Uncategorized

Lähi-idän rauhanneuvottelut viimeinkin alkamassa

Vuosikausien jälkeen lähi-idän konfliktissa pilkahti tunnelin päässä valoa USAn UM Kerryn ilmoitettua nyt muutaman päivän päästä Washingtonissa alkavista suorista neuvotteluista Israelin ja Palestiinalaishallinnon välillä liki viiden vuoden tauon jälkeen. Aktiivisella sukkuladiplomatialla, taidolla ja kärsivällisyydellä Kerry lopulta taivutti osapuolet neuvottelupöytään – saavutus jossa aiempi UM Clinton ja Presidentti Obama surkeasti epäonnistuivat. Kyse on toki vasta aloitusvaiheesta ja arvioilta yhdeksän kuukauden prosessissa rajakysymykset ja erityisesti Gaza vaatinevat vielä paljon työstettävää. EU omalta osaltaan pyrki sabotoimaan rauhanprosessin aloitusta direktiiveillään mutta kiitos unionin onnettoman ulkopoliittisen tason sen vaikutus tähänkin asiaan jäi mitättömäksi.

Molemmat osapuolet ovat jo aikaa sitten hyväksyneet periaatteelliseksi lähtökohdaksi ns kahden valtion mallin toteuttamisen, jonka tavoitteena on perustaa Israelin naapuriksi Palestiinalaisvaltio Gazan ja kiistanalaisen länsirannan alueille. Israel on ollut valmis jo vuosia aloittamaan neuvottelut välittömästi ilman ennakkoehtoja kun taas Palestiinalaishallinto on vaatinut etukäteen Israelin vetäytymistä ennen kuuden päivän sotaa 1967 edeltäneelle rajalinjalle – ns vihreälle linjalle, israelilaisten asutustoiminnan pysäyttämistä länsirannalla ja pakolaisten paluuta. Nämä ennakkoehdot ovat estäneet sopimusneuvottelujen aloituksen.

UM Kerry onnistui lopulta sukkuladiplomatiallaan taivuttamaan Palestiinalaishallinnon neuvotteluprosessin käynnistykseen. Ratkaiseva tekijä oli, että Kerry otti lähtökohdakseen Arabiliiton vuoden 2002 rauhanaloitteen jossa arabimaat suostuvat tunnustamaan Israelin mikäli se vetäytyy vuoden 1967 rajalinjoille. Runsas kuukausi sitten Kerry sai Arabiliiton päivittämään aloitetta astetta pehmeämmäksi ja nyt Arabiliitto hyväksyy ko rajalinjaan tehtävän osapuolten yhteisesti päättämiä pienehköjä muutoksia mm maanvaihdon muodossa.

Rajakysymys on mahdollisen rauhansopimuksen ydinasia liittyen saumattomasti kahdenvaltionmallin esteeksi nähtyyn israelilaisten asutustoimintaan länsirannalla. Arabiliiton päivitetty suunnitelma mahdollistaa rajalinjan määrittelyn Israelille siedettävällä tavalla. 80 % israelilaisista länsirannan uudisasukkaista elää suurissa asutuskeskuksissa lähellä ns vihreää linjaa. Näiden virallinen liitos Israeliin vaatisi noin 6 % länsirannan alueesta joka puolestaan kompensoitaisiin Palestiinalaishallinnolle maanvaihdolla 1967 rajojen sisältä. 20 % uudisasukkaista jäisi näin määritellyn rajalinjan ulkopuolelle ja tämä merkitsisi 20-30.000 talouden takaisinmuuttoa Israeliin joka kyllä kykenee absorboimaan tämän määrän kuin myös toteuttamaan siirron kuten teki jo aiemmin Gazan tyhjentämisen yhteydessä.

Palestiinalaishallinnon mukaansaamiseksi Kerry on lupaillut Palestiinalaishallinnolle myös merkittävää tukipakettia elinkeinojen ja työpaikkojen luomiseksi perustettavan valtion elinvoiman turvaamiseksi. Vahvistamattoman (salaisen) suunnitelman mukaan Israelin tulisi sallia kansainvälisen lentokentän rakentaminen Jerikon liepeille. Palestiinalaishallintoa tuettaisiin lisäksi kolmivuotisella uudelleenrakennusohjelmalla joka nostaisi Palestiinan BKT:ta 50 % alentaen työttömyyden 21 kahdeksaan prosenttiin. Israel puolestaan on lupautunut joihinkin hyväntahdoneleisiin kuten pitäaikaisvankien vapauttamiseen jo neuvottelujen alkuvaiheessa sekä ilmeisesti uudisrakennustoiminnan pysäyttämiseen toistaiseksi länsirannalla.

Prosessi ei käynnisty tyhjästä vaan Washingtoniin matkaavat neuvottelijat – Saeb Erekat ja Tzipi Livni – vetivät molemmat jo edellisiä merkittäviä lopullisia ja PM Olmertin aikaan liki sopimukseen johtaneita keskusteluja viitisen vuotta sitten. Tällöin tehdyissä karttaharjoituksissa päästiin jo lähelle yhteisymmärrystä erityisesti rajakysymyksessä mutta myös muissa keskeisissä asioissa kuten pakolaisten paluukysymyksessä, Israelin tunnustamisesta juutalaisvaltiona sekä Jerusalemin rajauksesta ja hallinnoinnista. Aiemmista neuvotteluista lisää esim aritikkelissa PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace .

USAn toteutettua aktiivista sukkuladiplomatiaa kentällä etulinjassa pyrkivät EU:n toimistoupseerit osaltaan sabotoimaan rauhanprosessia. Neuvottelujen ollessa viime viikolla ratkaisuvaiheesaan EU julkaisi direktiivinsä jossa kaikkiin Israelin ja EU:n välisiin sopimuksiin tulisi kirjata sen pätemättömyys vuoden1967 rajalinjan ulkopuolella länsirannalla. Eli rajakysymyksessä EU oli antamassa jo ennen neuvotteluja 100 % länsirannasta toiselle osapuolelle. Palestiinalaisetkaan eivät innostuneet tästä Brysselin “lahjasta” koska sen seurauksena nähtiin merkittävän määrän länsirannan arabeja menettävän työnsä alueen israelilaisyrityksissä samoin kuin yhteisten israelilais-palestiinalaisten mm maatalousprojektien loppumisen myötä. Israel puolestaan ilmaisi valmiutensa vetää 600 miljoonalla eurolla rahoittamastansa EU:n massivisesta tiede- ja teknologiaprojetista “Horizon 2020”. Kaikeksi onneksi EU:n ulkopolitiikan osaamattomuus – direktiivi julkistettiin juutalaisille merkittävän juhlapäivän tienoilla – ja sen merkityksettömyys eivät onnistuneet kaatamaan nyt alkavia rauhanneuvotteluja.

Merkittävä, mielestäni jopa ratkaiseva, tekijä nyt alkavassa neuvotteluprosessissa on Gazan kysymys. Gazan siirryttyä Hamasin hallintaan Israel toteutti osaltaan aluetta kohtaan lievän kauppasaarron – sinänsä ymmärrettävää koska Hamasin jopa julkilausuttuna tavoitteena oli Fatahin periaatteessa hyväksymästä vihreästä linjasta poiketen “sininen linja” eli juutalaisten ajaminen mereen kokonaan Israelista. Fatahin alainen Palestiinalaishallinto puolestaan halusi eristää alueen toivoen suotuisan kehityksen länsirannalla muuttavan tilanteen itselleen otolliseksi. Kävi kuitenkin päinvastoin ja Hamasin rooli Gazassa vahvistui erityisesti tunnelitalouden ansiosta jonka tuloista suuri osa gazalaisista on riippuvainen. Rauhansopimus vain Israelin ja Palestiinalaishallinnon (Fatah) kesken ei ratkaise alueen konflitia vaan Gaza on nähdäkseni saatava pakettiin mukaan. Yksi keino saattaa olla eristyksen korvaaminen uudella strategialla, jossa Gaza pyrittäisiin ”jälleenyhdistämään” länsirantaan taloudellisin, sosiaalisin ja poliittisin sitein. Keinoina voisivat olla kaupan rajoitusten lieventäminen Israelin taholta, ehkäpä kuljetuskäytävän uudelleenavaus länsirannalle paitsi tavaroille myös henkilöliikenteeseen sekä poliittinen valmistelu uusien vaalien järjestämiseen Palestiinalaisalueilla, joilla hallinnon legitiimisyys on kyseenalaista viimeisten vaalien oltua 2006.

Tällä kertaa olen enemmän optimisti kuin pessimisti tämän lähi-idän konfliktin ratkaisuun. Status quo käy sietämättömän kalliiksi niin taloudellisesti kuin poliittisestikin sekä Israelille että Palestiinalaishallinnolle. Sopimus – jolle mielestäni jo on valmiina hyvä pohja Olmertin viimeinen esityksen muodossa – sallisi erityisesti palestiinalaisten ryhtyä enemmän suunnittelemaan tulevaisuutta ja vapauttaisi resursseja tämän toteuttamiseen. Mikäli kahden valtion mallia nyt(kään) ei saada toteutettua jäänee ainoiksi vaihtoehdoksi yksipuoliset toimenpiteet, kuten eräiden länsirannan alueiden virallinen liittäminen Israeliin, tai sitten itse pragmaattisena ja toteutuskelpoisena pitämäni Jordanian option ja/tai kolmenvaltion mallin toteuttamisella. Näitä vaihtoehtoja olen aiemmin propagoinut kirjoituksissani A Jordanian-Palestinian Confederation Is On The Move ja The Three-State Option could solve Gaza Conflict.

Näitä teemoja käsittelen tarkemmin kirjoituksissani

Resumption Of Israeli-Palestinian Peace Talks

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s