siviilikriisinhallinta

Interventioista painopiste kriisinhallintaan

Sitten Jugoslavian hajoamissotien keskustelu kriisinhallinnan osalta on yhä kasvavasti keskittynyt R2P periaatteen hiomiseen sekä hektiseen pohdintaan siitä minne ja miten interventio tulisi tehdä ja kenen toimesta ja valtuutuksella taikka ilman sitä. Viimeistään Irakin ja Afganistanin operaatiot osoittivat sotapeleihin rajoittuvan kriisinhallinnan onttouden. Mielestäni suunnittelun ja muun resurssoinnin painopistettä tulisi muuttaa siviilikriisinhallintaan ja interventioiden osalta ”Day after” vaihtoehtojen analysointiin, johon kriisinhallinnan ohella sisällytettäisiin perinteisen kehitysavun toimet uudistettujen yhteiskuntarakenteiden kehittämiseksi. Toteutetuista strategioista on löydettävissä – valitettavan harvojen – parhaiden käytänteiden ohella erityisesti surkeita toteutusmalleja joiden analysointi voisi auttaa tulevien konfliktien parempaa hoitoa itse operaatioteatterissa.

Edellä kuvattua problematiikkaa pyrin valaisemaan pääblogissani julkaisemassani kirjoituksessa

Civil Crisis Management: Filling the Gaps Between the Aims and on the Ground Effectiveness of a Mission

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s