkki allekirjoitti SCI:n kanssa ns. “dialogue partner” –sopimuksen. Mongolia, Intdia, Iran, Pakistan ja Afganistan puolesraan ovat SCO:n tarkkailijajäseniä kunntaas Valko-Venäjä on Turkin tapainen dialogipartneri.

e0cfa-eu_turkey_2009Turkki haki jäsenyyttä EU:n edeltäjään EEC:hen vuonna 1963. Viimeisen vuosikymmenen aikana on avattu useita jäsenyysneuvotteluihin liittyviä ns. chaptereita – neuvottelulukuja – mutta yhtään ei ole saatu päätökseen. Erdoganin mukaan EU on vitkastellut 53 vuotta ja ihmettelee miksi avata mitään neuvottelulukuja ellei mitään ole tarkoituskaan loppuunsaattaa. Edelleen EU:n kanssa tehtyyn pakolaissopimukseen liittynyt Turkin viisumivapaus ei ole edennyt kun esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta tulevat matkailijat eivät tarvitse viisumeita.

Turkin Nato –suhde on parhaillaan ongelmallinen myös siksi, että useat Natoon nimitetyt turkkilaisupseerit hakevat parhaillaan turvapaikkaa länsivalloista. Erdoganin mukaan mikään Nato –maa ei voi myöntää liittolaisensa terroristeiksi luokittelemille henkilöille turvapaikkaa vaan nämä hakijat tulisi karkoittaa.

Standard
Black Sea region, EU

Suomikin rahoittaa Kiovan hallinnon sotaa kansalaisiaan vastaan

Nimetön (40)Saksalainen talousjulkaisu “ Deutsche Wirtschafts Nachrichten” kertoo artikkelissaan EU-Steuerzahler kaufen für 500 Millionen Euro Gas für die Ukraine , että EU-veronmaksajat antavat 500 miljoonaa euroa Ukrainalle ja edelleen Venäjän kaasuyhtiö Gazpromille Ukrainan kaasulaskun maksamiseen. Sopimukseen päästiin viime perjantaina EU:n ja Venäjän kyseistä asiaa Vienissä koskeneissa neuvotteluissa.

Kyseisellä summalla katetaan Ukrainan kaasunostoja vuoden 2015 viimeisen ja vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen osalta. Nyt sovitun erän lisäksi Ukraina tarvinnee myös toisen 500 miljoonan euron erän kuluvana talvena, mahdollisesti enemmänkin jos talvesta tulee kylmä. Ukrainan ollessa käytännössä konkurssissa tullevat nämä lisäerätkin EU-veronmaksajien kuitattavaksi.

Nimetön (39)Järjestelyn tekee mielenkiintoiseksi se, että käytännön vararikostaan huolimatta Ukrainan (Kiovan) hallitus on löytämässä 4,1 miljardin euron rahoituksen sodankäyntiin omia kansalaisiaan vastaan itä-Ukrainassa kuluvana vuonna aikoen lisäksi kasvattaa ko summaa v. 2016. Näin EU:n veronmaksajat epäsuorasti ovat rahoittamassa yhtä osapuolta sisällissodassa vaikka EU:n nähdäkseni tulisi panostaa ensisijassa Minsk II sopimuksen toimeenpanoon vihollisuksien lopettamiseksi.

Näin suomalaisena veronmaksajana ja hallituksen leikkauslistosta lukeneena sekä budjettikäsittelyynkin liittyen kiinnostaisi tietää miltähän momentilta tämäkin sodankäynti rahoitetaan.

Eräitä Ukrainan tilannetta taustoittavia viimeaikaisia analyyseja:

Aiempia omia kirjoituksiani Ukrainasta:

Nimetön (38)

Standard
Balkans, Black Sea region

Paluu South Streamiin?

grafikVenäjä perui ‘South Stream’ kaasuputkihankkeen joulukuussa 2014 korvaten sen vastaavalla ‘Turk (aka Turkish) Stream’ -suunnitelmalla. Aiemmassa kirjoituksessani Turkish, Greek And Tesla Streams Re-routing Energy Supply In Eastern Europe kerroin, kuinka tämä venäläis-turkkilainen hanke on muokkaamassa koko itäisen Euroopan energialinjaukset uudelleen erityisesti seurannaistensa – Greek ja Tesla Stream hankkeiden myötä ja miten kamppailu energiahuollon linjauksista omaa luonnollisesti (geo)poliittiset aspektinsa ja vaikutuksensa mm Ukrainan ja Makedonian osalta.

‘South Stream’in peruuntumisesta Venäjä aikoinaan syytti pääosin Bulgariaa joka EU:n ja USAn painostuksesta EU säännöksiin vedoten ei myöntänyt lupia kaasuputkihanketta varten. Uusi sovitteleva ilmapiiri Venäjän ja Bulgarian suhteissa alkoi kun presidentti Putin hiljattaisessa Deutsche Wellen haastattelussa korosti Venäjän ja Bulgarian historiallisia siteitä lisäten Venäjän olevan jatkossakin valmis kehittämään yhteisiä hankkeita maiden välillä.

Bulgarian energiaministeri Temenuzhka Petkova ilmoittikin nopeasti ‘South Stream’in yhä olevan maan kärkihankkeita ja ettei maa koskaan sitä ole hylännytkään. Edelleen virallisen peruutusilmoituksen edelleen puuttuessa Bulgaria on ylläpitänyt valmiuksia hankkeen nopeaan toteutukseen. Elinkeinoelämän liiton johtaja Kiril Domuschiev puolestaan huomautti että South Streamia palvelevaa infrastruktuuria on hyödynnettävissä myös Turk Streamissa ja muissa mahdollisissa Gazpromin ja ja Bulgarian yhteishankkeissa. Aiemman energiaministeri, nykyisen oppositiojohtaja, Dragomir Stoynev’in mukaan mikään maa ‘South Stream’in reitillä ei ole niin hyvin valmistautunut putkihankkeeseen kuin Bulgaria. Edelleen hanketta varten luotu yhteisyritys ’South Stream Bulgaria’ on yhä olemassa.

Professori Atanas Tasev totesi haastattelussaan , ettei ‘South Stream’ ollut mikään bulgarialais-venäläisen ystävyyden ilmentymä vaan kaikkein taloudellisin ja teknisesti kestävin ratkaisu putkilinjaukseen. Prof. Tasev myös pitää mahdollisena ratkaisua että South/Turk Streamin neljästä putkistosta yksi vedetään Turkkiin tyydyttämään maan omia energiatarpeita kun taas kolme putkistoa ohjataan Bulgariaan palvelemaan kaakkois- Euroopan ja EU:n kaasuntarpeita.

Turk Stream on 1 100 km pitkä Mustanmeren alittava neljästä rinnakkaisesta putkesta koostuva 63 miljardin kuutiometrin kapasiteetin omaava kaasun valtaväylä. Tästä kaasusta Turkin kotimaiseen käyttöön ohjautuu 16 miljardia m3 – eli ensimmäisen nyt laskettavan putken kapasiteetti – ja 47 miljardia m3 – kolmen Kreikan rajalle johtavan ja v. 2018 valmistuvaksi suunnitellun putken kapasiteetti – on mahdollisuus toimittaa nykyisille keski- ja itä-eurooppalaisille asiakkaille Turkin ja Kreikan rajalle rakennettavan kaasuterminaalin avulla joko LNG (nestemäinen) muodossa tahi uusia rajalta lähteviä kaasuputkistoja myöten. Olennaista hankkeessa on ettei Gazprom rakennuta tai omista näitä jatkolinjoja jolloin ne täyttävät EU:n asioita koskevat säännökset (mm EU:n Kolmas Energiapaketti – TEP – määrää etteivät kaasun toimittaja ja putkiston omistaja voi olla sama taho).

eng-propozycje-nowych-szlakow-dostaw-gazu-do-europy-srodkowej-i-poludniowo-wschodniej-2

Tesla Stream on pääosin sama linjaus kuin South Stream mutta Bulgaria on korvattu Turkki/Kreikka/Makedonia yhteydellä. Tämän linjauksen keskeisimmäksi kamppailuareenaksi nousi Makedonia jonka vakautta pyrittiin heti Turk Streamin julkaisun jälkeen EU:n ja USAn tukemana ulkopuolelta järkyttämään. Tämä värivallankumous kuitenkin viime keväänä epäonnistui (Tästä enemmän mm kirjoituksessani Terrorism in Macedonia Wasn’t An Isolated Act! ). South Streamin paluuspekulaatioista huolimatta Kreikka, Makedonia (FYROM), Serbia ja Unkari ovat valmiit syyskuussa 2015 allekirjoittamaan Bekgradissa yhteisen muistion/julkilausuman koskien yhteistyötä ’Turk Streamin’ ja sen jatkohanke ’Tesla (Balkan) Streamin’ kanssa sekä muodollisesti hyväksymään viimemainitun tarkan linjauksen.

‘Turk Stream’in toteutus on nyt viivästynyt. Venäjä on sitonut Turkille myytävän kaasun hinnanalennuksen putkiston viranomaislupiin Turkissa. Turkki puolestaan ei ole päättänyt näistä luvista hallituksen puutteen ja syksyn vaalien vuoksi. Toisaalta teknisellä tasolla hanke kuitenkin etenee. ’South Stream Transport B.V’n tekninen johtaja Andrey Fick on nimitetty ‘Turk Stream’iä rakentavan yhtiön toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2015. Heinäkuussa 2015 Venäjän energiaministeriö lähetti Ankaraan kaksi versiota hallitusten väliseksi sopimukseksi joista toisessa esitetään kaikkien neljän putkiston rakentamista Turkkiin ja toisessa yhden putkilinjaston vetoa. Ympäristö- ja sosiaalivaikutusten (EIA ja ESUA) arvionnissa lupia varten autavat jo South Streami’ä varten tehdyt analyysit ja Venäjältä lähtevän putkiston alkupään EIA hyväksyttiin jo aiemmin South Stream’n merenalaisen hankkeen yhteydessä.

Erityisesti kaakkois-Euroopan energiahuollon ohella Turk Streamin jatkohankkeet ovat merkittäviä niihin osallistuville maille investointien ja kauttakulkumaksujen myötä;  sama pätee myös mikäli ‘South Stream’ toteutuu mutta tässä tapauksessa kauttakulkumaksujen – satoja miljoonia euroja per vuosi – suurin hyötyjä olisi Turkin sijasta Bulgaria. Mikäli South Stream kokee uudistisyntymisen ei Kreikka välttämättä jää osattomaksi koska osa kaasuvirrasta on ohjattavissa Bulgariasta Kreikkaan maiden välisen yhdysputken kautta.

[Tätä aihepiiriä käsittelen laajemmin pääblogini kirjoituksessa Comeback of South Stream? .]

Screen%20Shot%202015-08-13%20at%2010.03.21%20AM

Interactive: Veins of Influence is republished with permission of Stratfor.”

Standard
Black Sea region, Energiapolitiikka

South Streamista Turk Stream?

40 miljardin dollarin South Stream -kaasuputkihanke on pysäytetty. Venäjn presidentti Putin ilmoitti asiasta Turkin vierailullaan viime maanantaina (1.12.2014). Välittömänä syynä mainittiin ettei Bulgaria kauttakulkumaana EU:n painostuksesta anna hankkeelle rakennuslupaa; muita vaikuttavia tekijöitä ovat mm laskevat energiahinnat, kaasun kysynnän hiipuminen sekä ennen muuta lännen ja Venäjän välinen poliittinen vastakkainasettelu Ukrainan konfliktin takia.

Samassa yhteydessä Putin ja Gazpromin pj Miller ilmoittivat preferoivansa Turkkia kumppanina ja linjaavansa jo aloitetun putken Bulgarian sijaan Turkkiin josta tarvittaessa Kreikan rajalle ja eteenpäin tyydyttämään erityisesti Balkanin alueen kaasutarpeita.

South Stream and partners

South Stream

South Stream on Gazpromin/Venäjän sponsoroima maakaasuhanke. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Mustan meren alittava putki rantautuisi Bulgariaan ja jatkuisi Serbian kautta aina Italiaan saakka haaroittuen matkalla useisiin muihinkin maihin. Putken kuljetuskapasiteetti olisi 63 miljardia kuutiometriä vuodessa.

Hanketta varten Venäjä on solminut bilateraalisia sopimuksia vuodesta 2008 lukien Bulgarian, Serbian, Unkarin, Kreikan, Slovenian, Kroatian ja Itävallan kanssa. Putken rakennustyöt alkoivat Venäjän puoleisen putkiston vetämisellä ja parantmisella vuonna 2012 ja alkuperäisen suunnitelman mukaan kaasun olisi tullut virrata markkinoille vuonna 2015.

Viime joulukuussa 2013 EU:n komissio ilmoitti em bilateraalisten sopimusten olevan EU säännösten vastaisia ja vaati sopimuksen tehneitä maita neuvottelemaan ne alusta lähtien uusiksi. Komissionpainostuksesta Bulgaria osaltaan keskeytti lupaprosessin elokuussa 2014.

Kenttästatus kiertotienä

Venäjä on kuluvan vuoden neuvotellut EU:n kanssa ns kenttästatuksen (Field Status) myöntämisestä South Streamille. EU direktiivit edellyttävät kaasun tuottajien ja putki-infran omistajuden erottamista toisistaan ja edelleen kolmansien osapuolten pääsyä välitys- ja jakelurakenteisiin. South Streamin luokittelu kenttästatuksella ratkaisisi kaikki EU:n kolmenteen energiapakettiin liittyvät säännösongelmat. Muiden muossa Saksa, Ranska ja Belgia omaavat kaasuntuonnissaan tällaisen “kenttästatuksen”. Gazpromin partneri Itävallassa (OMV) voisi käyttää samaa menettelytapaa South Streamin suhteen.

Seuraukset

South Streamin pysäyttäminen iskee erityisen voimakkaasti Bulgariaan; maan kaasunvälityspalkkiot on arvioitu 400 miljoonaksi dollariksi vuodessa, kaasuputken osuus Bulgarian BKT:sta on arviotu olevan 1,5 %, suoran investoinnin arvo kolme miljardia dollaria ja uusien työpaikkojen määrä 2 500 ja kaiken lisäksi hyödyt olisivat erityisesti kohdistuneet maan vähemmän kehittyneeseen pohjoisosaan.

Putkihankkeen peruuntuessa Bulgarian ohella suurimpia menettäjiä ovat Serbia, Itävalta ja Italia sekä välitystulojen että uusien työpaikkojen osalta. South Streamin hankeoperaattori ( South Stream Transport) arvioi eurooppalaisyritysten menettävän hankkeen myötä ainakin 2,5 miljardia euroa ja esimerkiksi tilauksen jo saanut japanilaisyhtiö menettää 320 miljoonaa euroa.

Viime vuosina Gazprom on kuluttanut 9,4 miljardia dollaria South Streamiin mm päivittämällä Mustalle merelle johtavia putkilinjoja. Osa investoinnista on kuitenkin käytettävissä Turk Streamin rakentamiseen. Myös bilateraaliset toimitussopimukset jäänevät edelleen voimaan.

Turk Stream

South Streamiin liittyen Venäjä jo vuonna 2009 sopi energia-alan yhteistyöstä Turkin kanssa ja Mustan meren alittava Venäjältä Turkkiin johtava Blue Stream putkilinja on jo toiminnassa. Tämä yhteistyö muodosti South Streamin vaihtoehtosuunnitelman (“Plan B”). Maanantaina ilmoitettiin Venäjän lisäävän toisen putken toiminnassa olevan Mustan meren alittavaan Blue Stream -linjaan. Välityskapasiteetti nousee näin samaksi kuin South Streamissa eli 63 miljardiin kuutiometriin (bcm) vuodessa. Tästä määrästä Turkki käyttää 14 bcm ja loput voidaan kuljettaa Turkin putkistojen kautta Balkanin tarpeisiin.

On the left, the planned South Stream route, to the right, the Blue Stream pipeline to Turkey. Image from www.gazprom.com

Vasemmalla suunniteltu South Stream, oikealla Blue Stream

 

Plan B:n selkeä voittaja on Turkki joka hankkeen toteutuksen myötä pääsee keräämään välitysmaksut Bulgarian ja osin muiden maiden sijaan. Lisäksi Venäjä ja Turkki sopivat samassa yhteydessä, että Venäjän Rosatom rakentaa Turkkiin 20 miljardin dollarin arvoisen ydinreaktorin.

Päätelmäni

South Stream aiheutta hajaannusta EU:ssa koska Itävalta, Unkari ja Bulgaria näkevät hankkeen oman energiaturvallisuutensa vakauttajana verrattuna Ukrainan kautta kulkeviin linjoihin; Bryssel puolestaan pyrkii vähentämä’än riippuvuuttaan venäläiskaasusta. Mielestäni alkuperäinen South Stream on Turk Streamia parempi koska tällöin Venäjä voisi toimittaa kaasun suoraan EU:hun ilman epävarmoja välikäsiä. Jää nähtäväksi onko Venäjän pysäytyspäätös lopullinen vai ainoastaan taktinen veto neuvotteluasetelman selkeyttämiseksi EU:n kanssa.

Edellä esiinnostettuja teemoja tarkastelen lähemmin pääblogini kirjoituksessa
Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”?

Standard
Black Sea region

Ukrainan vasemmistoa etsimässä

Päivittäessäni Ukrainan nykytilannetta löysin aihetta hyvinkin taustoittavan paikallisen analyysin joka vasemmistonäkökulmasta valottaa konfliktin lähihistoriaa ja viimeaikaisia kehityspiirteitä.

Koska Ukraina kuitenkin edustaa hybridisodankäynnin uusinta versiota kaikkien osapuolten luodessa ja välittäessä massoittain disinformaatiota päätin analyysin merkittävyyden/edustavuuden arvioimiseksi hieman kartoittaa Ukrainan vasemmiston nykytilannetta.

Tarkoittamani analyysi pohjautuu ukrainalaisen Borotba -organisaatiota edustavan Dimitry Kolesnikin laajaan haastatteluun. Borotba luonnehditaan vasemmistopiireissä marxilais-leninistiseksi antifasistiseksi organisaatioksi jolla on läheiset suhteet Venäjällä toimivaan Left Front nimiseen poliittiseen yhteistyöelimeen. Borotba oli jo v. 2012 harvoja poliittisia organisaatioita joka varoitti äärioikeistolaisen Svobodan noususta, samoin järjestö tuomitsi luonnehdintansa mukaan länsituettua ja fasistista helmikuun 2014 kaappausta Kiovassa. Järjestö leimattiinkin stalinistiseksi separatisti-infon levittäjäksi. Paine Borotbaa vastaan kasvoi läntisessä Ukrainassa ja muuallakin uuden hallinnon vaikutusalueilla ja mm Odessan ay-talon poltossa ja joukkomurhassa useita sen jäseniä sai surmansa. Vähitellen koko järjestö läntisessä Ukrainassa, Harkovassa ja Odessassa painui maan alle.

Niin anarkistit kuin Borotbakin ovat alunperin tuoneet esiin niin Maidanilla kuin muuallakin sosiaalisia kysymyksiä, arvostelleet läpikorruptoitunutta hallintoa ja yleensäkin vasemmistolaisia teemoja. Nyt kuitenkin nämä kumoukselliset liikkeet ovat ajautuneet täysin eri suuntiin. Maaliskuussa 2014 useat Ukrainan liberaalit ja anarkistiset organisaatiot – kuten “Autonomous Workers Union” ja “Direct Action” opiskelijaliitto kritisoivat Borotbaa sen yhteistyöstä konservatiivisten venäjämielisten ryhmien kanssa kehottaen ulkomaisia vasemmistojärjestöjä irtisanoutumaan Borotbasta. Anarkistien ja Borotban vastakkainasettelu kärjistyi jopa siten, että kun Borotba Harkovassa väkivaltaiseksi yltyneessä demonstraatiossa taisteli anti-maidanin puolesta Natoa, EU:ta ja länsi-Ukrainan fasisteja vastaan anarkistit puolestaan taistelivat liberaali- ja fasistiryhmien puolella.

Anarkistien syytösten vuoksi Saksan Die Linke jäädytti yhteistyönsä Borotban kanssa. Saksalaiset olivat seuranneet hyvin tarkasti Ukrainaa ja mm Rosa Luxemburg -säätiö oli tehnyt kattavan selvityksen Ukrainan vasemmistokentästä 2013 ja he halusivat nytkin ottaa asiasta selvää. Heinäkuussa 2014 Linken MEP Andrej Hunko kumosi anarkistien väitteet Borotban yhteistyöstä venäläisten natsien kanssa ja Borotba/Linke -yhteistyö palautui ennalleen.

Mainittakoon, että Borotba on osallistunut myös kesäkuussa ns Minskin julistuksen muotoiluun yhdessä Left Frontin ja useiden muiden vasemmistojärjestöjen kanssa. Ko julistuksen vaatimukset nähdäkseni muodostavat hyvän tiekartan Ukrainan konfliktin rauhanomaiselle ratkaisulle sekä rakennustyölle aselevon jälkeen.

Edellä kuvattua tematiikkaa käsittelen laajemmin pääblogini artikkelissa

Seeking For The Ukrainian Left

joka myös sisältää mainostamani Borotban Dimitry Kolesnikin laajan haastattelun.

Ukrainan tilanne on viime kuukausina polarisoitunut dramaattisesti. Kun ensimmäiset Kiovan hallinnon itäänlähetyt joukot kieltäytyivät ampumasta maanmiehiään niin ko hallinto muutti joukkojen koostumusta rekrytoimalla iskujoukokseen oikeistolaisia ääriaineksia joille ei ollut mikään ongelma ampua maanmiehiään. Itäukrainalaiset puolestaan saivat materiaali-, koulutus- ja miehistöapua Venäjältä jolloin ajauduttiin hyvinkin veriseen sisällissotaan. Siviiliuhrit ovat jyrkentäneet asenteita niin Ukrainan itä- kuin länsiosissakin ja maan ulkopuolisten hämmentäjienkin dialogi on liki jäissä. Tätä taustaa vasten mielestäni Borotbankin edustaman vasemmistokentän rooli voisi olla rakentava. Joka tapauksessa ukrainalaiset mielestäni ansaitsevat enemmän nationalisointia ja vähemmän nationalismia.

Standard
Black Sea region, konfliktit

Asekauppa: Odessan verkosto

Edellisessä artikkelissani – Arms Trade: The Crux Of The MIC käsittelin kansainvälistä asekauppaa kahden maailman merkittävimmän sotilasvallan, USAn ja Venäjän, vientikohteiden näkökulmasta. Kokonaiskuva asekaupasta on paljon laajempi kun mukaan otetaan peiteoperaatiot, salakuljetus, bulvaanien käyttö ja vastaavat käytänteet. Yksi esimerkki läntisistä käytänteistä on kuvattuna artikkelissani – U.S. Recycles Its Old Balkan Practice With Syria . Uusin kirjoitukseni Arms Trade: Odessa Network on puolestaan yksi esimerkki Venäjän toteuttamasta toimintatavasta.

Vuonna 2012 Farley Mesko and Tom Wallace – C4ADS tutkimustiimin analyytikot alkoivat selvittää ukrainalaislähtöisten yksilöiden ja logistiikkayhtiöiden osuutta venäläis- ja ukrainalaisaseiden vientiin. Tutkijat kävivät läpi 43 erillistä laivakuljetusta jotka toimittivat aseita vähintäänkin 21 eri maahan. Laivakuljetukset lähtivät Odessasta liki sata kilometriä pohjoiseen sijaitsevasta Oktyabrskin satamasta . Mainittu satama oli vielä ainakin viime vuonna täysin Venäjän kontrolloima ja jo neuvostoaikana rakennettu nimenomaan palvelemaan asekauppaa.

Tutkimustyön tuloksena syntynyt raporttiThe Odessa Network: Mapping Facilitators of Russian and Ukrainian Arms Transfers  esittelee hyvinkin vaikeaselkoisen läpikuultamattoman järjestelmän jonka tutkijat nimittivät Odessan verkostoksi.

Odessan verkosto

Raportin Odessan verkosto on löysä kokoelma logistiikkayhtiöitä palvellen Venäjän ja Ukrainan hallituksia ja valtion asevientiyhtiöitä kuten Rosoboronexport and Ukrspetsexport.. Palvelujen monipuolistamiseksi nämä yhtiöt käyttävät myös EU-alueen alihankkijoita ja kuljetusten turvaamiseksi mm merirosvoukselta useita yksityisiä merenkulkuun erikoistuneita turvayhtiöitä joissa usein on miehityksenä venäläisiä sotaveteraaneja. Odessa verkosto ei siis ole yhtenäinen hierarkinen organisaatio vaan pikemminkin yksilöiden ja yhtiöiden asevientiin erikoistunut yhteistoimintaklusteri. Pääosa logistiikka ja kuljetusyhtiöistä sijaitsee Odessassa mutta turvapalvelujen ohella esimerkiksi rahoituspalvelut – joku voisi väittää rahanpesu – on ulkoistettu Latviaan ja edelleen mm Panamaan.

Odessan verkosto kuvaa vain osaa Venäjän aseviennistä. Esimerkiksi norjalaisyhtiö Eide Marine Services toteuttaa sellaisia vientitoimituksia johon Odessa verkoston alukset eivät sovellu. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi Kilo-luokan sukellusveneiden vienti Kiinaan ja Tarantul-luokan ohjusveneiden sekä Gepard-luokan fregattien toimitukset Vietnamiin.

Merikuljetusten ohella asevientiä tapahtuu mm maan- ja rautateitse esimerkiksi Kazakstaniin, Su–30 MK2 ja Su–27 SKM hävittäjäkoneet Indonesialle puolestaan toimitettiin perille An-124 kuljetuskoneella.

Connections

Odessan verkoston toiminta ei olisi mahdollista ilman henkilökohtaisia ja taloudellisia suhteita Venäjän ja Ukrainan hallitustason virkamiehiin. Raportin mukaan verkoston merkittävin pääoma onkin yhteydet. Kun kyse on ollut miljardien eurojen liiketoiminnasta ulottuvat nämä yhteydet korkeimmalle tasolle. Raportin alla oleva kaavio kuvaa osan tästä poliittisen puolen yhteysverkosta.

Kuvasuurennus myös TÄSTÄ .

Tekopyhät sanktiot

Ukrainan tilanne vaikuttaa asekauppaan eikä ainoastaan viennin osalta. Useilla kymmenillä Ukrainassa sijaitsevalla tehtaalla on alihankintasuhde Venäjän aseteollisuuteen; ukrainalaistehtaiden tuotannon korvaamisen on arvoitu maksavan Venäjälle lähes 23 miljardia ruplaa. Tämä alihankitayhteistyö on aikaansaanut lännen ajamien sanktioiden ja kovien puheiden valossa myös ironisia piirteitä. Ilma-alusten moottoreihin erikoistunut Motor Sich sijaitsee Dnepropetrovkin liepeillä Ukrainassa. Krimin haltuunoton aikaan ko yhtiö allekirjoitti uudistetun yhteistyösopimuksen Venäjän puolustusteollisuutta edustavan Rostecin kanssa.

Sanktioista ja tekopyhistä lausunnoista huolimatta ko yhtiö toimittaa häiriintymättä moottorit mm 63 venäläiselle Mi-17V helikopterille jotka puolestaan toimitetaan USAn tilaamina Afganistanin armeijalle. Näin siis yhdysvaltalaiset veronmaksajat sijoittavat 1.33 miljardia dollaria venäläishelikopterien valmistamiseen, vieläpä osin ukrainalaisosin, ja vientiin jopa niiden henkilöiden toimesta jotka esiintyvät myös USAn sanktiolistalla.

Edellä viitteenomaisesti esitettyjä teemoja käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

Arms Trade: Odessa Network .

Standard