konfliktit, lähi-itä

Fatah-Hamas -diili rauhanprosessin mahdollisuutena

Presidentti Abbasin länsirantaa hallinnoiva Fatah -liike ja Gazaa hallitseva Hamas ilmoittivat 23.4.2014 sovusta ja tarkoituksestaan muodostaa viiden viikon aikana yhetsihallitus sekä pitää puolen vuoden kuluessa parlamenttivaalit. Sopimuksen tarkoituksena on lisäksi vapauttaa molemmin puolin vastapuolen vankeja sekä palauttaa vuoden 2007 Gazasta ulosheitetyt Fatahin työntekijät sinne takaisin. Vaikka aiemmat vastaavat sopimukset ( Mecca (2007) , Kairo (toukokuussa 2011) ja Doha ( helmikuussa 2012) ovat jääneet toteuttamatta voi sopu nyt mahdollisesti onnistuessaan mielestäni muuttaa lähi-idän rauhanprosessin pelikenttää monellakin tavalla: luomalla kivuliaisiin kompromisseihin kykenevän tarpeeksi vahvan ja edustavan palestiinalaisosapuolen tai sitten johtavan osapuolten yksipuolisiin ratkaisuihin. ( Aiemmista vastaavista hankkeista enemmän kirjoituksessani Fatah-Hamas Deal: Three Scenarios )

Ajoitus

Muslimiveljeskunnan kaatamisen jälkeen Egyptin nykyhallinto on sulkenut pääosan – noin 1 500 – Hamasille hyvin tuottoisista Gazan ja Egyptin rajan alittavista salakuljetustunneleista ja kun se lisäksi on tuonut järjetystä Siinain niemimaalle 1 380 sotilasoperaation avulla oli sopu nyt Hamasille liki ainoa ulospääsy taloudellisesta ja poliittisesta lamaannuksesta.  Fatah-Hamas -sopimus oli ajoitettu myös siten että siitä ilmoitettiin muutama päivä ennen kuin USAn välittämät Israelin ja Palestiinalaishallinnon rauhansopimusneuvottelujen määräaika umpeutui.

UM Kerryn sinnikkäästi vetämät neuvottelut epäonnistuivat jälleen kerran kuten voi kyllä todeta kaikista muistakin vuoden 1993 jälkeisistä neuvotteluista. Voisi jopa väittää edistyksen tällä erää olleen jopa takaperoista koska aiemmissa yrityksissä Camp Davidissa ja Annapolisissa sekä viimeksi Olmertin vetämissä neuvotteluissa 2008 useimmat ydinkysymykset oli liki ratkaistu (Olmertin tarjous käsitti yli 90 % länsirannasta ja lisämaata Israelista palestiinalaishallinnolle, Jerusalemin jaon, käytävän länsirannan ja Gazan välille, symbolisen 5 000 palestiinalaispakolaisen paluun Israeliin ja Jeruslaemin monikansallisen valvonnan). Nyt edes puitesopimuksesta, neuvottelujen jatkoajasta tai lopullisten neuvottelujen asialistasta ei päästy sopuun. ( Aiemmista neuvotteluista enemmän kirjoituksessani PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace ). Edelläsanotusta huolimatta täytyy kuitenkin antaa tunnustusta yrityksestä – Kerry piti yhdeksän kuukauden aikana yli 50 kokousta presidentti Abbasin ja päämisteri Netanyahun kanssa.

Fatah-Hamas -sopimuksen myötä ja Israel-PA neuvottelujen siirryttyä odotustilaan on syyllisten etsiminen tilanteeseen käynnistynyt erityisesti Israelissa. Toisaalta PM Netanyahua on syytetty aloitteellisuuden puutteesta, vaadittu hallituksen eroa ja uuden muodostamista keskustavasemmiston ja vasemmistopuolueiden pohjalta. Toisaalta on erityisesti oikealta laidalta vaadittu suunnitelma B:n käyttöönottoa.

Israelin Plan B ja muita aloitteita

Israel saattaa hyvinkin toteuttaa nk ‘Plan B:n’ siten kun se on ilmaistu ajatuspaja INSS:n (Institute for National Security Studies, 2014) julkaisussa. Kyseessä on yksipuolinen toimi jolla Israel määrittelee oman ja mahdollisen Palestiinalaisvaltion rajat. Tämä olisi ensiaskel kahden valtion mallin toteutuksessa jolloin Israeliin liitettäisiin suurimmat asutukset aselepolinjan ulkopuolelta samalla tarjoten Palestiinalaisosapuolelle maata vaihdossa; ulommaiset setlementit evakuoitaisiin. Suunnitelma B on tarkoitettu otettavan käyttöön mikäli keskinäiset neuvottelut eivät johda tulokseen; elleivät neuvottelut käynnisty uudestaan muuttuisivat näin määritellyt rajat pysyviksi. Niin kauan kuin sopimus puuttuu vastaisi Israel suunnitelman mukaan länsirannan ulkoisista rajoista ja Israelin evakuoimista alueista.


Israelin hallituksen haukkoihin luettava talousministeri Naftali Bennett on ehdottanut ns alue C:n yksipuolista liittämistä Israeliin. Ko alue C käsittää noin 60 % länsirannasta ja Oslon sopimuksen mukaisesti Israel huolehtii alueen turvallisuudesta. Alueella asuvista arabeista Bennett tekisi Israelin kansalaisia täysin kansalaisoikeuksin. Itse en pidä tätä ehdotusta kovin realistisena koska länsirannan arabeilla voisi olla hyvin vaikeaa hallita heille jäljelle jäävää länsirantaa jolloin käytännössä Israel saisi käsiinsä koko alueen siitä seuraavine demografisine ongelmineen lopputuloksen ollessa yhden valtion mallin toteutuminen.

Kuriositeettina mainittakoon että kymmenen vuotta sitten Israelin nykyinen ulkoministeri Lieberman ehdotti siirtää osana maanvaihtoa arabienemmistöisiä israelilaiskaupunkeja perustettavaan Palestiinan valtioon. Tammikuussa 2014 UM Lieberman ehdotti jälleen näiden nk “triangelissa” (“Triangle” käsittäen kaupungit Umm al-Fahm, Taibe, Tira ja Kfar Kassem) olevien alueiden siirtoa. Kyseinen ehdotus koskisi valtion vaihtoa 10 israelilaiskaupungille ja sen 300 000 asukkaalle. Vielä huhtikuussa 2014 Lieberman totesi Facebook sivullaan: “I can promise that [the city of] Umm al-Fahm will be part of the Palestinian state and not part of Israel”.

Tri Mordechai Keidar, arabialaisen kirjallisuuden professori Bar-Ilan yliopistolla, on esittänyt ehkä kaikkein radikaaleimman ratkaisumallin lähi-idän konfliktiin nimittäin kahdeksan valtion mallin. Keidar esittää palestiinalaisalueen jakamista seitsemään emiraattiin (Ramallah, Jericho, Nablus, Shechem, Tul-Karim, Qalqaliya ja Hebronin arabiosat) paikallisten klaanien pohjalta Gazan muodostaessa oman valtionsa.

Palestiinalaisten reaktioita

Fatahin keskuskomitean jäsen Tawfiq Tirawi totesi ettei kahden valtion ratkaisua enää ole olemassa ja vaati palaamista malliin jossa on yksi Palestiina Jordan joelta Välimereen. Tirawin mukaan ainoa ratkaisu on palata Fatahin 1968 vaihtoehtoon eli Israelin tuhoamiseen aseellisen konfliktin avulla.

Presidentti Abbas on muutamaan kertaan sanonut että ellei diplomaattista ratkaisua löydy niin hän pyytää israelilaisia ottamaan avaimet ja sitä myöten vastuun koko länsirannasta. Hänen näkemystään tukee myös palestiinalaishallinnon uskontoministeri Mahmoud al-Habash joka varoitti palestiinalaishallinnon purkamisesta ellei vuosi 2014 muuta tilannetta nykyisestään. Tällainen tilanne purkaisi senkin vähän yhteistoiminnan jolla nyt käytännön asioita järjestellään länsirannalla ja lisäksi Israelilla ei tämän jälkeen olisi ketään kenen kanssa neuvotella ylipäänsä mistään asioista.

Näkemykseni

“We cannot underestimate the danger of long-range missiles and short-range minds.” (Ron Prosor)

Palestiinalaishallinnon presidentti Abbasilla ei ole ollut mandaattia hyväksyä väestönsä puolesta mitään sopimusta Israelin kanssa hänen virkakautensa päätyttyä jo tammikuussa 2009. Fatahin ja Hamasin sopimus auttaa Abbasia palauttamaan suosiotaan tulevissa vaaleissa. Vaikka Hamas toisaalta sopimuksen myötä joutuu jakamaan valtaansa Gazassa se toisaalta voi vahvistaa asemiaan länsirannalla. Israel puolestaan on valittanut auktoriteettia omaavan neuvottelukumppanin puutetta, sopimus toteutuessaan ja varsinkin suunniteltujen parlamentti ja presidentin vaalien jälkeen, korjaa tämän puutteen.

USA ja Israel ilmaisivat Fatah-Hamas -sopimuksen jälkeen tyytymättömyyttään sen romuttaessa neuvotteluprosessin jatkotoiveet. Mielestäni näin lyhyellä aikajänteellä voi ollakin mutta itse näen sopimuksen antavan pidemmällä aikavälillä uusia mahdollisuuksia ratkaisuun nimenomaan palestiinalaishallinnon edustavuuden ja oikeutuksen näkökulmasta. Nähdäkseni Abbas on syrjäyttämisen pelossa ollut kyvytön hyväksymään mitään vaikeaa kompromissia Israelin kanssa ja vaikka hän jotain olisi allekirjoittanutkin niin tämä signeeraus olisi edustanut vain länsirannan arabeja jos sitäkään.

USA, EU ja ns Kvartetti ovat vaatineet, että tulevan palestiinalaishallinnon tulee hyväksyä Israelin tunnustaminen, kieltäytyä väkivallasta ja hyväksyä aiemmat Israelin ja palestiinalaishallinnon sopimukset. En epäile näiden ehtojen olevan ylitsepääsemättömiä tulevalle nykyistä yhtenäisemmälle palestiinalaishallinnolle. Nähdäkseni Israelin kannattaisi muiden tavoin odottaa josko Fatahin ja Hamasin sopu tällä kertaa toteutuu eikä kiirehtiä tekemään yksipuolisia ratkaisuja.
Aihetta käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

Fatah-Hamas Accord can be more an Opportunity than an Obstacle

Enemmän aiheesta myös aiemmissa artikkeleissani:


Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s