Balkan, lähi-itä, Siviilikiisinhallinta

Välähdyksiä ulkopolitiikan haasteista

Ulkopolitiikan ja median fokus tuntuu painottuvan Korean niemimaalle. Kuitenkin uskoisin kyseisen konfliktin eskaloituneenakin olevan alueellisesti ja ajallisesti hyvin rajoittunut ja loppuvan konsanaan kunhan Kiina saa lopullisesti tarpeekseen naapurinsa poukkoilusta ja sallii P-Korean nykyjohdon syrjäyttämisen ja Koreoiden yhdistymisen.

Tätä odotellessa lähi-itä on ja pysyy agendalla. Kahden valtion mallia ajava kansainvälisen yhteisön tiekartta näyttää johtavan umpikujaan.  Tämän tiimoilta näinä päivinä käytäneen diplomaattista kamppailua kymmenkunnassa EU maassa (Suomi mukaanlukien) siitä miten suhtautua Palestiinalaisalueiden yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen. Jos Suomi pitää mm Kosovon casessa omaksumansa linjan niin suhtautumisen voisi odottaa olevan myönteinen; vai opittiinko aiemmasta tapauksesta mitään ja pidättäydytään hätiköidyistä teatteritempuista? (Konfliktin ratkaisusta lisää esim. Time-Out for Israeli-Palestinian talks” )

Samaan aikaan Suomen ulkopoliittinen johto on kiinnittänyt huomiotaan Valko-Venäjän vaalien rehellisyyteen. Mitenkään ko vaaleja vähättelemättä olisin kiinnostunut kuitenkin kuulemaan onko Suomi viimeinkin valmis uudelleenarvioimaan Kosovon tilannetta. Provinssihan piti omat vaalinsa toista viikkoa sitten, voittajaksi selviytyi jälleen pääministeri Thaci joka viime viikolla aivan virallisellakin tasolla liitettiin järjestyneeseen rikollisuuteen ja elinkauppaoikeudenkäyntiin. Euroopan neuvostolle raportin laatineen sveitsiläisen hra Martyn tutkimustulosten pohjalta Sveitsissäkin jo vakavisaan kysytään Was recognising Kosovo a diplomatic mistake?” . Tässäpä tiivistelmää:

How much responsibility should Switzerland bear, considering it was one of the first nations to recognise Kosovo’s independence? There have been criticisms expressed in the Swiss media this week of Switzerland’s diplomatic move, following a Council of Europe report accusing Kosovo’s leader of heading a mafia-style organisation. Swiss politician Dick Marty, who led the investigation, has criticised the international community sharply. According to Marty, the European Union, the United States and the United Nations were all aware of the crimes committed by the Kosovo Liberation Army (KLA), but turned a blind eye in favour of short-term stability. His report accuses Thaci of being the head of an organised crime ring during the Kosovo Albanian guerrilla war against Serbia in the late 1990s – a ring that assassinated opponents and trafficked in drugs as well as organs harvested from murdered Serbs.

Itsekin olen kirjoitellut tästä Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja provinssin poliittisen johdon suhteesta useita artikkeleita pari vuotta vaan niistähän ei tarvitse välittää (mm “Balkan Route – Business as usual” ja “Quadruple Helix – Capturing Kosovo” ja elinkaupasta myös New Cannibalism in Europe too? ) . Kun nyt aihe näyttää väkiinkin tulevan arvovaltaisemmin esiin niin toivoisin Suomenkin UM päivittävän positioitaan. Asian helpottamiseksi muutama oma vaihtoehtoni hehkutetun “dignified foreign policy”n linjanvedoiksi:

a) todetaan ettei Suomi tiennyt tukevansa mafiavaltion perustamista (tässä vaihtoehdossa tulisi kyllä kaikkien briiffaajien asema uudelleenarvioida koska kaikki läntiset tiesdustelupalvelut ovat tienneet ja raportoineet Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja poliittisen johdon yhteyksistä)

b) todetaan Suomen tienneen tukevansa järjestyneen rikollisuuden vallankaappausta ja tehneen poliittisen päätöksen siitä huolimatta (tätähän politiikka on mutta ellei asiaa ryhdytä korjaamaan lienee turha mainostaa uljkopolitiikan uusia toimintatapoja)

c) todetaan kuten edellä b) vaihtoehdossa ja lisäksi tutkitaan onko Suomeen talletettu Kosovon mafioiden tuloja (kuten Sveitsi nyt tutkii) ja ovatko Kosovosta Suomeen saapuneiden muuttajien yhteydet Kosovon mafioihin merkittäviä (tämä vaihtoehto siirtää painopisteen poliittisista linjauksista rikollisoikeudellisiin kysymyksiin jolloin poliittinen uudelleenarviointi on helppo haudata)

d) todetaan kuten edellä c) vaihtoehdossa ja lisäksi perutaan tunnustus Kosovon itsenäisyydelle (osa EU maista ja yli sata YK:n jäsenmaata ei sitä ole koskaan tunnustanutkaan); pidättäydytään YK:n turvaneuvoston voimassaolevassa päätöslauselmassa 1244 ja pohditaan provinssin statusta uudelleen Pristinan ja Belgradin keskinäisten neuvottelujen tulosten pohjalta (Sveitsin ulkoministeri muuten kieltäytyi tänään vastaanottamasta maan albaanidiasporan hänelle myöntämää kunnianosoitusta Kosovon itsenäisyyden tunnustamisesta).

Helppo arvaus on ensinnäkin, että kannatan viimeistä vaihtoehtoa ja toisekseen sen vaativan siinä määrin selkärankaisuutta ulkopoliittiselta johdolta etten usko sen toteutumiseen. Todennäköisin vaihtoehto on asian poliittisen puolen vaikeneminen kuoliaaksi (rikosoikeudellinen puoli etenee Suomesta huolimatta) ja pään pano pensaaseen aiempien virheiden peittelemiseksi. Valitettavasti.

Taustaksi vielä paljonsanova video General Lewis Mackenzie: We Bombed The Wrong Side” ,jonka otsikko ei kovin kaukana ole minunkaan näkemyksistäni.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s