Siviilikiisinhallinta

Ulkopolitiikan sanahelinä raadollisen todellisuuden keskellä

Ulkoministriön suurlähettiläspäivillä lanseeraattiin uutta kuuntelemiseen ja keskinäiseen kunnioitukseen pohjaavaa kansainvälisen politiikan mallia (ns. ”dignified foreign policy”). Mainio ajatus joka varmaan saa laajaa kannatusta diplomaattipiirien ulkopuolellakin. Vaikkakin aitous ja rehellisyys lienevät aika kaukana käytännön kv politiikan hoidossa. Rehellisyyden peräänkuuluttaminen ulkopolitiikassa ei ehkä julkisessa diplomatiassa tule jatkossakaan olemaan kovin käytetty tapa – jos se yleistyisi niin monet korulauseet paljastuisivat vain yleisölle suunnatuksi ontoksi small talkiksi.

Otetaan esimerkiksi vaikka Kiina-Afrikka kysymys. Ei Kiina nähdäkseni hyvää hyvyyttään Afrikkaa valloita ja laajenna vaikutustaan myös esim Iranissa vaan pyrkii toimillaan turvaamaan raaka-ainelähteitä sekä niiden kuljetusreitit kasvavan taloutensa tarpeisiin. Aivan samasta syystä USA on parikymmentä vuotta pyrkinyt Balkanilta Afganistaniin ulottuvalla länsi-itä käytävällään blokkaamaan Venäjän pohjoinen-etelä yhteyden Iraniin. (Silkkitiestrategiasta, GUUAMista ja energiapelistä ks. esim “Is GUUAM dead?” ja “EU’s big choice – Nabucco or South Stream” ). Venäjä puolestaan on pyrkinyt turvaamaan oman lähipiirinsä ja korridorit. Em suurvaltapoliittinen peli on ollut useiden nykyisten konfliktien taustalla, demokratia ym höpinät käyvät rekvisiitasta.

Lännen osalta kriiseistä hyötyy lähinnä sotateollinen kompleksi ja nykyisessä laajalti ymmärretyssä kriisinhallinnassa likaisia töitä ulkoistetaan yhä enemmän bisnespohjaisille palvelutarjoajille (esim. Pentagon uusi jälleen palvelusopimuksen Xe:n eli ex-Blackwaterin kanssa). Kyseenalaistan melko lailla suomalaisten roolin Afganistanissa takaamassa osaltaan suuryhtiöiden johdon neljännesvuosibonuksia vaikka tappiot näyttävätkin tulevan lähinnä kanttiiniporukan ammuskellessa siellä toisiaan.

Kehitysapupolitiikan suhteen todellisuus myös on valitettavan raadollinen eikä Wahlroos välttämättä raflaavine kommentteineen (kehitysapu on rahan heittämistä kankkulan kaivoon) ole väärässä. Diplomaattien avustuskoferensseissa lupaamat miljardit haihtuvat matkalla hallinnon ja läntisten konsulttien taskuihin tai suoraan kohdemaan eliitille ja jakojäännöksellä toteutettavien hankkeiden vaikuttavuudesta voi olla kyseenaleinen; alimpana oleva avuntarvitsija voi sitten puntaroida oliko avusta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s