lähi-itä, MENA

Kerryn raamit Lähi-idän konfliktin ratkaisuna?

Israel's US lobbyY hdysvaltain UM John Kerryn kesällä 2013 liikkeelle polkaisemat lähi-idän rauhanneuvottelut ovat nyt tulleet ratkaisevaan vaiheeseen jossa Kerryn lähiviikkoina oletetaan julkistavan Israelin ja Palestiinalaishallinnon rauhansopimukseen johtavan raamisuunnitelmansa. Kumpikaan osapuoli ei tällä hetkellä esiinnouseeseen luonnokseen ole tyytyväinen mutta ei-sitovana ja osapuolten varauksin laimennettuna raamisuunnitelma kuitenkin hyväksyttäneen ja sen pohjalta pyritään lopullinen sopimus aikaansaamaan vuoden 2014 aikana.

Tammikuun lopulla Davosissa pidetyn maaiman talousfoorumin yhteydessä sekä eräiden intressiryhmien erillistapaamisissa Kerry esitti muutamia raamisuunnitelman avainkohtia:

  • Israel vetäytyy vaiheittain pääosasta vihreän asepepolinjan takana olevilta Länsirannan alueilta joille Palestiinalaishallinto perustaa Palestiinan valtion
  • Israelin turvallisuutta parannetaan vielä määrittelemättömin järjestelyin Länsirannalla
  • 1948 jälkeisten sotien pakolaisilla ei ole oikeuksia palata Israeliin (nykyinen ja liitettävät alueet)
  • Palestiinalaishallinto voi perustaa pääkaupunkinsa itä-Jerusalemin arabikortteileihin
  • molemminpuoliset tunnustukset kansalaisvaltioina

Rajanvedon osalta raamisuunnitelman pohjana toimii Arabiliiton vuoden 2002 rauhansuunnitelma jota se modifioi keväällä 2013 siten ettei enää vaadittu Israelin vetäytymistä ennen 1967 sotaa edeltäneille linjoille. Rajanvedosta päästiin melko lähelle sopimusta jo Camp Davidin ja Annapolisin neuvotteluissa ja myös PM Olmertin vuonna 2008 ehdottaman kartan mukaiset rajat antanevat suunnan mahdolliselle nyt kehitteillä olevalle uudellekin sopimukselle.

Olmert proposal 2008 for Israeli-Palestinian bordersRaamisopimuksen mukaan 75-80 % Länsirannan israelilaisista uudisasukkaista jäisi asuinsijoilleen sopimuksen jälkeiseen Israeliin joten 20-30 000 kotitaloutta joutuisi jollakin aikataululla muuttamaan setlementeistään. On tosin väläytetty että he voisivat jäädä asuinsijoilleen Palestiinan kansalaisina mutta kyseessä lienee retorinen koepallo joka saikin jäätävän vastaanoton molemmin puolin. Rajankäynnin tautoja käyn lähemmin läpi kirjoituksessani PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace .

Turvajärjestelyjen osalta Kerry on konsultoinut Israelin, Palestiinalaishallinnon ja Jordanian kanssa tavoitteenaan huippukehittynyt tekninen rajavalvonta ja siirtymäkauden aikaiset ulkopuoliset joukot tämän varmistamiseksi. Palestiinalaishallinto on myöntyväinen jopa israelilaisjoukkojen oleskeluun Palestiinalaisvaltion alueella viiden vuoden ajan mutta lähinnä on keskusteltu IDF:n joukkojen korvaamisesta Nato-joukoilla. Itse Palestiinan valtiolle hallinto ei edes suunnittele omaa armeijaa joten salakuljetuksen ja terrorismin torjunta olisivat rajaturvallisuuden ohella Nato-joukkojen vastuulla. Turvasuunnitelmissa on otettu huomioon myös se että niiden tulisi kestää esimerkiksi Palestiinalaishallinnossa tapahtuva vallankaappaus tai vaikkapa Hamasin tai vastaavan ääriryhmän vaalivoitto.

Julkisuuteen vuotaneen raamisuunnitelman heikkoutena pidän sitä että Gazan kysymys näytetään sivuutetun keskustelussa kokonaan. Hamasin ote on Mursin syrjäyttämisen jälkeen kylläkin heikentynyt Egyptiläisjoukkojen suljettua Hamisin hallinnollekin tuottoisista salakuljetustunneleista (noin 1 000 tunnelia tuoden noin 700 miljoonan euron vuosiliikevaihdon) pääosan ja ottaessa muutoinkin lujemman otteen Siinailla. Ehkä Hamasin vaikeutuneen tilanteen takia taistelujen painopiste on siirtynyt Siinaille josta käsin rakettihyökkäyksiä on alkuvuonna ollut mm Eilatia kohden ja pääosin Jordanian kaasuhuollosta vastaava Egyptistä tuleva kaasuputki on jälleen räjäytetty.

Gazan osalta mielestäni tarvitaan uudelleenintegrointistrategiaa eristämispyrkimysten sijaan. Sen osia voisi olla keskiluokan vahvistaminen kauppasuhteiden ja kuljetusväylien avulla, Länsirannan ja Gazan asukkaiden sosiialisten suhteiden ennallistaminen ja ylipäätään kyseisten alueiden kansallisen itsetietoisuuden kasvattaminen. Kaikki tämä voisi edesauttaa Palestiinalaishallinnon/Fatahin menestystä tulevissa vaaleissa Hamasin kustannuksella.

Davosin puheessaan Kerry totesi että jos neuvottelut nyt epäonnistuvat on uhkana Israelin kansainvälinen eristyminen ja sen kaikin puolisen boikotoinnin kasvu. Israelilaiset oikeistopoliitikot näkivät tämän uhkauksena mutta itse näkisin Kerryn vain todenneen tosiasian. Jo nykyisten neuvottelujen aikana boikotointi on kasvanut esimerkiksi tammikuussa 2014 Hollanin suurin eläkerahasto veti investointinsa Bank Hapoalimilta ja samoin teki Danske Bank ko Israelin suurimman pankin rahoitettua länsirannan uudisrakennuskohteita. Nordeapankilla vastaava prosessi on vireillä kahden muun israelilaispankin kanssa ja Norjan, Nordean ja ABP eläkerahastot harkitsevat myös boikotin toteuttamista. Toisaalta viime kuukausina on ollut myös päinvastaista kehitystä ja Israel hyväksyttiin EU:n miljardiluokan kehityshanke Horizon 2020 jäseneksi kuin myös ydintutkimuslaitos CERin jäsenvaltioksi. Joka tapauksessa boikottiliikkeellä on jossain määrin vaikutusta mm israelilaisyritysten talouteen.

BDS

Ilmeisesti yli puolet niin israelilaisista kuin palestiinalaisistakaan uskoo etteivät neuvottelut tälläkään kertaa johda sopimukseen. Israel toki saattaisi tehdä tässä tapauksessa omiakin ratkaisujaan esimerkiksi liittämällä haluamansa länsirannan ja Jerusalemin alueet virallisestikin turvamuurin taakse Israeliin mutta nähdäkseni heikkokin kompromissi olisi parempi ratkaisu. Loppuvuoden neuvottelutilannetta voi myös muuttaa Israelin hallituksen sisäiset erimielisyydet, on esitty arvioita että PM Netanyahu voisi heittää Bennetin Bayit Yehud puolueen ulos ja korvata sen työväenpuolueella. Laborin uusi johtaja Isaac Herzog on lisäksi ilmoittanut tukevansa rauhansopimusta vaikka oppositiosta ellei hallitus saa sen puolelle omasta takaa riittävää kannatusta.

Näitä teemoja käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

The Kerry Plan For Israel And Palestine – Can It Work?

P.S:

Mielestäni bloggari Avi Bell kiteyttää kirjoituksessaan The Facts Of Life In The Middle East” erinomaisesti Lähi-idän rauhanprosessin dilemmaa seuraavalla tavalla:

The Facts Of Life In The Middle East” by Avi Bell

  • If Israel refuses to negotiate, that proves Israel is not interested in peace, because it refuses to negotiate. If the Palestinians refuse to negotiate, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians can see negotiations with Israel are pointless.

  • If Israel makes preconditions to negotiations, that proves Israel is not interested in peace, because it is trying to avoid negotiations. If the Palestinians make preconditions to negotiations, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians have to force Israel to be serious in the negotiations.

  • If Israel makes no offer of peace, that proves Israel is not interested in peace. If the Palestinians make no offer of peace, that proves Israel is not interested in peace, because the Palestinians can see that making offers of peace with Israel are pointless.

  • If Israel makes an offer of peace and the Palestinians reject it, that proves Israel is not interested in peace, because Israel is not willing to make the kind of offer the Palestinians would accept.

There are variations on this, e.g.,:

  • If Arabs make war, but offer to end it, that proves that Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because the Arabs offered peace. (Thomas Friedman/Arab “peace” initiative) If Israel makes war, but offers to end it, that proves that Israel is interested in war and Arabs are interested in pece, because Israel made war. (Defensive Pillar, Lebanon II, etc.)

  • If Arabs attack, that proves Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because Israel provoked the Arabs to attack. If Israel attacks, that proves Israel is interested in war and Arabs are interested in peace, because Israel attacked.

  • If Palestinians carry out acts of terrorism, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because the Palestinians feel they have no choice but to carry out acts of terrorism. If Palestinians try to carry out acts of terrorism, but Israel foils them, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because Israel is carrying out anti-terror actions against the Palestinians even while there is no terrorism.

  • If Palestinians don’t try to carry out acts of terrorism, that proves that Israel is mistreating the Palestinians, because the Palestinians are good and innocent and Israel uses terrorism as an excuse to mistreat Palestinians.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s