The distance between here and a brighter future can only be measured in light years. (Rastko Zakić)
YK:n yleiskokous hyväksyi perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa päätöslauselman koskien Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua. Päätöslauselman mukaan vuoropuhelua käydään EU:n tuella ja tavoitteena on yhteistyön rakentaminen. Viimeiset viisi vuotta nimenomaan Serbia on pyrkinyt neuvottelemaan Kosovon tulevasta asemasta: Aluksi Ahtisaaren vetämissä näennäisneuvotteluissa ja myöhemmin Troikan vetämissä keskusteluissa. Tällöin Serbian puolelta esitettiin Kosovon aseman pohjaksi “enemmän kuin autonomia, vähemmän kuin itsenäisyys -mallia, Ahvenenmaan ja Hong Kongin mallia jne. Kun kuitenkin USA oli ehättänyt ilmaisemaan tukensa Kosovon itsenäisyydelle ei toisella osapuolella ollut mitään neuvoteltavaa koska lopputulos oli ennalta määrätty. Serbia myös tuomitsi Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen ja on siitä lähtien esittänyt uusia neuvotteluja, viimeksi nyt YK:n yleiskokoukselle esitetyissä eri lausuntoluonnoksissa.
Tällä hetkellä Kosovo jatkaa kansainvälisenä protektoraattina, virallisen talouden turvaa mm. EU:n massiivinen apu, epävirallisen talouden turvaavat huumetulot ja muu salakuljetus (ks “Balkan Route – Business as usual” ), Nato-joukot pitävät huolen ettei etnisten vähemmistöjen edustajia tapeta aivan liikaa, Pristinan hallitus on hallitsevinaan demokraattisesti albaanialueilla, huumekartellit vahvistavat nyt virallisella tasolla kaappaamaansa turvasatamaa, Kosovon pohjoisosa säilyy integroituneena Serbiaan kuten on ollut asianlaita viimeiset pari kymmentä vuotta, Serbia pitänee maakuntaansa tilapäisesti vallattuna alueena.
|
The outcome today in Kosovo is a quasi-independent pseudo-state with good change to become next “failed” or “captured” state if international community does not firm its grip in province. Today’s Kosovo is already safe-heaven for war criminals, drug traffickers, international money laundry and radical Wahhabists – unfortunately all are also allies of western powers. |
Mikäli Serbian ohella nyt myös länsivallat, Kosovon separatistihallinto ja jopa Crisis Group ovat havahtuneet viimeinkin huomaamaan, että jäädytetyn konfliktin ja status quo’n sijaan joku muu ratkaisu voisi olla vakaampi ja tulevaisuussuuntautuneempi voi asiassa tapahtua jotain myönteistä. Aikaa ei paljon ole tuhlattavaksi, tulosta pitäisi tulla ennen ensi kesän vaaleja (sekä Serbiassa että Kosovossa) koska silloin koko asia saattaa ajautua nationalististen ryhmien keppihevoseksi.
Itse päädyin jo yhdeksän vuotta sitten päätelmään, että pysyvämpi ratkaisu on mahdollista ainoastaan serbien ja albaanien keskinäisen sopimisen myötä ilman ennakkoehtoja; vasta tällöin molemmat alueet voivat suunnata enemmän energiaansa tulevaisuuden rakentamiseen. Mikäli todelliset neuvottelut osapuolten välillä ilman ennakkoehtoja saadaan alkuun ja vieläpä päätöseen niin olennaista on ulkopuolisten kunnioitus tätä päätöstä kohtaan – on se sitten mikä tahansa. (Enemmän aihepiiristä esimerkiksi kirjoitukseni “Kosovo: Two years of Pseudo-state” ja mahdollisista ratkaisuista mm vanhat kirjoitukseni “Dividing Kosovo – a pragmatic solution to frozen conflict” and “Cantonisation – a middle course for separatist movements“)
Ariel Rusilan Konfliktit 