Uncategorized

Kahden vaiheen malli lähi-idän rauhoittajana

Äskettäin Suomessakin vieraillut israelilainen aktivisti Jeff Halper – antropologian tohtori ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaehdokas – on toiminut Israeli Committee Against House Demolitions -järjestön (ICAHD) keulahahmona jo pari vuosikymmentä. Hän sinänsä on hyvä esimerkki siitä kuinka Israelin kaltaisessa naapurimaihinsa verraten ainoassa demokratiassa muualla ehkä maanpetokseksi katsottava toiminta on avoimesti mahdollista. Jeff Halper kannattaa mm boikottiliikettä (BDS) länsirannan miehitykseksi katsomalleen tilalle. Koska itse näen ko tilan loppumisen vain yhtenä osatekijänä pysyvämpiä rauhanratkaisuja etsittäessä heräsi mielenkiintoa tutkailla millaista rauhaa Halper sitten on etsimässä.

Teoksessaan OBSTACLES TO PEACE – A REFRAMING OF THE ISRAELI-PALESTINIAN CONFLICT Halper toteaa jo pari kymmentä vuotta sitten luovutun yhden valtion ideasta siitä lähtien rummutettun kahden valtion ratkaisun hyväksi, jonka niin israelilaiset kuin länsirannan arabit laajalti hyväksyvät. Tämäkään ratkaisu sellaisenaan ei näytä nyt toteuttamiskelpoiselta ja niinpä Halperin mukaan tarvitaan nyt ”ajattelua boxin ulkopuolella”.

Kirjassaan Halper käsittelee aluksi muutamia vähemmän toteutuskelpoisia esityksiä joita hänen mukaansa ovat

  1. Perinteinen kahden valtion ratkaisu, jossa pienin korjauksin Israel vetäytyisi pääosin vuoden -67 linjalle. Israel ja USA tehnevät ratkaisun mahdottomaksi.

  2. Israel Plus-Palestine Minus” kahden valtion malli, jossa Israeliin liitetään kaikki isommat israelilaisasutukset länsirannalla. Malli saa kannatusta Israelissa Likudista Laboriin mutta Halper pitää sitä epäoikeudenmukaisena.

  3. Yhden valtion malli olisi luonnollinen ja oikeudenmukainen sekä reaalipoliittinen ratkaisu jota Israel tuskin hyväksyy koska arabit tällöin saisivat knessetissä enemmistön.

Kun em. ratkaisut eivät Haperin mielestä ole toteuttamiskelpoisia haluaa hän kiertää ”miehityksen” kahden vaiheen lähestysmistavallaan (The Two-Stage Approach). Tässä ensimmäisenä vaiheena olisi perustaa Palestiinan valtio ehkäpä Israelin hyväksymille ”Israel Plus-Palesti Minus” rajoille länsirannan arabien itsenäisyyspyrkimysten tyydyttämiseksi. Koska tämä minivaltio ei kuitenkaan olisi elinkelpoinen olisi sopimuksen ehtona kuitenkin kansainvälisen yhteisön takuut siitä että prosessi etenee toiseen vaiheeseen eli alueelliseen konfederaatioon 5-10 vuodessa. Tämä konfederaatio käsittäisi ensivaiheessa Israelin, Palestiinan ja Jordanian ja myöhemmin toivon mukaan myös Libanonin ja Syyrian. Kun konfederaation kansalaiset nauttisivat alueella vapaasta liikkuvuudesta olisivat elinolojen kehittäminen ja mm työllisyys paljon jopa nykyistä paremmalla pohjalla.

Mielestäni tässä Halperin esityksessä on hieman ideaa. Jo nykyisellään muistaakseni yli 30.000 länsirannan arabia työskentelee Israelissa ja ”laittomien” israelilaissetlementtien rakennuspuuhissa joten työvoiman liikkuvuus mallissa varmaankin moninkertautuisi ja investointipohja laajentuisi. Olen itse kannattanut etenemismalliksi aiemmin konfederaatiota aluksi Jordanian kanssa mm kirjoituksissani A Jordanian-Palestinian Confederation Is On The Move ja Palestinians Put Jordanian Option on the Table

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s