lähi-itä

Libya – tehdään(kö) jotakin?

Suoraansanottuna olin hiemen pettynyt EU:n ulkoministerikokouksen lopputulemaan koskien Libyaa. Ehkä EU:n päätöksenteon luonteesta johtuen päädyttiin yleiseen paheksuntaan ja mitäänsanomattomien keinojen toteamiseen ymmärtämättä lainkaan Libyan kriisin omalaatuisuutta. Olisi kiinnostavaa tietää keskusteltiinko Libyan osalta konkreettisista tai jopa vaikuttavista toimista tilanteeseen puuttumiseksi. En nimittäin usko Gaddafin juuri ottavan päänsärkyä matkustuskielloista EU:hun. Sen sijaan pelkään, että mikäli hän onnistuu pitämään merkittävän osan armeijasta tukenaan niin maa ajautuu hyvinkin veriseen sisällissotaan. Kaikki merkit viittaavaat siihen, että sisällissota eskaloituessaan on verinen, sekä Gaddafilla että oppositiolla on käytettävissään asearsenaalia, eikä sen käyttöä epäröidä, häviö tietäisi tuhoutumista, neuvottelut ovat olematon optio.

Kyse ei ole Egyptin/Tunisian kaltaisesta rauhanomaisesta protestista vaan pahimmillaan heimojen väliseen ja/tai hallituksen opposition väliseen teurastukseen johtavasta prosessista. Armeijan hyökätessä siviilien kimppuun lienee ainakin joitakin perusteita humanitaariseen interventioon. Eli harkittiinko tästä puuhaa tyhjänpanttina oleville EU:n nopean toiminnan joukoille ehkä vahvistettuna ulkopuolisin yksiköin? Ihannetapauksessa sotilaallisella puuttumisella voisi aikaansaada halutun puolen voiton ja ehkä kokonaisuudessaan pienemmät uhriluvut kuin että osapuolet pitkällisessä konfliktissa kostokierteineen tappavat toisensa liki sukupuuttoon. Toki on myönnettävä humanitaarisen intervention pahimmillaan johtavan Balkanilla toteutettujen Naton pommitusten kaltaisiin tilanteisiin, jossa päätöksenteko pohjautui manipuloituihin raportteihin ja itse pommitus aiheutti suuremman hädän kuin vääristellyt syyt (mutta useinhan julkilausumadiplomatialla peitellään todellisia motiiveja).

On selvää ettei tilanne ratkea julkilausumilla eikä viisumikäytännöillä. Kansainvälisessä mediassa on pohdittu mm seuraavia keinoja:

  • lentokieltoalueen julistus ja valvonta Libyaan (eli jos Libyan ilmavoimat pyrkivät hyökkäämään protestoijia vastaan niin koneet ammutaan alas)
  • kohdistetut iskut hallintoa vastaan (taloudellisista sanktoista täsmäiskuihin ohjuksilla; joku kuukausi sitten USA esimerkiksi tappoi miehittämättömän lennokin täsmäiskulla Gazassa sikäläisen radikaalin johtohahmon eli ei tämä mitään uutta ole)
  • sotilas- ja siviilijohdon julistaminen vastuuseen tulevista kuolemantapauksista

  • ja tietysti suora sotilaallinen interventio käsittäen myös maajoukot.

Toteuttajatahoiksi on esitetty YK:n turvaneuvostoa, Arabiliigaa, Natoa ja USAta. Koska EU ei ilmeisesti pääse näkemykseen sen enempää CFSP/ESDP:n sisällöstä kuin lähettävien joukkojen toimenkuvien luonteestakaan niin ehkä unionille onkin oikein ulkoistaa kaikki vaativammat ulkopoliittiset operaatiot muille ja keskittyä kehitysapupolitiikan toimintalinjojen pohdiskeluun jotta välineet jälleenrakennusta varten ovat valmiina mahdollisen verilöylyn päätyttyä.

Arabikadun tapahtumiin liittyen olen julkaissut kaksi laajahkoa artikkelia: Days of Rage on the Arab street ja Egypt at crossroads – theocracy, democracy or something between

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s