Balkan

Monikansallisuuden utopia pitkittää Balkanin pakolaisongelmaa

Maailman pakolaispäivän ja oman 60. merkkivuotensa kunniaksi YK:n pakolaisvirasto (UNHCR) on jälleen julkistanut tilastonsa ajankohtaisesta tilanteesta. Eurooppalaisittain ehkä yllättävintä on, että maanosan suurimmasta sisäisen pakolaisuuden ongelmasta Balkanin sotien seurauksena kärsii Serbia. Yllättävää siksi, että EU ja muu kansainvälinen yhteisö on tälle suhteellisen pienelle alueelle investoinut kymmeniä miljardeja euroja turvallisuuden ja monikansallisen ja -kulttuurisen siviiliyhteiskunnan rakentamiseen. Tuloksena on kuitenkin 10-15 vuoden ponnistelujen jälkeen yksikulttuurinen näennäisvaltio Kosovo, jyrkän nationalistinen seuraava EU-jäsen Kroatia, jyrkentyneet etniset rajat kehittänyt keinotekoinen liittovaltio Bosnia-Herzegovina ja osin menneisyyden ongelmien kanssa kamppaileva Serbia.

YK:n pakolaisviraston viimeisen juuri julkaistun raportin ( UNHCR Global Trends 2010 ) mukaan lähes 44 miljoonaa ihmistä elää pakolaisina. Pakistan, Iran ja Syria omaavat maailamn mittakaavassa suurimmat pakolaisväestöt lukujen ollessa vastaavasti 1.9 miljoonaa, 1.07 miljoonaa ja 1.005 miljoonaa. Eurooppalaisittain erityisesti sisäinen pakolaisuus on keskittynyt Serbiaa, jossa – Kosovon protektoraatti mukaanlukien – lasketaan olevan yli 310.000 pakolaista; näistä noin 10 % asuu Kosovossa. Serbian pakolaiset (noin 65.000) ovat tulleet lähinnä Kroatiasta ja Bosnia-Herzegovinasta, noin 210.000 sisäistä pakolaista (ns. IDP:t) ovat kotoisin Kosovosta. Kosovossa puolestaan noin 20.000 serbiä elää sisäisinä pakolaisina provinssin vielä serbien hallussa olevissa kunnissa tai kansainvälisten joukkojen turvaamissa enklaaveissa.

Pakolaisten tilanne on heikko. Osa heistä elää yhä pakolaiskeskuksissa, osa on löytänyt heikkotasoista tilapäismajoitusta ja osa elää laittomissa tilapäisasutuksissa ilman sähköä tai vettä. Yli viidennes elää köyhyysrajan alapuolella. Koska EU:n ylevät monikansallisuus/-kulttuurisuus ihanteet eivät näytä toteutuvan eikä turvallisuustilanne rohkaise paluumuuttoon entisille asuinsijoille, on kestävämpi ratkaisu löydettävissä vain pakolaiset vastaanottaneessa maassa toteutettavasta kotouttamisohjelmasta, joilla elinoloja parannetaan. Serbian osalta kaikkein hädänalaisimpien osalta edes minimaalisten perustarpeiden tyydyttämisen on arvioitu maksavan 300-350 miljoonaa euroa. UNHCR on budjetoinut Serbiaa varten vuodelle 2011 USD 42.2 miljoonaa, josta Kosovossa käytettäväksi 14.4 miljoonaa. (Lähteet: B92.net ja UNHCR )

Balkanin sodat aiheuttivat paljon nykyistä mittavamman pakolaisongelman. Sotien jälkeen kroaatit palasivat asuinsijoilleen itsenäistyneessä maassaan; Bosnia puolestaan jaettiin Daytonissa etnisten rajalinjojen mukaan; albaanit palasivat tai palautettiin kansainvälisenä protektoraattina olevaan Kosovoon. Länsimaiden valittua 90-luvulla puolensa nähtiin poliittisesti tarkoituksenmukaisena demonisoida serbit kaiken pahan alkulähteenä. Nyt olisi mielestäni aika todeta monikansallisen ihanteen toteutuksen hitaus tai pikemminkin kariutuminen, tunnistaa sotien todelliset uhrit ja osallistua heidän tilanteensa parantamiseen Serbiassa.

* * * * *

Eräitä aihepiiriä taustoittavia artikkeleitani:

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s