Balkan

Kosovon bosniakit kahden tulen välissä

Kosovo Serbs do not trust the Bosniaks because they are perceived to have favoured the Kosovo Albanians. But Kosovo Albanians don’t trust them unreservedly either. They speak a similar language to the Serbs and perhaps because of this there are perceptions among the Kosovo Albanian community that some Bosniaks co-operated with the former regime. So Bosniaks walk a fine line, facing discrimination from both communities.

Asuminen pohjois-Mitrovicassa vähemmistökansallisuuden edustajana omaa riskinsä jotka virallisissa raporteissa usein tarkoituksella jätetään huomiotta. Erityisesti bosniakit ovat ensimmäisiä uhreja serbien ja albaanien vihan purkautuessa väkivallaksi; tilannetta pahentaa se, että Kosovon albaanien voidessa tukeutua Pristinan hallintoviranomaisiin ja Kosovon serbien puolestaan tukeutuessa Belgradin hallintoon, bosniakeilta vastaava viiteryhmä tai turvaverkko puuttuu. Tässä kirjoituksessa haluan tuoda esiin tiettyjä erityispiirteitä liittyen (bosniakkien) syrjintätilanteeseen yleisesti sekä pohjois-Mitrovican tilanteeseen erityisesti.

Vähemmistöjen asemasta Kosovossa yleisesti

Kosovossa monikansallisuus on eri asianosaistahojen myönteisistä raporteista ja julkilausumista huolimatta kaukainen illuusio. Pommitusten jälkeen (kesästä 1999 lukien) lähes kaikki albaanipakolaiset ovat palanneet Kosovoon. Muiden kansalaisuuksien osalta tilanne on päinvastainen. Yli 240.000 serbiä, bosniakkia ja romania (RAE/roma, ashkali, egyptian) pakeni Kosovon pohjoisosaan tai Serbiaan. Tämän seurauksena vielä nytkin, yli kymmenen vuotta Kosovon sodan jälkeen, Serbia kärsii yhdestä Euroopan suurimmista pakolaisongelmista (virallisesti IDP eli internally displaced persons). UNHCR:n tilastojen mukaan vielä nytkin 206.000 IDP:tä Kosovosta elää Serbiassa. (Pakolaisongelmasta länsi-Balkanilla ks esim. “Forgotten Refugees – West Balkans”)

Kosovoon jäljelle jääneet muut kuin albaani kansallisuusryhmät elävät turvallisuutensa takia joko aidatuissa enklaaveissa KFOR sotilaiden suojaamina, Ibar-joen pohjoispuolella Serbiaan de facto integroituneella alueella, elinkelvottomilla, jopa kuolemanvaarallisilla leireillä (kuten romanit YK:n leirillä sulattoalueella, 81 jo kuollut myrkytykseen; tästä aiheesta ks. “UN death camps, EU money, local negligence”) tai Bosnian mahalassa pohjois-Mitrovicassa.

Otteita Euroopan komission Kosovoa koskevasta viimeisestä kehitysraportista:

The situation of minority communities continues to raise concerns. There is little progress towards reconciliation between communities…There have been a number of incidents of inter-ethnic violence, notably in northern Kosovo…The perception of freedom of movement by some minorities remains negative… About 850 displaced persons returned voluntarily to Kosovo minority areas, fewer than during the previous reporting period. Over 200,000 people from Kosovo remain displaced in Serbia and 16,000 in Montenegro. Overall, 20,000 persons are displaced within Kosovo…the voluntary return process is still limited and remains a challenge for Kosovo authorities. The government is not implementing the Reintegration Strategy for Repatriated Persons in a satisfactory manner. Creating a climate of reconciliation, inter-ethnic tolerance and sustainable multi-ethnicity is a key European Partnership priority.

Bosniakkien tilanne

Bosniakit kuuluvat Kosovon vähemmistöistä syrjityimpiin RAE-yhteisöjen ohella. Kosovon albaanit tulkitsivat bosniakkien olleen yhteistyössä silloisen aiemman serbihallinnon kanssa. Bosnian kielen ollessa samankaltaista serbian kanssa on sen puhuminen ollut hyvin vaarallista albaanienemmistöisillä alueilla. Serbit puolestaan vierastavat ko murretta ja tuntevat epäluuloa bosniakkeja kohtaan mm uskonnollisin perustein. Näin ollen bosniakit joutuvat syrjinnän ja väkivallan uhreiksi riippumatta siitä millä alueella Kosovoa he asuvat.

Ennen vuoden 1999 pommituksia Kosovossa laskettiin olevan 100.000 bosniakkia. YK:n hallinnon saavuttua yli 60 % bosniakeista jätti Kosovon. Mitrovicassa bosniakkeja laskettiin olleen ennen sotaa noin 6.000 henkilöä, sodan jälkeen etelä-Mitrovicassa on enää harvoja jäljellä ja pohjois-Mitrovicassakin vain muutamia satoja.

Minority Rights Group International’in (MRG) viimeisin raportti antaa karun kuvan vähemmistökansalaisuuksien heikkenevästä asemasta tämän päivän Kosovossa. Kosovon albaanien kevään 1999 Nato-pommitusten jälkeen tekemien etnisten puhdistusten ohella vähemmistökansallisuudet ovat nyt kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen alkaneet jälleen jättää Kosovon. Ohessa ote mainitusta raportista:

Since independence, the international community has been preoccupied with resolving legal and institutional complications surrounding the status of their international missions. These complications have been created by compromising legal outcomes to try and force political solutions through action. Addressing these issues has left little capacity to consider the international mission’s legal accountability. It has also made engagement with and formulation of policy toward Kosovo’s smaller minority communities a low priority. As a result, it is these smaller minority groups who are seeing protection of their rights eroded or compromised in the post-independence period. There is a lack of political will and substantive investment in effective implementation of minority rights among majority Albanians. Smaller minority communities have yet to see resolution or redress for oppression and human rights violations faced due to events since the late 1990s, such as attacks and occupation of the homes of Bosniaks, Croats and Gorani, and an inability to exercise their language rights in public for fear of harassment.

Enemmän aiheesta kirjoituksessani “EU.s Kosovo mission widening – Minority situation worsening”

Mitrovican erityispiirteitä

Ibar-joen kahtia jakama Mitrovica on etnisten selkkausten etulinja ja räjähdyspiste. Joelta pohjoiseen oleva Kosovon osa on käytännössä säilynyt integroituneena Serbiaan eteläosan puolestaan ollessa Pristinassa valtaapitävän albaanihallituksen etuvartio. Kaupungin symboliarvosta johtuen ristiriidat useimmiten alkavat Mitrovicassa, eskaloituvat siellä ja laajenevat muualle Kosovoon.

Mitrovican hallinto ja turvallisuusjärjestelmä on monitahoinen. Eteläosassa valtaa pitää albaanien valitsema valtuusto, pohjoisessa puolestaan ajankohdasta riippuen serbien “laittomasti” valittu valtuusto, kansainvälisen hallinnon nimiämät serbiedustajat tai näiden yhdistelmä. Kosovon paikallispoliisi – KPS – toimii periaatteessa myös pohjoisosassa. Toiminta ja toimitsijat riippuvat kulloisestakin poliittisesta tilanteesta. Epävirallisesti laillisuusvalvonnasta huolehtii myös Serbian sisäministeriön palkkalistoilla olevat siviiliasuiset poliisit. Näiden ohella kaupungin pohjoisosan “turvajoukkoina” on ainakin kaksi paramilitaaria joukkoa – Bridgewatchers ja Hills boys. Ajoittain tilanteen kärjistyessä kaupunkiin saapuu myös ulkopuolisia nationalistisia joukkoja. Paikallisten järjestyksenpitäjien lisäksi kaupungissa on myös EU:n poliisioperaatio Eulex’in virkamiehiä sekä pahimpien tilanteiden varalla kansainväliset KFOR-joukot.

Edellä kuvatusta tilanteesta johtuen erityisesti Mitrovican pohjoisosan turvallisuustilanne on häilyvä ja vaarallinen. Vastuusuhteiden päälekkäisyys, ristiriitaiset lojaliteetit, virallisten, epävirallisten tai rikollisten järjetyksenpitoryhmien sekamelska on käytännössä johtanut laittomaan tilaan, jossa edes henkirikoksia pienemmistä rikkeistä puhumattakaan ei saada estettettyä, ratkaistua eikä tuomittua.

Bosnjacka mahala

Bosnjacka mahala which is synonym for armed fights, explosives and shootings between two sides for ten years now. Sadly most of the population here were Bosnians. (Edina Kardum)

Bosnjancka mahalan kaupunginosa sijaitsee Ibar-joen rannalla Mitrovican pohjoisosassa kahden jokea ylittävän pääsillan välissä. Nimensä mukaisesti kaupunginosa on useiden Mitrovican bosniakkien kotialue, jossa ja jonka naapurustossa nykyisin asuu myös serbejä ja albaaneja. On luonnollista, että etniset selkkaukset useimmiten tapahtuvat juuri tässä osassa kaupunkia.

Bosniakit ovat Bosnjacka Mahalassa kahden tulen välissä; juuri bosniakit ovat ensimmäisiä uhreja serbien ja albaanien vihan purkautuessa väkivallaksi. Eri etnisten ryhmien jäsenet itse ko kaupunginosassa ja sen naapurustossa ovat kyllä tottuneet elämään rauhanomaisestikin keskenään. Ongelma syntyykin alueen etulinjaluonteesta – kun Mitrovicaan saapuvat ulkopuoliset joukot ryhtyvät väkivaltaan niin uhrit valitaan asuinpaikan, uskonnon tai etnisyyden stereotypioiden pohjalta nationalismin hengessä eivätkä mikrotason sosiaaliset verkostot tätä kykene estämään.

Viimeaikainen kehitys

Viime vuosina tilanne pohjois-Mitrovicassa on jälleen mennyt huonompaan suuntaan ja uhkaa lähiaikoina huonontua entisestään. Syynä on pari vuotta sitten Pristinan albaanihallinnon yksipuolinen Kosovon itsenäisyysjulistus, jonka itsenäisyyden useat maat ovat tunnustaneet. Serbia puolestaan vastustaa useiden muiden maiden tuella entisen maakuntansa statuksen muutosta. Joka tapauksessa seurauksena on ollut Pristinan albaanihallinnon pyrkimys hallintonsa ulottamiseen myös Kosovon pohjoisosiin jota pyrkimystä Belgrad ja paikalliset asukkaat kaikin voimin vastustavat.

Viimeksi muutama viikko sitten, heinäkuun alussa, väkivaltaisuudet jälleen puhkesivat kun Pristinan albaanihallinto ryhtyi avaamaan Bosnjacka Mahalassa rekisterikeskusta. Noin kaksi tuhatta serbiä protestoi tätä provokaatioksi katsomaansa toimenpidettä vastaan ja väkivaltaisuuksien tuloksena bosniakkikansalaisuutta edustava lastenlääkäri – Mesud Dzekovic – murhattiin pommilla, vaikka hän ei edes osallistunut mainittuihin tapahtumiin (tekijöistä ei tietoa kuten tavallista).

Kansainvälinen hallinto tasapainoilee puolestaan näiden ääripäiden – Pristinassa valtaapitävien ja Sebian hallituksen – välillä osin statusneutraalista lähtökohdista, osin itsenäisyyttä puoltavista lähtökohdista organisaatiosta riippuen. On selvää, että laillisuusvalvontaan, turvallisuuteen ja järjestyksenpitoon vaikuttavat erilaisten virallisten ja epävirallisten hallintojen ristiriitaiset tavoitteet.

Yhteenveto

Serbo-Albanian population is being helped by Belgrade and Pristina and we can not say that anybody is helping Bosnians so they are at the end of their livelihood. Their biological existence in Kosovo is questioned! (Edina Kardum)

Uutisointi ja raportointi Kosovosta on usein pääkaupunki – Pristina – keskeistä ja ristiriidat usein pelkistetään albaanien ja serbien väliseksi ongelmaksi. Tällöin jää huomiotta alueelliset erityisolosuhteet, kuten tässä tapauksessa Mitrovican tilanne ja toisaalta pienempien etnisten ryhmien tilanne (kuten bosniakkien ja RAE-ryhmän erityisongelmat). Erityisen puutteellinen kuva yleistävien tilannekatsausten pohjalta muodostuu turvallisuudesta suhteessa alueellisiin erityispiirteisiin ja suhteessa etnisiin vähemmistöihin.

Bosniakkien tilanne on erityisen vaikea. Kosovon albaanien voidessa tukeutua Pristinan hallintoviranomaisiin ja Kosovon serbien puolestaan tukeutuessa Belgradin hallintoon, bosniakeilta vastaava viiteryhmä tai turvaverkko puuttuu. Myöskään Bosnia-Herzegovina ei ole omien etnisten ongelmiensa keskellä osoittanut kiinnostusta bosniakkeja eikä ko federaatio edes ole Kosovon naapurivaltio.

Loppuhuomautus

Tämän kirjoitukseni taustalla on kaksi tekijää: Ensinnäkin se pohjautuu asumiseeni ns. Bosnjancka mahalan kaupunginosassa talvella 2000. Kyseisenä aikana mm olohuoneeni ammuttiin rei’ille (serbien toimesta), ikkunat kivitettiin (serbit), pesuhuonetta ei ajoittain voinut käyttää tark’ampujien takia (albaanit), kämppäkaverini menetti joksikin aikaa kuulonsa panssarintorjuntaraketin räjähtäessä vieressä (albaanit), itselläni oli muutamaan otteeseen ongelmia paramilitaarien (serbit) kanssa jne. Kesäksi sain asunnon rauhallisemmalta paikalta Leposavic’sta, jossa jatkoin pari vuotta työtäni EU:n paikallishallinnon asiantuntijana. Toisekseen kirjoitukseni taustalla on hiljattainen viranomaislausuntoni liittyen bosniakkien asemaa erityisesti Mitrovicassa ja Kosovossa.

Aiheeseen liittyviä dokumentteja:

Minority Rights Group Report: Filling the Vacuum: Ensuring Protection and Legal Remedies for Minorities in Kosovo 26 May 2009

European Commission: Kosovo 2009 Progress report

Artikkeli “Bosnians in Mitrovica in the middle of Serbian-Albanian Fights”, by Edina Kardum, 28. May 2009

Aihepiirin eri puolia käsitteleviä kirjoituksiani on luettavissa pääblogissani (“AriRusila’s BalkanBlog” ) ja ajantasaista uutisoitia alueelta uutisportaalistani (“Ari Rusila’s Conflicts” ) .

Advertisements
Standard

2 thoughts on “Kosovon bosniakit kahden tulen välissä

  1. Ain Kendra says:

    Mistä se sekäläinen kansalaistilante on syntynyt?
    Kuka on ollut yli sata vuotta aluella ja mikä kansalaisuudet on siihen tullut Titon aikakaudella? Itsenäisesti tai valtiollisen politiikkan kautta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s