Balkan, siviilikriisinhallinta

Pohjois-Kosovon kansanäänestys toi kolmannen tekijän dialogiin

Pohjois-Kosovossa asuvat serbit järjestivät 14.-15.2.2012  kansanäänestyksen, jossa yksinkertaisesti kysyttiin ”Hyväksyttekö nk Kosovon tasavallan Pristinassa perustetut instituutiot? Kyllä/Ei” Äänestysprosentin ollessa yli 75 % liki kaikki äänestäneet vastasivat EI. Kosovon tapauksessa näinkin selkeä tulos heijastelee hyvin paikallisen serbiväestön tuntoja. Aiheesta laajemmin pääblogini artikkelissa Kosovo Referendum Prepares the Ground for Tripartite Approach mm seuraavien teemojen pohjalta:

Kosovon tilanne kärjistyi jälleen viime heinäkuusta alkaen paikallisten serbien pystytettyä tiesulkuja Serbian vastaiselle rajalinjalle estääkseen Kosovon albaanivetoista keskushallintoa miehittämästä raja-asemia. Väkivaltaisuuksissa kuoli yksi albaanipoliisi ja marraskuussa 50 Nato-johtoisen KFORin sotilasta loukkaantui; siitä lähtien viralliset raja-asemat ovat käytännössä lakanneet toimimasta väestön käyttäessä vaihtoehtoisia epävirallisia reittejä asiointiinsa rajalinjan yli.

The burned down border crossing Jarinje on Kosovo's northern frontier with Serbia in the early hours on July 28, 2011. (SASA DJORDJEVIC/AFP/Getty Images)

Kosovon itsenäisyyttä kannattaneet länsimaat tuomitsivat kansanäänestyksen, samoin luonnollisesti Kosovon albaanijohto, EU ja erityisesti Saksa ovat painostaneet Serbian hallituskoalitiota purkamaan tiesulkuja ja estämään pohjois-Kosovon kansanäänestyksen sitomalla tilanteen EU jäsenkanditaattistatuksen myöntämiseen Serbialle maaliskuussa.

Kosovon pohjoisosaa on liki 12 vuotta pyritty saamaan kansainvälisen yhteisön ja nyttemmin myös yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen antaneen Kosovon albaanien keskushallinnon alaisuuteen. Nämä pyrkimykseteivät koskaan ole onnistuneet. Nato-pommitusten jälkeen Kosovoon pyrittiin luomaan eurooppalaista perspetiiviä ja luomaan monikansallinen yhteiskunta; tuloksena on ollut länsimaiden ja albaanihallinnon alaisenKosovon osan muuttuminen yksikulttuuriseksi yhteisöksi jossa rauhanturvaajia tarvitaan yhä pitämään vähemmistökansallisuuksien edustajia hengissä piikkilankojen takana leireissään. Kun samalla länsivaltojen miljardeilla euroilla tukema Kosovon hallinnon ja olosuhteiden kehittäminen on jäänyt olemattomaksi näin massiivista tukea saamattomien naapurivaltioiden kehittyessä poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien suhteen paljon nopeammin, etsivät itsenäisyyden ulkomaiset puuhaajat nyt epätoivoisesti kunniallista exit-strategiaa.

Kosovon konfliktia on yritetty ainakin näennäisesti ratkaista lukuisin neuvotteluin pari vuosikymmentä ja Nato-pommitusten jälkeen tuloksetta esimerkiksi Ahtisaaren näennäisneuvotteluin 2005 ja ns troikan vetämin keskusteluin. Kansainvälistä lakia korkeimmillaan edustaa YK:n turvaneuvoston päätöslauselma 1244 joka muutoin toteaa Kosovon provinssin olevan nyky-Serbian suvereniteetin alla.

Oma arvioni on, että länsivallat eivät vielä voine myöntää aiempia virhearvioitaan, kansainvälinen yhteisö ja EU jatkanevat näennäisiä “kehittämis” hankkeitaan ja kulissien rakentamista kuten tähänkin saakka, Pristinan albaanihallinto teeskentelee pohjoisen olevan osa omaa järjestyneen rikollisuuden johtamaa klaaniyhteisöään, pohjois-Kosovon serbit jatkanevat elämäänsä osana Serbiaa ja sen hallintoinstituutioita kuten he ovat kautta historian tehneet ja kovan linjan serbit uskottelevat vielä koko Kosovon olevan Serbian maakunta vaikka itse kentällä muutos tapahtui jo kesällä 1999.

Historian uudelleenkirjoitusta: The Map of Destroyed Shrines in Post-war Kosovo

Suurenna kuva klikkaamalla tästä!

Se mitä pohjois-Kosovon kansanäänestys ehkä muuttaa on ensinnäkin se että serbian nykyhallinnon ote paikallisväestöstä Kosovossa on livennyt ja tämä saattaa johtaa loppukevään parlamenttivaaleissa hallitusvaihdokseen jolloin valtaan astuu EU-kriittisempi vaihtoehto. Toisekseen kansanäänestys osoittaa, etteivät rajalle syntyneet barrikadit ole vain ääriainesten ja rikollisten aikaansaannosta vaan toiminnalla on laaja kannatus väestön keskuudessa ja tästä seurannee paikallisväestön edustajien ilmestyminen belgradin ja Pristinan väliseen neuvottelupöytään kolmantena tekijänä, jota ei enää voitane ohittaa jos jotain pidempikestoista kompromissia konfliktiin aiotaan saada.

Artikkeli pääblogissani Kosovo Referendum Prepares the Ground for Tripartite Approach

ja muita aihepiirin kirjoituksiani:

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s