Kaukasus, konfliktit

Armenian kansanmurhaa muisteltiin (Suomen hiljaa hyväksyessä tapahtuneen)

Armenialaiset ja useat heitä sympatisoivat ihmiset ympäri maailmaa muistelivat kuluneella viikolla jälleen – kuten jo liki sadan vuoden ajan – turkkilaisten toteuttamaa jopa 1.5 miljoonaa henkeä vaatinutta kansanmurhaa. Turkki ja sen painostamana usea muukin maa kieltää koko asiaa tapahtuneenkaan, useat maat – kuten Suomi – eivät halua siihen ottaa kantaa. Yli kaksikymmentä valtiota – mm Venäjä, Ruotsi, Ranska, Italia ja Saksa – tunnustaa kuitenkin tosiasiat ja muutama maa – kuten Israel ja Serbia – harkitsee tälläkin hetkellä näin tekevänsä. Useissa maissa –  kuten viimeksi Ranskassa – Armenian(kin) kansanmurhan kieltäminen on rangaistava teko. Armenialaisten kansanmurhalla on vaikutusta myös nykypäivän jäädytettyyn Nagorno-Karabahin konfliktiin ja ehkä epävirallisesti myös Turkin EU jäsenyysneuvottelujen mateluun.

Kansanmurhan taustalla nähdään olevan Balkanin liigan (Serbia, Montenegro, Bulgaria, Kreikka) menestyksekäs sota Ottomaanien imperiumia vastaan 1912-13. Balkanin sotien seurauksena ottomaanit menettivät 85 % alueistaan Euroopassa ja sen myötä myös sadat tuhannet muslimit pakenivat valloittajia nyky-Turkin alueelle. Muslimiyhteisö janosi kostoa ja nuorten turkkilaisten nationalistinen liike tarjosi sen. Merkittävä armenialaisvähemmistö katsottiin Venäjän liittolaiseksi ja heitä vastaan aloitettiin järjestelmällinen, hallittu ja valtiotasolla hyvin organisoitu suunnitelmallinen kansanmurha.

Kansanmurhan alkupisteenä pidetään Istanbulissa 24 huhtikuuta 1915 toteutettua 250 johtavan armenialaisen pidätystä. Tämän jälkeen ympäri maata kaikki aikuisikäiset armenialaismiehet pyrittiin tappamaan, naiset, lapset ja vanhukset puolestaan lähetettiin kuolemanmarssille Syyrian autiomaahan. Tämän yleislinjan ohella naisia ja lapsia pantiin myös veneisiin ja upotettiin mereen; myös ristiinnaulitsemista ja lasten kaasuttamista kouluissaan harjoitettiin edellisten keinojen ohella. Kaiken kaikkiaan ajanjaksolla 1915-1923 tapettujen armenialaisten määräni arvioidaan asettuvan miljoonan ja puolentoista miljoonan välille.

Vanhoilla etnisillä jännitteillä on vaikutuksensa myös nykypäivänä. Vuonna 1989 Nagorno-Karabahin armenialaisenemmistöinen autonominen alue Neuvosto-Azerbaizanissa julistautui itsenäiseksi haluten samalla liittoutua Armenian kanssa. Konflikti yltyi täydeksi sodaksi vv 1991-1994 ja nykyiset rajalinjat pohjaavat 1994 tulitaukoon. Armenialaiset pakenivat azerien hallitsemilta alueilta ja päinvastoin joten noin miljoona ihmistä joutui pakolaisiksi.

Nagorno-Karabakh on käytännössä itsenäinen – joskaan ei tunnustettu – valtio poliittisesti monimuotoisessa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Venäjä tukee pääsääntöisesti Armeniaa kun taas Azerbaizanilla on tiivis suhde Natomaa Turkkiin; vahvistamattomien tietojen mukaan Turkki jopa kouluttaa azereita Turkissa Armeniaa vastaan tehtävää hyökkäystä varten. Iranilla puolestaan on läheinen suhde kristittyyn Armeniaan vaikka Azerbaizanissa ovat Iranin tapaan shiittimuslimit vallassa azerien samalla muodostaessa merkittävän vähemmistön Iranissa. Israel puolestaan on luonut tiiviin taloudellisen ja nyt myös sotilaallisen yhteistyön Azerbaizanin kanssa ja käytännössä ”ostanut” sieltä lentokentän käytettäväksi mahdolliseen ilmaiskuun Iranin ydinlaitoksia vastaan. Tämä siitä huolimatta, aikojen alussa Armenian hallitsija Tigranes otti 10 000 juutalaista mukaansa Juudeasta Armenian kuningaskuntaan ja että Jeruslemin vanhassa kaupungissa tänä päivänäkin on armenialaiskortteli. Vapun alla Knesset mahdollisesti toteaa kansanmurhan tapahtuneen.

“The nearest successful example [of collective denial] in the modern era is the 80 years of official denial by successive Turkish governments of the 1915-17 genocide against the Armenians in which 1.5 million people lost their lives. This denial has been sustained by deliberate propaganda, lying and cover-ups, forging documents, suppression of archives, and bribing scholars.”

(Stanley Cohen, Professor of Criminology, Hebrew University, Jerusalem)

Armenian kansanmurhasta monipuolista tietoa sivustolta

Genocide1915.info

ja aiheesta laajemmin pääblogini artikkelissa

The Armenian Genocide Still Denied by Turkey (and Azerbaijan)

Advertisements
Standard

One thought on “Armenian kansanmurhaa muisteltiin (Suomen hiljaa hyväksyessä tapahtuneen)

  1. Pingback: Turkki kiistää yhä Armenian kansanmurhan | Ari Rusilan Konfliktit

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s