Siviilikiisinhallinta, Suomen ulkopolitiikka

Bloggaus journalismina

Painopisteen muutos printtimediasta verkkoon on aiheuttanut eri foorumeilla pohdintaa toisaalta pelkona perinteisen journalismin katoamisesta ja toisaalta kansalaisjournalismin merkityksestä. Ensin mainittu pelko on nähdäkseni siinä mielessä aiheeton että vapaaehtoisen kansalaisjournalismin laajuus ja sen myötä asiantuntevuus ja mahdollisuudet mielestäni takaavat sekä monipuolisen tiedonvälityksen että kriittisten näkökulmien esiinnousun mm erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Verkon sisältämä massiivinen ja reaaliaikainen tietomäärä myös mahdollistavat ennennäkemättömän helpon raaka-ainemateriaalin hyödyntämisen sisällöntuotannossa.

Itse lähestyn asiaa kokemuksistani bloggarina. Vaikka oma ilonsa on kirjoittamisessa sinänsä on oma lähtökohtani ollut vaikuttaa joko itselleni tärkeisiin asioihin tai mielikuviin niistä. Joskus kymmenkunta vuotta sitten kirjoittelin analyysejä ja näkökulmia lähinnä kansainväliseen politiikkaan liittyvistä asioista, lähetin näitä kirjallisesti ja sähköpostitse niin poliitikoille kuin virkamiehillekin saamatta juurikaan vastauksia; vaikutuksen voin arvioida olleen olematon ja samaa voi sanoa joskus harvoin julkaistuista mielipidekirjoituksistanikin.

Kokemuksesta viisastuneena siirsin kirjoittamisen kansainvälisille nettifoorumeille ja aloitin oman blogin (ja puoli tusinaa rinnakkais- ja yhteisöblogia samoin sisällöin mutta eri lukijakunnin sekä nyt jo lopetetun uutisportaalin). Saamani palaute on aivan toista luokkaa kuin aiempi kohdennettu kirjeenvaihtoni ja näkyy

  • lukijakunnan laajuutena (vierailijoita yli 130 maasta, pääosin pohjois-Amerikasta),
  • haastatteluina myös printtimedioissa (Montenegro, Serbia, Iran),
  • juttujen käännöksinä, sitaatteina ja julkaisuina eri maissa,
  • asiantuntija-avun pyyntöinä (dokumenttielokuviin, opinnäytteisiin, artikkeleihin, viranomaislausuntoihin, kontakteihin kv kehitysaputöissä jne),
  • kiitoksina ja palkintoina (pääosin kirjoja vain) eri yhteisöiltä tai arvostamiltani henkilöiltä
  • kuin myös joskus haistatteluna, tappouhkauksina tai jopa virallisluontoisena kritiikkinä (kerrankin eräs Vatikaanin mediaedustaja haukkui minua henk.koht. pari sivua julkisesti).

Eli kaiken kaikkiaan bloggaus on ainakin minulle avannut aivan uuden vuorovaikutustodellisuuden. Vaikuttavuutta itse asioihin en lähde arvioimaan mutta sen tiedän että jotkut lukijat juttujeni jälkeen ovat muuttaneet näkemystään – totuuden nimissä suuntaan jos toiseenkin.

Suomessa(kin) printtimedian ja osin televisionkin tutkiva yhteiskuntakriittinen rooli on kuihtunut ja sisällöntuottoa tehdään pitkälti kaupallisten mainostajien tarpeiden pohjalta; harvoja analyyttisiä julkaisuja saa käsiinsä lähinnä vain erikseen tilaamalla. Onneksi verkkomedia on korvannut tämän kehityskulun luomaa tyhjiötä paitsi blogien myös laadukkaiden – avointen tai suljettujen – keskustelufoorumien kautta.  Itse hyvin harvoin kirjoitan puolueettomia artikkeleita saati sitten ikuisia totuuksia.  Verkkomedian voima kuitenkin on siinä, että lukija voi muodostaa kuvan asiasta usein polarisoituneiden argumenttien pohjalta ehkä perinteisemmän yhden totuuden, ainoan vaihtoehdon, näennäisesti neutraalin kirjoituksen sijaan.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s