Balkan, lähi-itä, siviilikriisinhallinta

Historiahankkeet muokkaavat tulevaisuutta

Historiankirjahankkeet ovat nähdäkseni yksi keskeisimpiä alueellisten konfliktien pienimuotoisia aktiviteetteja rauhan rakentamisessa. Vaikka ylätasoilla neuvottelut ja yhteistyö ylipäänsä voivat olla olemattomia niin ruohonjuuritason kyky keskinäiseen vuorovaikutukseen voi ratkaisevasti luoda pohjaa rauhanomaiselle yhteiselolle tulevaisuudessa. Seuraavassa tuon esiin kaksi toisistaan poikkeavaa kirjahanketta; samalla kuitenkin korostan, ettei kirjat kuuluvat osana laajempaan kokonaisuuteen, jonka elementtejä ovat mm historianopettajien verkottuminen yli etnisten rajojen ja muut koulutusta laajemmat aktiviteetit.

Israelilais-palestiinalainen historiankirja on yksi osa “Peace Research Institute in the Middle East’n” aloitteista. Kirjaa valmisteli ensisijaisesti 18 historioitsijaa, joista kolmannes muita kuin israelilaisia tai palestiinalaisia. Hankkeen hyödyntämisen ongelmat puolestaan kuvastavat kuinka ylätason kommunikaatio-ongelmat kuitenkin voivat hidastaa ruohonjuuritason yhteistoimintaa. Pohja on kuitenkin olemassa enkä epäile sen leviävän nopeastikin kunhan tilanne muuttuu. Myös länsimaiselle lukijalle kirja on antoisa monipuolisen perspektiivinsä ansiosta ainakin lukemani tiivistetyn version pohjalta (LEARNING EACH OTHER’S HISTORICAL NARRATIVE: Palestinians and Israelis” )


Saman tyyppinen vaikkakin lopputulemaltaan hieman erilainen hanke on toteutettu myös Balkanilla. Kroatiassa, Bosnia-Herzegovinassa ja Serbiassa on aikaansaatu yhteisen projektin tuloksena yhteinen historiakäsitys – tosin kattaen tällä erää vain vuodet 1945-1990. Tuloksena aikaansaatu oppikirja “Ordinary People in an Extraordinary Country” kuvailee yhteistä historiaa Jugoslaviassa ns. tavallisten kansalaisten arkielämän tasolta nähtynä jolloin teoreettiset analyysit poliittisista motivaatioista ym ylätason toiminnoista ovat taka-alalla. Hankkeeseen on mainituissa maissa osallistunut yli 500 historianopettajaa. Kirja on ladattavissa englanniksi esim. pääblogini dokumenttiarkistosta.

Israelilais-Palestiinalaisen oppikirjan sisältäessä kaksi hyvin poikkeavaa perspektiiviä historiaan on Jugoslavia kirjassa pyritty esittämään yksi yhteisesti hyväksytty näkemys meneeseen aikakauteen. Oli lähestymistapa kumpi hyvänsä ja vaikka itse kirjat mielestäni ovat erinomaisia ei niiden soveltaminen käytäntöön pääse irti ympäröivästä yhteiskunnasta ja siinä vallitsevasta kulloisestakin politiikasta. Niinpä esimerkiksi Bosnia-Herzegovinassa kirjan käyttö ei ole toivotun laajuista johtuen mainitun valtion viimeaikaisesta kehityksestä. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt pakottamaan Daytonin pohjalta etnisiä ryhmiä keskitetyn hallinnon – valtion – alle kun taas liittovaltion osat ja etniset ryhmät yhä voimakkaammin pyrkivät alueellisen (ja etnisen) autonomian lisäämiseen. (Ks esim kirjoitukseni Bosnia on the road to the EU, sorry to Dissolution ja Rethinking needed after Bosnian elections )

Hankkeet osoittavat prosessin kulttuurien väliseen dialogiin tai edes sietämiseen olevan pitkä mutta mahdollinen. Lähi-idän kirjahankkeen vetäjien (Dan Bar-On ja Sami Adwan) sanoin “Never doubt that a small group of committed teachers—Palestinian and Israeli—can change the world, or at least one part of it, when the time will be ripe.”

Advertisements
Standard

One thought on “Historiahankkeet muokkaavat tulevaisuutta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s